Kunnissa ollaan uskovaisia ja etenkin toivovaisia, että rantatontit myyvät itse itsensä, kun ne löytyvät verkkosivuilta - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Kunnissa ollaan uskovaisia ja etenkin toivovaisia, että rantatontit myyvät itse itsensä, kun ne löytyvät verkkosivuilta

21.1. 3:00

Pyhäjärven rantamaisemista ollaan taas kaavoittamassa unelmatontteja maksukykyisille veronmaksajille. Nyt talouskurimuksen kourissa kärvistelevä Eura suunnittelee lyövänsä lihoiksi Mansikin alueen kaavoituksella.

Kallioille ja ikiaikaisen lehmihaan tuntumaan on piirustuspöydällä raapustettu viisi mökkitonttia. Järvimaiseman lumoon uskotaan myös kunnalliskapitalismissa. Tätä herkkua tulee harvoin tarjolle.

Tuo lumo on aikanaan synnyttänyt alueelle ihmisten vapaa-ajan aktiviteettien toteuttamispuitteita. Mansikin leirikeskus ja Härkänummen Viikinkikylä ovat saaneet nauttia luonnonvaraisesta ympäristöstä. Järvellä liikkuneet kalastajat, veneilijät ja melojat ovat tauon tarpeessa voineet huoletta nousta maihin Hämeenlinnan rantakallioille.

Maakuntakaavastakin löytyy virkistysaluemerkintä, jossa kalliomuodostelmalla on oma arvonsa. Ei ihme, että vastarintaliikehdintää adresseineen on syntynyt.

Kunnissa ollaan uskovaisia ja etenkin toivovaisia, että rantatontit myyvät itse itsensä, kun ne löytyvät verkkosivuilta. Vaan kun eivät välttämättä myy edes välittäjän avustuksella.

Satsaukset kalliiseen kunnallistekniikkaan eivät automaattisesti tule kuitatuksi ainakaan odotetulla aikataululla.

Euran naapurissa, samaisen Pyhäjärven rannalla Säkylässä, on asiasta tuoretta kokemusta. Kunta kaavoitti entisen leirintäalueen pientalotonteiksi jo vuonna 2013.

Valtuusto ei ollut yksimielinen. Osa alueen alkuasukkaista hioi kirveitään. Viranomainenkin oli tinkinyt tonttien määrän yhdeksään.

Markkinointiin päästiin parin vuoden kuluttua. Toiveikkaasti rantapuistomaisemaan istutetuista 1 300–1 500 neliön tonteista pyydettiin 40 000 euron molemmin puolin.

Vaikka tontit eivät ulottuneetkaan vesirajaan, uskottiin niistä syntyvän veristä kilpailua. Samaa rakennuspaikkaa havittelevien välillä pidettäisiin suljettu huutokauppatilaisuus. Korkein tarjous johtaisi kauppaan.

Ei tarvittu huutokauppoja eikä virkamiesten aikaa tärveltynyt kauppakirjojen allekirjoitukseen vielä moneen vuoteen. Ei auttanut alekaan. Vasta viime syksynä kuuluivat ensimmäiset naulapyssyn paukahdukset, kun paikallinen rakennusalan yrittäjä ryhtyi tuumasta toimeen.

Tällä hetkellä ”Leiriksellä” on vielä jäljellä seitsemän vaihtoehtoista rakennuspaikkaa. Myyntitahdilla olisi varaa parantua.

Jospa korona ja lisääntynyt etätyö herättävät kaupunkilaisissa kiinnostusta rakentaa vaikka älytalo järvimaisemaan. Sitä sopii toivoa.

Kirjoittaja on eläköitynyt alakoulun rehtori ja nykyinen vaari.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?