Olli Lindholm saa ansaitsemansa muistokonsertin, kun Isomäki-areenalla laulajalegendan lauluja tulkitsevat muun muassa Pate Mustajärvi, Suvi Teräsniska ja Juha Tapio.
Vaikka esiintyjäkaarti on komea, puuttuu lavalta itseoikeutettu henkilö.
Yön perustajajäsen ja monen hittibiisin tekijä Jussi Hakulinen puuttuu listalta.
Se ei sinänsä yllätä. Omaa muistokonserttia puuhannut Hakulinen poltti Suomen Kuvalehden haastattelussa suorilla puheillaan kaikenlaiset yhteistyökuviot nykyiseen Yö-yhtyeeseen.
Hakulinen kertoo Iltalehdessä, ettei häntä edes pyydetty Porin ja Tampereen muistokonsertteihin.
Järjestäjille päänvaivaa tuo Hakulisen toive jättää edes biisinsä rauhaan. Voiko Olli Lindholmin muistokonserttia pitää ilman Rakkaus on lumivalkoinen -klassikkoa?
Hakulisen toiveeseen on syytä suhtautua vakavasti. Pari vuotta sitten hän kielsi Joutsenlaulun uuden version julkaisemisen Vain elämää -ohjelmassa.
Tiukasti porilaisittain tarkasteltuna Lindholmin muistokonsertin esiintyjäkaarti on ohut. Taustalaulaja Miina Mikkonen on porilainen ja Herra Ylppö lähtöisin Harjavallasta, mutta sitä 1980-luvun alkuperäistä Porirock-kaartia ei lavalla näe tai kuule.
Työni vuoksi haastattelin Olli Lindholmia 20 vuoden aikana useamman kertaa. Lindholm oli hyvä haastateltava, suora ja luonteva. Kuvaajalle hän ei koskaan hymyillyt, sillä hän kertoi hymynsä pelottavan lapsia.
Rockista kirjoittavalle porilaiselle toimittajalle Lindholm oli kuitenkin yhdellä tapaa ristiriitainen hahmo.
Porilaisen rockin legenda pystyi luettelemaan Ässien kolmosketjun pelaajien tehopisteet, mutta hiljeni tyystin, kun häneltä kysyi mielipidettä porilaisista rock-yhtyeistä jälkeen vuoden 1986.
Muistan hämmennykseni, kun kerroin Circle-yhtyeen Jussi Lehtisalon fanittaneen nuorena poikana Yötä. Lindholm ei tuntenut yhtyettä, joka tuohon aikaan oli tehnyt parikymmentä albumia.
Muutettuaan Tampereelle Olli Lindholm otti tietoisesti etäisyyttä Porin rock-piireihin. Hän esimerkiksi kieltäytyi haastattelusta, jossa olisi kommentoinut vanhan punk-yhtyeensä Appendixin uutuuslevyä.
Ehkä julkisuuskuvastaan tarkka Lindholm varoi liittämästä itseään rääväsuiseen punkkiin. Ehkä Appendix vain oli hänelle mennyttä elämää, johon oli turha palata.
Isonmäen toukokuisessa muistokonsertissa muistellaan kaikkien aikojen Yö-keikkaa.
Minulle se taisi olla omalla tavallaan Yön esiintyminen surullisen kuuluisassa Kirjurinluodon RMJ:ssä 2009.
Yleisömäärä oli jäänyt kauas toivotusta ja järjestäjien kumarasta olemuksesta näki, että juhannuksen jälkeisenä maanantaina odottivat vain jättivelat.
RMJ:n viimeisenä yhtyeenä esiintynyt Yö ei antanut puolityhjän, kolean ja vetisen areenan kiusata, vaan esiintyi Olli Lindholmin johdolla pystypäisesti ja mahtipontisesti.
Keikan aikana aurinko pilkahti ensimmäistä kertaa sinä juhannuksena.
Siinä oli jotain porilaista.
