On keskiviikkoiltapäivä. Nuorukaisen kaverit ovat töissä, koulussa tai tyttöystäviensä luona, elämässä elämäänsä. Nuorukainen ei ole, hän istuu yksin kotona pyörätuolissa. Hänen elämänsä on vakavan onnettomuuden seurauksena lähes tuhoutunut. Asiointi Kelan kanssa yskii pahan kerran ja tärkeää apua jää saamatta.
”Jos joku rikas voisi minua auttaa” – Nyt tajuan, miksi jotkut jättävät koko sotkun sikseen ja painuvat pubiin
Kolumni: Yhteiskunta muuttuu ja mutkistuu niin nopeasti, että osa tuntee putoavansa kyydistä. On oltava vahva, terve ja osaava, jotta pysyy rattailla.