Kevään sanotaan olevan ihmisen parasta aikaa. Pidentyvät illat, orastavasti vihertävät puiden lehdet ja lämpenevät ilmat. Joka tapauksessa, kevät on vuodenaika, joka vaatii kärsivällisyyttä.
Allekirjoittaneen yhdeksänvuotisen peruskoulun taival on loppusuoralla. Kolmen viikon kuluttua on sanottava hyvästit tutulle ja turvalliselle, ja lähdettävä kesän jälkeen avoimin mielin kohtaamaan uusia ja tuntemattomia haasteita.
Lähtökohdat ovat jälleen samat, kuin aikanaan koulun aloittamisen kynnyksellä.
Yhdeksäs luokka on ollut tähänastisen elämäni parasta aikaa. Sain mahdollisuuden, ja olen käyttänyt sen. Toivon, että mahdollisimman moni muukin nuori löytää oman juttunsa ja alkaa tekemään töitä sen eteen.
Minun juttuni on kirjoittaminen.
En ole saanut mitään ilmaiseksi. Omiin unelmiin uskominen ja uskallus sanoa ne ääneen tekevät niistä saavutettavia.
Tärkein asia, mitä yhdeksästä vuodesta on jäänyt käteen, on ihmissuhteet. Olen saanut tutustua uusiin ihmisiin sekä paljon uusia kavereita.
Pitkä matka on tultu esikoulusta aina aikuisuuden kynnykselle asti. Kasvaminen aikuiseksi ei tapahdu yhdessä yössä. Se on matka, jonka maalia varten koulu pyrkii antamaan mahdollisimman hyvät eväät nuorelle.
Tiettyjen opettajien tärkeys tulee mieleen menneitä kouluvuosia muistellessa. Olen saanut apua, ymmärrystä ja hyviä neuvoja elämään.
Opettajien panostusta nuoriin ei voi sivuuttaa eikä vähätellä.
Toisen tarinan loppu on toisen tarinan alku, ja minulla on sellainen tunne, että tästä tulee vielä hieno tarina.
Arttu Lindqvist
Kirjoittaja on Porin Kaarisillan koulun oppilas.