Kaupallinen yhteistyö

Fordin takapiru Juha Koskinen ei anna periksi

Veera Korhonen
Fordin takapiru Juha Koskinen ei anna periksi

Itse tunnen itseni – enemmän kuin porilaiseksi – vahvasti satakuntalaiseksi. Arvostan isänmaata. Sitä, mitä edelliset sukupolvet ovat sen eteen tehneet.

Juha Koskinen, 55, toimitusjohtaja, Auto Oy Vesa-Matti

Ujo lukutoukka kasvoi laskuvarjojoukkojen kovassa koulussa ja isän hyvässä opissa ottamaan jo 23-vuotiaana vetovastuun Fordin jälleenmyynnistä Porissa. Välillä on tiekin tuntunut nousevan pystyyn, moottori on yskinyt, muttei koskaan sammunut.

Lapsuus- ja nuoruusvuoteni vietin Ulvilassa ja Harjavallassa. Isä on pelannut koko ikänsä autojen parissa, ensin vieraan palveluksessa Porissa Satakunnan Autossa, sittemmin omassa yrityksessä. Äiti teki työuransa terveydenhoitoalalla.

Olin ujo urheilijapoika, kiinnostunut kirjoista ja historiasta, etenkin sotahistoriasta. Luin toki Tarzaneita ja muita seikkailukirjoja laidasta laitaan, mutta selvästi isoimman vaikutuksen teki Wilbur Smithin 1800-luvun Afrikkaan sijoittuvat kirjat. Suomen historian vaiheiden seuraamiseen innostivat myös Tuntematon Sotilas ja Täällä Pohjantähden alla.

Lukemisharrastus ei ole onneksi laimentunut lapsuuden innon myötä, vaan luen edelleen paljon. Nyt yöpöydällä odottaa norjalaisen Jo Nesbøn Jano.

Käännekohta tulevaisuuden kannalta tapahtui, kun olin 12-vuotias. Vesa-isäni ja hänen silloinen yhtiökumppaninsa Kulmalan Matti perustivat yrityksen Harjavaltaan. Autokauppa ja kaikki siihen liittyvä tulivat tosi tutuksi sen jälkeen, kun muutimme Ulvilasta liikkeen naapuriin Merstolaan.

Ylioppilaaksi kirjoitin Ulvilan lukiosta, ja mietin pitkään kahden ison A:n välillä: minua kiinnostivat tasavertaisesti autot ja armeija. Myös oikeustieteen opinnot kävivät mielessä. Päätin kuitenkin hoitaa ensin armeijan vapaaehtoisena pois alta.

Laskuvarjojoukoissa palveleminen vahvisti perustunnettani siitä, ettei koskaan saa antaa periksi. Ei vaikka olisi kuinka väsynyt – voima löytyy aina uupumuksen pohjaltakin. Varusmiesaikana minulle kuitenkin kirkastui, ettei armeija ole minua varten enkä halua tehdä uraani siellä.

Valitsin kauppaopiston vuonna 1982. Vapaa-aika kului liikunnan, etenkin hiihdon ja autourheilun parissa. Vauhti kiinnosti ja kai nuoren miehen maailmaan kuului tietty omien rajojen etsiminenkin. Ajoin asfaltti- ja jäärataa sekä rallia. Äiti ja isä eivät kyllä ralliin kannustaneet. He olivat aina sydän syrjällään, kun olin kisoissa.

Kotikasvatus, kiinteät ja lämpimät välit vanhempiin ja sisaruksiin sekä kirjat antoivat hyviä rakennuspalikoita ja minusta kasvoi ajatteleva, mietiskelevä aikuinen. Uskon, että sittemmin yritysjohtajana näistä avuista on ollut pelkästään etua. Pelkäksi jahkailuksi elämä ei sentään mene, sillä pystyn tekemään päätöksiä tarvittaessa nopeasti ja rohkeasti.

Kauppiksen jälkeen, merkonomin paperit taskussa menin isän myymälään automyyjäharjoittelijaksi – samaa hommaa tekee muuten paraikaa meillä SAMKista valmistuva Ville-poikani. Nuorempi Kalle puolestaan on taitava kokki ja tekee tänä nykyä ruokaa Buccon keittiössä. Olen pojistani erittäin ylpeä.

 

Veera Korhonen
Juha Koskisen Vesa-isä teki tällä herkullisen sinisellä, nyttemmin entistetyllä Anglialla ensimmäiset  työmatkansa yrittäjänä 1970-luvun alussa.

Juha Koskisen Vesa-isä teki tällä herkullisen sinisellä, nyttemmin entistetyllä Anglialla ensimmäiset työmatkansa yrittäjänä 1970-luvun alussa.

Seuraava iso päätös tuli vastaan 1985. Porin Ford-jälleenmyynnissä oli ongelmia ja myynti takkusi. Maahantuoja tarjosi edustusta isälleni, mutta hän ei halunnut Poriin lähteä ja heitti ajatuksen minulle. Päätin 23-vuotiaana ottaa riskin ja suostuin. Toki asiaa helpotti sekä minun että maahantuojan kannalta se, että isä kantoi tuossa vaiheessa taloudellisen vastuun.

Liike perustettiin Puinnintielle, tontille, jossa edelleen toimimme. Tontti on oma ja rakennusoikeuttakin jäljellä. Samassa kiinteistössä toimiva katsastusasema täydentää palveluitamme mukavasti. Edustuksen laajentamista Porin ulkopuolellekin on käyty keskusteluja, mutten ainakaan toistaiseksi en ole laajentanut reviiriä.

En ole marttyyriyrittäjä, olen aina katsonut, että kello 9–17 -työpanoksen pitää riittää. Haluan myös edelleen jalkautua ja tehdä konkreettista autokauppaa asiakkaiden kanssa. Se pitää miehen skarppina, ja kosketus koko prosessiin säilyy eri lailla kuin pelkästään työpöydän takana istumalla.

Aloittaessani mietin tarkasti kahta asiaa. Onko minusta yrittäjäksi ja koenko yrittäjyyden mielekkääksi? Kumpaankin vastaan edelleen puoltavasti.

Alkuvaiheessa vaikeinta ja raskaintakin oli karistaa edellisen merkkiedustajan painolasti harteilta. Uskottavuus piti rakentaa alusta ja se söi miestä välillä. Onneksi taloudellinen tausta oli tarpeeksi kestävä ja merkki itsessään vahva, joten onnistuimme. Ford-merkki on vakiinnuttanut arvostetun asemansa Porin talousalueella. Valtakunnallisesti viides sija on täällä meillä kolmas.

Sukupolven vaihdoksen teimme vuonna 1992, jolloin taloudellinen vastuu siirtyi yksin minulle. Seuraavana vuonna iski taloudellinen taantuma ja uusien autojen myynti koko maassa romahti. Kun edellisinä vuosina myytiin noin 180 000 autoa, lamavuoden saldo oli alle 60 000. Tuolloin olivat vitsit vähissä. Kiitos pienen ja toimivan organisaation ja taloudellisen tilanteen, selvisimme.

Vuodet ovat tuoneet nousuja ja laskuja. Autokaupassa suhdanteet näkyvät selvästi. Siksi turhaa hämmennystä en kentälle enää toivoisi. Aika ajoin roihahtavat autoverokeskustelut tekevät alallamme hallaa turhan takia, esimerkiksi taannoinen ministeritason ulostulo autoverokeskustelussa pani kaikki hanat kiinni.

Uskon, että verotuksessa on alentamisen varaa ja veron sitominen päästöihin on ihan järkevää. Kuitenkin turhia ja oletuksiin perustuvia heittoja toivoisin hillittävän.

Digikauppa ovat hyvä lisä täydentämään markkinoita. Uusien autojen myyntimme keskittyy Satakunnan talousalueelle, mutta käytettyjen autojen myynti – kiitos nettikaupan – ulottuu koko maahan. Digitaalisuudesta huolimatta uskon myös printtimainontaan, autokaupassa se toimii edelleen hyvin.

Autokaupassa tunteilla on iso merkitys. Auton osto on edelleen pitkälti fiilisjuttu, vaikka isoista summista puhutaankin. Koko kauppaprosessi on tärkeä, ja asiakas pitää osata ottaa oikein huomioon. Tinkaaminenkin kuuluu edelleen pelinhenkeen, vaikka soisin sen jo jäävän historiaan. Olisi sekä asiakkaan että myyjän etu, että hinnat olisivat alun alkaen realistiset eikä hintapeliä tarvittaisi. Periaate olisi selkeä ja tasa-arvoinen kaikille ostajille. Esimerkiksi Saksassa toimitaan näin läpinäkyvästi.

Fordit ovat tällä kaudella taas pienen tauon jälkeen ässäläisten alla, Vesa-Matti on sponsoroinut lisäksi muun muassa Pesäkarhuja, FC Jazzia, Giantseja ja moukarinheittäjä Tuomas Seppästä.  Haluan olla kohtuupanoksella tukemassa paikallista urheilua, mutta toki haluamme sijoittamallemme rahalle vastinetta.

Tulevaisuus vaikuttaa maailmapoliittisesta vinkkelistä katsottuna niin supersekavalta kuin olla ja voi. Pelolle ei vain saa antaa valtaa. Pienen ihmisen pitää yrittää elää rohkeasti kaivaa voima ja usko tulevaisuuteen omasta itsestä ja lähimmäisistä.

 

www.vesamatti.fi

Teksti: Maiju Junko


Kaupallinen yhteistyö

Lue myös