Vasu, seisovaa hiekkaa ja adressi eli miten näiden muksujen kanssa oikein pärjää - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Vasu, seisovaa hiekkaa ja adressi eli miten näiden muksujen kanssa oikein pärjää

Joskus vain on punnittava, kumpaan suuntaan potkulauta kallistuu. Tehdäkö omia valintoja ja ymmärtää toisten valintoja yhtä aikaa? Siinä on tasapainottelemista. Lasten kasvattaminen ei ole pelkkä leikin asia.

15.11.2020 8:00

Miltä kuulostaa luettelo: sensitiivinen vuorovaikutus, lasten mielenkiinnonkohteiden huomioiminen, välittävä huolenpito sekä leikin ja oppimisen mahdollistaminen?

Luulisi, että puhutaan normaaleista ihmissuhteista aikuisen ja lapsen välillä. Kysymys on kuitenkin jostakin hienommasta: vasusta eli varhaiskasvatussuunnitelmasta ammatikseen lasten kanssa työskenteleville.

Kaikesta voi tehdä tiedettä. Kaikesta voi tehdä myös ongelmia, kuten kotona tapahtuvasta hoidosta ja julkisten leikkipaikkojen vähyydestä.

Torstaina Helsingin yliopistossa tarkistettiin Aino Saarisen väitöskirja, joka käsitteli varhaiskasvatuksen vaikutuksia lasten oppimistuloksiin myöhemmällä iällä.

Lopputulema oli, että ei juuri ole vaikutusta.

Tämä tuntui olevan märkä rätti vasten kasvoja monelle alalla työskentelevälle, sillä vastahan viime vuonna otettiin käyttöön uusi päivitetty vasu kansallisena normina.

Kaiken tavoitteena on kasvattaa oppivia ihmisiä muuttuvaan ympäristöön. Muuttuuhan ympäristö, mutta muuttuuko lapsi?

Siitä ei ole vielä kovin pitkä aika, kun äiti pähkäili kuusiviikkoisen vauvansa kanssa sitä, minne sen sijoittaisi, kun työt taas alkavat.

Edelleen lapsi on kuusiviikkoisena samanlainen kuin vaikka rautakaudella. Ympäristö on muuttunut siltä osin, että vanhemmat voivat olla lastensa ensimmäiset kuukaudet näitä kotona hoitamassa ihan kansallisena normina. Toteuttamassa sensitiivistä vuorovaikutusta.

Pitkän uran työelämässä tehnyt terveydenhoitaja ja kätilö hämmästeli Saarisen väitöskirjan äärellä sitä, miten vanhempien kasvatuksesta ja kotona varttumisesta on virallisen totuuden mukaan tullut myrkkyä lapselle. Itsekään hän ei ollut päässyt omia lapsiaan pitkään hoitamaan, vaan oli halunnut tukeutua päiväkodin sijaan kotiin palkattaviin hoitajiin.

Saarisen lopputulos sai uranaisen hykertelemään, sillä hän oli joutunut puolustelemaan sitäkin, että hoiti eläkkeellä lapsenlapsiaan kotona. Meille käy kerralla vain yksi totuus siitä, mikä on hyvää ja mikä vahingollista.

Ympäristö on muuttunut myös niin, että nyt on aika rahan puutteen vuoksi poistaa Porin alueelta iso määrä leikkipuistoja.

Totuus on, että kaikkia puistoja ei edes kovasti käytetä, mutta vanhemmat ovat ottaneet nokkiinsa ja nyt allekirjoitetaan adressia vääryyden estämiseksi.

Porissa on kokoonsa nähden suuri määrä omakotialueita. Toisaalta jokainen osaa nimetä kerrostalolähiöitä, tietyllä tavalla siinä kohdassa ääntään madaltaen.

Lapsiperheiden talojen pihoilla kohoaa trampoliineja ja leikkimökkejä. Aina jossakin lähistöllä on joku valtaoja ja pusikko mielikuvitusleikeille. Aina jossakin lähistöllä on myös se betonilähiö, jonka puistoleikkipaikalle soisi siirrettävän välineistöä sieltä, missä hiekkalaatikot puskevat heinää.

Meitä on kovasti hoputettu etsimään elämyksiä läheltä. Monelle aikuiselle luokkaretki köyhyydestään tunnetun kerrostaloalueelle tekisi hyvää. Olisi paikka yhteiselle oppimisen ja leikin mahdollistamiselle. Voisi siinä ahkerassa käytössä olevan hiekkalaatikon reunalla pohtia, miten niukkenevia varoja jaettaisiin oikeudenmukaisesti.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: