Kommentti: Liika varoittelu vie vaaran tunteen - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Kommentti: Liika varoittelu vie vaaran tunteen

20.7.2017 6:01

Yks, kaks, kolme. Lasken mielessäni Kakkostien yli jonossa kulkevia valkohäntäpeuroja.

On alkukesän iltahämärä tänä vuonna, ja olen pysähtynyt tienposkeen Huittisten kohdalla. Olen matkalla Helsingistä Nakkilaan, ja odottelen vielä hetken, josko pusikosta ilmestyisi vielä numero nelonen. Ei ilmesty, joten jatkan matkaa.

Kohtaaminen ei tullut yllätyksenä. Harvoin Huittisen pystyy iltahämärässä ohittamaan autolla niin, ettei matkalla yhtään peuraa näkisi. Oikeastaan näidenkin peurojen järjestysnumerot olivat olleet kaksi, kolme ja neljä. Ykkönen seisoskeli tienpientareella jo joitakin kilometrejä aiemmin.

Paikallistuntemuksesta on peura- tai hirvikolarien välttämisessä apua. Peurojen suhteen olen kieli erityisen keskellä suuta juuri Huittisten nurkilla. Pahimmat hirvipaikat taas ovat kokemusteni mukaan Pori–Tampere-tiellä, sillä kohtaa, missä tie kulkee pienen matkan Kokemäen rajojen sisäpuolella.

Vierailla seuduilla autoileville hirvieläinten vaarasta kertovat liikennemerkit. Tai voisivat kertoa, jos niitä käytettäisiin vähän harkitummin. Kilometrin välein toistuvat varoitusmerkit tai varoitusalue, joka on kymmenien kilometrien pituinen, romuttaa varoitusmerkkien vaikutuksen.

Ehkä paras tietotaito hirvieläinten liikkeistä löytyy paikallisilta metsästäjiltä. He tietävät muutaman metrin tarkkuudella, mistä kohtaa yhdeksän hirveä kymmenestä tien ylittää. Jos varoitusmerkkejä olisi vain niissä kohdissa, voisivat ne ihan oikeasti vaikuttaa autoilijoiden ajokäyttäytymiseen ja täyttää sen tehtävän, mihin ne on tarkoitettu.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: