Oudot pikarakastumiset ja huijaukseen perustuvat nettiromanssit: rakkaudennälkä sumentaa järjen äänen - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Oudot pikarakastumiset ja huijaukseen perustuvat nettiromanssit: rakkaudennälkä sumentaa järjen äänen

9.3.2019 6:30

Tuttavani matkusteli takavuosina usein Turkissa. Hän alkoi ihmetellä outoa ilmiötä: aina etelään päin suunnatessa lentokoneessa oli paljon tyhjiä paikkoja, mutta takaisin tullessa kone oli täynnä.

Penkkejä täyttivät paluumatkalla keski-ikäisten suomalaisnaisten nuoret turkkilaiset poikaystävät. Monet näistä poikaystävistä oli tavattu varsin hiljattain, jotkut jopa vasta samaisen matkan aikana. Tuoreilla pariskunnilla ei usein ollut edes yhteistä kieltä lukuun ottamatta muutamaa huonosti hallittua englannin sanaa.

Satakunnan Kansassa oli puolestaan viime viikolla artikkeli netissä toimivista rakkaushuijareista. Huijareita paljastava Tuula Visa peräsi netissä viestienvaihtoon ryhtyneiltä realismia: "Yksikään YK:n tai Yhdysvaltain armeijan upseeri ei voisi missään tapauksessa alkaa sotatoimialueelta kirjoittelemaan suomalaisen mummon kanssa ja kertoa omaa sijaintiaan".

Minusta näissä turkkilaisissa pikarakkauksissa ja nettiromansseissa on jotain samaa.

Lue lisää:

Romanssihuijari on yrittänyt huijata Tuula Visaa jo 200 kertaa – Paneliasta kotoisin oleva Visa tuntee syyt siihen, että naiset narahtavat upseerin tai valelääkärin ansaan

Tarkoitukseni ei ole syyllistää, saati naureskella vanheneville naisille – olen sellainen itsekin. Tiedän myös, että erilaisiin rakkaushömpötyksiin ja -huijauksiin sortuvat kaiken ikäiset ihmiset, niin miehet kuin naiset.

Edellä mainituissa esimerkeissä ei edes aina ole kyse siitä, että varsin epärealistiseltakin pohjalta romanttista suhdetta etsivä nainen olisi vain uhri. Kyllähän nuori rakastaja kelpaisi varmaan monelle muullekin, ja nettihuijauksissa osaansa näyttelee myös silkka ahneus: useita netissä vedätetyiksi tulleita on kiinnostanut paitsi rakkaus, myös lupaus suurista rahoista.

Rupesin silti pohtimaan, että miten suuri rakkaudennälkä mahtaa olla, kun se aika nopeasti saattaa sammuttaa järjen ja itsekritiikin äänen. Onko tilanne niin surullinen, ettei kohde ole koskaan ennen saanut kuullakseen kauniita sanoja, ei kehuja, ei edes pientä kohteliaisuutta. Tällöin jo tuntemattoman huonolla englannilla lausuma tai kirjoittama "olet kaunis" saa ihastumaan päätä pahkaa.

Ei tässä voi muuta kuin toivoa, että oppisimme itse kukin paremmin kehumaan ja rakastamaan sekä itseämme että toisiamme. Rakastetuksi itsensä tunteva ei kai niin helposti sorru etsimään lempeä sieltä, missä sitä ei oikeasti ole.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: