Kaupallinen yhteistyö

Parikymppinen Isla on yhdeksänkymppisen Signen paras kaveri – ”Jonkun kanssa kemiat vain kohtaa”

Porilaiset Signe ja Isla ovat erilaisuudestaan huolimatta hyvät ystävät. Ystävykset tutustuivat Diakonialaitoksen työkokeilussa.

Joonas Salli
Parikymppinen Isla on yhdeksänkymppisen Signen paras kaveri – ”Jonkun kanssa kemiat vain kohtaa”

Islan ja Signen ystävyys alkoi, kun Isla tuli Diakonialaitoksen työkokeiluun. Kokeilu rahoitettiin haastekampanjalla kerätyillä varoilla.

Eeva Järvenpää

Signe Peltonen, 91, nappaa kylmähyllystä kinkkukiusauksen ja laittaa sen Isla Vestun, 20 kantamaan kauppakoriin. Keltaiseksi lakattujen kynsien koristama ote kahvasta tiukkenee.

– Mulla oli tuota samaa just eväänä. Se oli ihan hyvää, sääkin varmaan tykkäisit siitä, suosittelee Isla. Seuraavaksi tomaatteja.

Kaikesta voi jutella

Porilainen Vestu ja Länsi-Suomen Diakonialaitoksella Porissa asuva Peltonen ovat olleet ystäviä nyt viiden kuukauden ajan.

Ystävykset käyvät yhdessä ruokakaupassa tai Sokoksella ostoksilla, mutta myös vain istuvat, juttelevat ja vaihtavat ajatuksia. He tapaavat toisiaan muutaman kerran viikossa. Mitään aiheita ei vältellä, ei edes politiikkaa.

– Ollaan me Trumpistakin puhuttu, Isla muistelee.

– Isla on loistava kuuntelija, minä taas olen aina äänessä, Signe naurahtaa.

Toisinaan Isla saattaa myös tiskata ystävänsä luona, mutta suursiivouksiin tai muihin hoitotehtäviin hän ei ota osaa. Eikä se ole tarpeenkaan.

– Tämä on paljon parempi lääke. Islasta on niin paljon iloa. Kun hän tulee ja on tässä hetken ja parannamme maailmaa, niin minun päiväni on sillä ihan kuin pelastettu. En odotakaan mitään sellaista, että hänen pitää luuttuamaan alkaa. Se muu on paljon tärkeämpää.

Joonas Salli
Vaikka ikäihmiset eivät monesti myönnä olevansa yksinäisiä, tuo Isla silti Signen päivään toivottua piristystä.

Vaikka ikäihmiset eivät monesti myönnä olevansa yksinäisiä, tuo Isla silti Signen päivään toivottua piristystä.

Ystävyyttä ei voi pakottaa

Islan ja Signen ystävyys on perua Islan työkokeilusta, jonka hän aloitti Diakonialaitoksella haastekampanjalla kerätyillä varoilla. Rakennusmaalarin tutkinnon aiemmin suorittanut Isla huomasi, etteivät maalarin hommat olleet häntä varten. Hän kaipasi ihmisläheisyyttä.

Nyt Isla on töissä Diakonialaitoksella palkkatuella. Hänen työpäivänsä kuluvat Diakonialaitoksen asukkaiden kanssa seurustellessa ja apuna olemisessa. Asukkaat saavat pyytää Islan vaikka kauppa-avuksi tai kirjaa lukemaan. Islan tehtävien taustalla piilee ajatus ikäihmisten yksinäisyyden torjumisesta ystävyyden avulla. Useinkaan ikäihmiset eivät myönnä olevansa yksinäisiä, mutta reipas päiväkävelyseura otetaan kuitenkin ilolla vastaan.

– Yksinäisyydestä hankalan tekee juuri se, kun ei kenenkään ovesta voi tunkea sisälle väkisin seuraa pitämään, eikä kukaan tule tuonne käytävälle huutelemaan, että minä muuten olen yksinäinen. Siksi Islan kaltainen herkkävaistoinen ja avoin nuori on täällä meillä ollut kovin tarpeellinen ja pidetty, kun hän voi yksinäisyydestä puhumisen sijaan kysyä, että tulisinko mukaan johonkin pieneen askareeseen, summaa Diakonialaitoksen projektipäällikkö Hanna-Liisa Kotsalo.

Välillä Isla käy koputtelemassa Signen ovelle ihan muuten vain, vaikka ei olisi niin asiaakaan. Hänestä on mukavaa vain viettää Signen kanssa aikaa. Kevään edetessä nuori nainen aikookin hakea sosionomiopintoihin Samkiin.

– Minulle on kyllä vahvistunut sellainen olo, että haluaisin tehdä työtä juuri ikäihmisten kanssa.

Joonas Salli
Kaverukset käyvät yhdessä muun muassa kaupassa. Tällä kertaa Signen teki mieli pikkuleipiä.

Kaverukset käyvät yhdessä muun muassa kaupassa. Tällä kertaa Signen teki mieli pikkuleipiä.

Jonkun kanssa kolahtaa heti

Punaiset hiukset ja korvissa kimmeltävät suuret korvakorut vilahtelevat kääretorttujen takana.

Signe Peltonen ei kuitenkaan jää näyttävän ystävättärensä rinnalla kakkoseksi. Päinvastoin. Peltosen mielestä ikäero tai erilaiset kokemukset eivät lainkaan haittaa ystävyyttä. Isla on töissään saanut seniori-ikäisiltä kavereiltaan kehuja myönteisyydestään, mutkattomuudestaan ja punaisista hiuksistaan. Signe taas on Islan mielestä sopivan rempseä ja puhelias eikä loukkaannu turhista.

– Ystävyys on siitä kumma juttu, että jonkun kanssa sitä heti kolahtaa ja toisen kanssa eivät kemiat kohtaa vaikka kuinka yrittäisi. Meillä Islan kanssa natsasi heti yhteen. Nautin siitä, kun Islalla on nuoren ihmisen ajatukset ja sellaista raikkautta. Niin kuuluukin olla. Meillä mummuilla pakkaa aina olemaan vähän ne samat asiat päivästä toiseen, Signe Peltonen sanoo ja nauraa päälle

Isla pakkaa ostokset kassiin sillä välin, kun Signe maksaa. Toinen laukku laitetaan rollaattorin koriin ja toisen kassin Isla kantaa kädessään Signen luokse.

Huhtikuussa on Islan syntymäpäivä. Hän täyttää 21 vuotta. Juhlia hän ei aio järjestää, syntymäpäiväkin sattuu työviikolle.

– Ehkä voitaisiin sen kunniaksi syödä taas jäätelöt, Signe ehdottaa.

 


Kaupallinen yhteistyö

Lue myös

Sammio