Samaan aikaan kun kirkkokansa veisaa Hoosiannaa ensimmäisen adventin kunniaksi, hallituspuolueiden puheenjohtajilla ja etenkin keskustan Katri Kulmunilla on edessään tehtävä, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset.
Hallitusviisikon johdon on määrä kokoontua tänään pääministeri virka-asuntoon Kesärantaan. Siellä puidaan pääministeri Antti Rinteen (sd.) asemaa viime päivien monimutkaisen postivyyhdin seurauksena.
Löytyykö sitä luottamusta, vai eikö sitä löydy?
Pääministeri vieraili lauantaina Oulussa. Omiensa piirittämänä hän vaikutti luottavaiselta. Hän kertoi, ettei aio erota. Opposition, eli kokoomuksen ja perussuomalaisten vaatimuksia hän piti osana politiikkaa.
Totta, opposition lauteilta voi vaatia vähän mitä tahansa, mutta tänään asiaa setvitään hallituskumppaneiden kanssa, ja se voi olla totinen rasti. Kumahtaako pääministerille lähtöpassit?
Jos kävisi niin, että luottamusta ei Rinteelle enää löytyisi, jäisi hän Suomen historiaan vain puolen vuoden pääministerinä. Se on lyhyt aika, kun ottaa huomioon, että Rinteen puheenjohtajuutta ja sittemmin pääministeriyttä pohjustettiin ay-liikkeessä vuosikaudet.
Huolellinen työ sai palkintonsa, kun Rinne rökitti niukasti Jutta Urpilaisen aikoinaan Seinäjoen puoluekokouksessa.
Surkuhupaisaa ay-liikkeen kannalta olisi se, jos Rinteen kausi päättyisi postipakettien lajittelijoiden työsopimuksesta seuranneeseen kriisiin.
Keskustan syyskuussa valitsema tuore puheenjohtaja Katri Kulmuni ei ole toistaiseksi saanut reivattua puolueen kannatusta nousuun. Muutoinkin hän on ollut melko näkymätön.
Mahdollisesta ministerikierrätyksestä ja hänen siirtymisestä hallituksen kakkossalkun haltijaksi eli rahaministeriksi ei ole kuulunut mitään.
Nyt Kulmuni saa maistaa, miltä tuntuu olla vallan kahvassa. On pitkälti keskustasta kiinni, miten Rinteen käy.
Kun hallitus oli muodostettu, moni keskustalainen riemuitsi vahvan punamullan nimeen. Nyt alkaa tapahtua, nyt toteutamme perinteistä, pientä ihmistä huomioivaa punamultapolitiikkaa. Toistaiseksi tästäkin näytöt ovat vielä vähissä.
Keskusta sai hallitusneuvotteluissa läpi sananlaskun mukaan kymmenen kaunista, yksitoista hyvää. Jos puolue antaa täyden tukensa Rinteelle, keskustan vaatimuslista voi kasvaa edelleen hallituksessa. Tulossa on nippu nimityksiä, joihin omaa ehdokasta on helpompi ujuttaa.
Siinä missä keskusta on mukana toteuttamassa Rinteen näköistä ay-politiikkaa, saa sdp toteuttaa keskustan näköistä aluepolitiikkaa. Mitään ei anneta ilmaiseksi, ei varsinkaan politiikassa.
On myös hyvä muistaa, ettei Kulmuni veteli naruja yksinään. Kokematonta puheenjohtajaa sparrataan taustalta voimakkaasti. Nimiä mainitsematta neuvojien nimilista on vakuuttava.
Poliitikot ovat siitä harvinainen ryhmä, että he voivat unohdella itselleen hankalat asiat hyvinkin nopeasti, mutta tietyt asiat pysyvät pitkään muistissa kuin norsuilla ikään.
Sosiaalisessa mediassa kiertää valokuva kuuluisasta lapusta, joka kiikutettiin demariryhmästä keskustaan kesällä 2003.
Kyse oli silloisen pääministerin Anneli Jäätteenmäen (kesk.) luottamuksesta.
Ryhmänjohtaja Jouni Backman (sd.) kirjoittaa keskustalle seuraavasti: Sdp ei voi jäädä enää odottamaan ratkaisuja ensi viikkoon. Tänään tultava selvä ilmoitus pääministerin vaihtumisesta. Eduskunta voitava kutsua koolle jo nyt ensi tiistaiksi.
Muuten kuten keskusteltu eli lyhyen kaavan mukaan vain pääministerivaihdos, ei muita muutoksia. Piste.
Loppu on historiaa. Jäätteenmäki lähti ja tilalle nousi Matti Vanhanen (kesk.) puolustusministerin pallilla.
Tämä tapaus on hiertänyt osaa keskustaväestä näihin päivin asti. Jos ei muualla niin ainakin Pohjanmaalla.
Vaakakupissa on siis paljon. Jos keskusta ja sen vanavedessä vihreät nostavat peukkunsa pystyyn, hallitus jatkaa, mutta ei läheskään vastasyntyneen puhtoisena, eikä luotisuorana.
Kun epäilyksen siemen on kylvetty, ei sitä enää saa kitkettyä pois.
