Kylätie on hiljainen, niin hiljainen - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Kylätie on hiljainen, niin hiljainen

22.4. 3:00

Kun pyörälenkillä suhahdin keski-ikäisen pariskunnan ohi, mies ehti hädin tuskin vetää kasvomaskin suojakseen, nainen ei ollut sitä edes laskenut.

Jokainen vastaantulija on potentiaalinen vihollinen. Viisainta on poistaa varmistin.

Tautihuippu lienee vielä kohtalaisen kaukana ja pysyykin, jos linnoittaudumme bunkkereihin vuoden muona-annosten kera. Jos se mihinkään riittää.

Viimeinen japanilainen sotilas antautui filippiiniläiseltä pikku saarelta vasta vuonna 1974, 30 vuotta sodan päättymisen jälkeen.

Hiroo Onoda noudatti saamaansa käskyä ja kun ei muuta kuulunut, hän jatkoi sotaa. Edes perheenjäsenet eivät saaneet häntä luopumaan vastarinnasta. Sehän saattoi olla vihollisen juoni.

Onneksi entinen komentaja oli vlelä vuonna 1974 elossa ja häntä Onoda uskoi.

Olisiko siinä myös aasialaisten menestysresepti viruksen taltuttamisoperaatioissa? Yksilö taipuu kuuliaisesti, kun yhteisön etu sitä vaatii.

Maapallon toisella puolella todellisuus on aasialaisten yhteiskuntien vastakohta. Räikeimmillään se on viime päivinä tuottanut irvokkaita uutiskuvia.

Osalle amerikkalaisista valtio on vihollinen numero yksi. ”Social distancing = communism” -kylttiä heiluttamalla kerrotaan, mitä mieltä ylhäältä annetuista ohjeista, kuten turvavälistä, ollaan. ”My body, my choice” (minun kehoni, minun valintani) on iskulause, jota barrikadeille nousseet, aseita ja äärioikeiston tunnuksia kantavat jenkit ovat heilutelleet.

Se on nokkela veto, sillä tähän asti iskulausetta ovat käyttäneet aborttioikeutta puolustavat naiset. Heitä tuskin kuului mielenosoittajien joukkoon.

Vaatimukset nopeasta töihin paluusta voi vielä ymmärtää. Yhdysvalloissa työtön on turvaton olento. Mielenosoitukset olivat kuitenkin hyvin masinoitua, vastenmielistä vaalipropagandaa, mistä todisti myös Trumpin hyväksyvä twiitti.

Yksilö tulee aina ensin, vaikka sitten kaikkien muiden kustannuksella.

Jostain näiden ääripäiden välistä olisi ehkä viisainta luovia. Eturiviin ei kannata ehdoin tahdoin tunkea, mutta bunkkerin ilmakin pilaantuu pitkän päälle. Virus voi iskeä, kun lopulta nostaa päänsä pensaasta ja haistelee tuulen suuntaa.

Monien on pakko pelata venäläistä rulettia. Työssä ja kaupassa on käytävä, omaisia hoidettava. Jos jokainen ohikulkija olisi myrkyn kylväjä, olisimme jo kaikki kuolleita.

Pahin on ilmeisesti ohi vasta, kun vähintään puolet meistä on viruksen niellyt muodossa tai toisessa.

Varmaa sekään ei ole.

Taudin joko saa tai ei. Mahdollisuudet ovat fifty – sixty, niin kuin Matti Nykänen sanoisi.

Yritetään selviytyä.

Kirjoittaja on SK:n entinen kulttuuriosaston esimies

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?