Parempi omat tykit kuin vieraan tykit: Säikäyttääkö puolustusvoimien kalustonnäyttely herkimmät jatsaajat ja Suomi-Areena –turistit? - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Parempi omat tykit kuin vieraan tykit: Säikäyttääkö puolustusvoimien kalustonnäyttely herkimmät jatsaajat ja Suomi-Areena –turistit?

13.5.2018 3:00

Mitähän ulkomaalaiset jazzvieraat tuumaavat? Luulivat tulleensa Jazzkadulle, mutta meno onkin kuin rintamalla.

Tämä kommentti on verkkokeskustelusta, joka koski Porin Etelärannan käyttöä. Nythän sinne Jazzkadun sijasta tulee puolustusvoimien kalustonäyttely. Näyttely sinänsä ei liene suuri oho-uutinen tai kääk-juoru. Puolustusvoimat kun on yksi Suomi-Areenan tämän vuoden pääyhteistyökumppaneista.

Kun toimituksessa keskustelimme asiasta, rintamalinjat jakautuivat odotetulla tavalla.

Moni oli sitä mieltä, että armeijan näkyminen vermeineen saattaa säikäyttää herkimmät jatsaajat. Onko se nyt laitaa, että tykit vyöryvät Porin paraatipaikalle?

Yksi napautti, että parempi omat tykit kuin vieraan tykit. Toinen mietti, että näinä aikoina armeijan näkyminen saattaa jopa lisätä turvallisuuden tunnetta.

Kommentti turvallisuudesta sai muistelemaan interrail-reissua heinäkuussa 1977. Baader-Meinhof -ryhmä eli terroristijärjestö Punainen armeijakunta (RAF) oli huhtikuussa murhannut tuomari Siegfried Bubackin. Länsi-Saksan Ruotsin suurlähetystön kaappaus (1975) oli vielä tuoreessa muistissa.

Tämä näkyi ja tuntui koko Länsi-Saksassa. Joka puolella oli pelkoa ja poliiseja. Kun istuimme reppuinemme kerrostalon pihalla Münchenissä, äidit hakivat lapsensa pois hiekkalaatikolta.

Me paheksuimme ase näkyvillä kulkevia poliiseja. Paikalliset ihmettelivät asennettamme. Heistä oli hyvä, että aseita oli myös poliisilla ja liittovaltion armeijalla, ei vain terroristien armeijalla. Saksalaiset pitivät meitä myös lapsellisina. Emmekö tajunneet, että äskeinen vastaantulija saattoi olla RAF:n aktivisti? Eivät he erotu arkisesta väkijoukosta millään tavalla.

Itsenäisellä maalla pitää olla armeija, mutta se ei saa näkyä. Tämä tuntuu olevan varsin yleinen suhtautuminen puolustusvoimiin. Mutta kun pelkäämme, huudamme apuun poliisia ja armeijaa.

En ole varmasti ainoa 1970-luvun nuori, joka on joutunut miettimään asenteitaan. Viimeksi näin kävi perjantaina 18.8 2017. Kävelin aamupäivällä Turun torilla. Tunnelma oli kuin herran kukkarossa.

Iltapäivällä koko Suomi oli muuttunut peruuttamattomasti.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: