Annetaanko arjen sankariviitta liian helposti? - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Annetaanko arjen sankariviitta liian helposti?

3.12.2016 4:13

Arjen sankaruudesta on viime aikoina tullut julkisuudessa iso ilmiö, kun arjen pienet ja huomaavaiset teot saavat valtakunnalliset mittasuhteet. Se on hienoa, että auttamisesta ja välittämisestä on tullut tärkeä arvo, kunhan arjen sankaruutta harjoitetaan pyyteettömästi, eikä huomion tai oman edun tavoittelun toivossa.

Olen liikutuksella lukenut kauniita auttamistarinoita, jotka ansaitsevat tulla julki ja auttaja palkituksi kannustuksena muille ihmisille. Hyvän kierrättäminen toimii parhaimmillaan ketjureaktion lailla, jossa moni pääsee osalliseksi välittämisestä.

Kaikesta hienoudesta huolimatta mieleen pyrkii ajatus siitä, välittyykö arjen sankaritarinoista välillä väärä signaali siitä, että kaikki auttaminen on sankaruutta. Se, mikä ennen kuului automaattisesti hyviin käytöstapoihin ja kodin kasvatuskulttuuriin, onkin nyt sankaruutta, josta odotetaan palkintoa.

Jos lapsi tai aikuinen löytää toisen omaisuutta ja vie sen poliisille, löytötavaratoimistoon tai kaupan kassalle, onko se sankaruutta vai toimintatapa, jonka pitäisi olla automaatio kaikille?

Omassa lapsuudessani tehtiin harvinaisen selväksi, että tavara tai raha, joka ei kuulu sinulle, pitää selkäsaunan uhalla palauttaa omistajalleen. Ei siitä erikseen päätä silitel- ty, jättikarkkipussilla palkittu tai Lapin Kansaan soiteltu, että noudatti sääntöjä ja otti kanssaihmiset jokapäiväisessä elämässä huomioon.

Arjen sankaruuden tavoittelu on silti asia, jota kannattaa opetella. Yhdysvaltalainen psykologian professori Phil Zimbardo on sanonut, että sankaruutta voi oppia kuten matematiikkaa tai ranskan kieltä.

Yhden arkisen teon nostaminen sankaruudeksi ei silti riitä, varsinkin jos ihminen kalastelee sillä itselleen sankariviittaa. Arjen sankarit ovat Zimbardon mukaan usein ihmisiä, joille auttaminen on entuudestaan tuttua. He ovat ehkä itse joskus olleet pulassa, hoitaneet omaistaan tai auttaneet muulla tavoin lähimmäisiään.

Kun Zimbardo kirjoitti vuonna 2007 kir- jaa Abu Ghraibista ja siitä, kuinka aivan taval- liset ihmiset voivat muuttua julmiksi ja väkivaltaisiksi, hän havaitsi, etteivät psykologit tiedä juuri mitään sankareista ja heidän toiminnastaan. Sen seurauksen syntyi Heroic Imagination- hanke, jonka tavoitteena on opettaa ihmisiä toimimaan arjessa sankarin tavoin.

Sankaruuden harjoittelu Zimbardon opeilla on helppoa: Tee päivittäin toisille jotakin hyvää, yksikin ystävällinen sana riittää.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: