Yksi muistaa eikä jätä yksin - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Yksi muistaa eikä jätä yksin

9.4.2016 5:13

Mitä minä en muista? Mitä olen unohtanut ihan vain, koska se ei syystä tai toisesta ole jättänyt tarpeeksi syvää muistijälkeä? Tai mitä kenties olen ”unohtanut”, koska en halua myöntää itselleni sellaista muistavani?

Tähän ikään mennessä useampi muistamattomuuslokero on täyttynyt ääriään myöten. Kuten vaikka se, että on piinallista muistaa, mitä typeryyksiä – pieniä, joskus vähän suurempia – on nuorena tehnyt.

Sellaiset painaa mieluusti alimmaiseen muistamattomuuslokeroon. Tai sitten huomaakin muistavansa jonkin asian ihan varmaksi näin, kunnes jostakin tulee vastaan todiste, joka kertoo aivan päinvastaista.

Jonas Hassem Khemiri sai ansaitusti naapurimaa Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon romaanistaan Kaikki se mitä en muista. Kirja etsii vastauksia erään nuoren miehen Samuelin elämästä ja kuolemasta, mutta yhtä hyvin voisimme itse kukin miettiä itseämme tai muita ihmisiä läheltämme.

Kirjan lukeminen sai ajattelemaan omia muistamattomuuksiani ja toisaalta sitä, millaisen kuvan itsestäni toisille annan.

Harva tuntee meitä samanlaisena. Jokaisella on oma totuutensa läheisistään, kuten Samuelin ystävillä ja sukulaisilla hänestä. On totta, että verhoudumme aivan liian usein naamion taa emmekä päästä toisia oikeasti lähelle.

Mutta on yksi, joka tuntee sinut ja minut läpikotaisin. Muistaa myös kaiken.

Pelottavaa, eikö vain?

Digitaalinen maailma ei unohda. Tuntuu, että jokaisesta nettivierailustani jää jälki. Pilvessä minua tarkkailee anonyymi bittiavaruus, joka rekisteröi kaikki turhatkin klik- kaukset. Jos vahingossa osun väärälle sivustolle, seuraavalla kerralla bittien yliherra jo tyrkyttää samaista sivua minulle uudelleen.

Se myös tietää, jos olen ollut kiinnostunut hankkimaan kotiin jotakin uutta vempainta. Eivätköhän vain mainokset välky houkuttelevina aina hakupalvelua avatessasi.

Tosin on digitaalisen maailman muistilla hyvätkin puolensa. Siltä eivät pääse pakoon edes veroparatiisisijoittajat.

Ilman näitä lonkeroita olisimme olleet monta kuohuttavaa uutisotsikkoa paitsi, ja Islantikin olisi jatkanut tyytyväisenä elämäänsä talousvaikeudet selättäneenä talousihmeenä.

Yhden asian tiedän kyllä varmaksi. Nimeäni ei Panama-papereista löydy. Ei ole firmaa, ei ole salaista tiliä, sen voin vakuuttaa myös bittiavaruuden valvojalle.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: