Kaupallinen yhteistyö

Armoa aroille – Aro lähtee Mongolian aroille

Porilainen diakoniatyöntekijä Minna Aro toteuttaa lapsuuden haaveensa, ja lähtee elokuun lopussa Lähetysyhdistys Kylväjän lähettinä Mongoliaan.

Tiina Miettinen
Armoa aroille –  Aro lähtee Mongolian aroille

– Ajattelen, että minussa virtaa mummuni isän ennakkoluulottomuutta, seikkailunhalua ja innostusta kokea uusia kulttuureita ja tilanteita. Tämä oli 1800-luvulla merimies, joka seilasi Luvian ja Saksan väliä, elokuussa Mongoliaan lähetystyöhön lähtevä Minna Aro kertoo.

Vaula Wrang

Kun Minna Aro oli 7-vuotias, tuli hänen kouluunsa Nakkilan Matomäen ala-asteelle lähetystyöntekijä kertomaan työstään Afrikassa.

– Kaikki nämä vuodet olen kantanut sisälläni lapsena saatua lähetyskutsua, Aro kertoo.

– Olin aivan lumoutunut kaikesta, mitä hän kertoi. Muistan jo silloin sanoneeni Jeesukselle, että tuota työtä haluan joskus tehdä. Kirjoitin Ystäväni-kirjoihin, joita luokkakaverit antoivat toisilleen, että minusta tulee lähetyssaarnaaja, Aro naurahtaa.

Kahdeksannella luokalla koulun opinto-ohjaaja neuvoi opiskelemaan ensin esimerkiksi sairaanhoitajaksi.

– Ehdin jo luulla, ettei minusta koskaan tule lähetystyöntekijää. Olin pitkään töissä postissa, ja siellä työkaverit vitsailivat, että tulihan sinusta postilähetystyöntekijä.

Aron mies halusi erota parikymmentä vuotta sitten, kun pojat olivat pieniä.

– Eron jälkeen opiskelin ensin terveydenhoitajaksi ja jatkoin suoraan sairaanhoitaja-diakonissaksi, joksi valmistuin vuonna 2005. Halusin diakoniatyöntekijäksi, koska minusta tuntui pahalta, etten terveydenhoitajana voinut puhua kuoleville, ahdistuneille ihmisille Jeesuksen rakkaudesta ja pääsystä Taivaan kotiin, Aro kertoo.

Heti valmistuttuaan hän pääsi töihin Porin seurakuntapalveluihin kuurojen ja maahanmuuttajien diakoniatyöntekijäksi.

Lähetystyön aika

Lähetystyö tuli Minna Aron elämässä ajankohtaiseksi nyt, koska hänen molemmat poikansa ovat aikuisia ja asuvat omillaan, eikä lapsenlapsia vielä ole.

Rasmus on 24-vuotias, naimisissa Doran kanssa, ja opiskelee Turussa sosiaalipolitiikkaa. Niklas on 20-vuotias ja opiskelee Oulussa maantiedettä. Kissani Josefiina ja Dosé menevät Niklakselle hoitoon lähetystyöni ajaksi.

Vinkki lähetysjärjestöstä tuli erittäin kokeneelta, eläkkeelle jääneeltä lähetystyöntekijä Pirjo Niemelältä.

– Pirjo vinkkasi minulle Kylväjästä, kun kävelimme yhdessä Länsi-Porin kirkolta Liinaharjaan hakemaan ihmisiä Majataloiltaan, Aro kertoo.

Minna Aro otti vinkin tosissaan, ja meni Lähetysyhdistys Kylväjän internetsivuille ottamaan selvää heidän tekemästään lähetystyöstä. Sen jälkeen hän soitti Kylväjän koulutuspäällikkö Pentti Marttilalle.

– Pentti sanoi, että hyvä kun soitit, olen tunnin päästä lähdössä Israeliin, mutta ehdin juuri lähettää sinulle kaavakkeen. Täytin kaavakkeen ja lähetin sen. Pääsin heti sisään, mutta sovimme, että tulen mukaan vuoden päästä.

Viime syksynä Aro kävi lähetyskurssin, joka pidettiin Kauniaisissa Suomen Raamattuopistolla. Kurssi kesti neljä kuukautta.

Kuurojen työtä Mongoliassa

Lähetysyhdistys Kylväjä on Suomen ev.lut kirkon virallinen lähetysjärjestö.

Minna Aron on tarkoitus olla Mongoliassa neljä vuotta.

– Saan ensin Porin ev.lut. seurakuntien maahanmuuttajien ja kuurojen diakoniatyöntekijän virastani kaksi vuotta virkavapaata. Sen jälkeen katson miten asiat sujuvat, ja miten kauan olen lähetystyössä. Pidän työstäni täällä Porissa paljon ja haluan palata takaisin, Aro miettii.

Ensimmäisen vuoden Aro viettää Mongolian pääkaupungissa Ulaanbaatarissa opiskelemassa mongolin kieltä ja viittomakieltä. Sen jälkeen hän siirtyy seitsemän tunnin ajomatkan päähän Tsetserlegiin, Arhangain läänin pääkaupunkiin.

– Tsetserleg on noin 20 000 ihmisen kaupunki, jossa alan tehdä kuurojen työtä. Seurakunnassa on jo noin 20 kuuroa. Tarkoituksenani on löytää lisää seurakuntalaisia ja tukea kuurojen elämää. Haluan viedä Suomesta terveiset, että kuurot ovat ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin muutkin, Aro miettii.

Mongoliassa kuuroja häpeillään, eikä heillä ole mahdollisuuksia työllistyä.

– Yritämme löytää kuuroille työpaikkoja ja kannustaa heitä elämässä, näkemään itsensä arvokkaina ihmisinä.

– Mongoliassa on kuuroja paljon enemmän kuin Suomessa, koska heillä ei ole rokotettu ihmisiä yhtä hyvin kuin meillä, eikä terveydenhoito muutenkaan ole samalla tasolla. Kaikenlaiset rokot, korvatulehdukset ja onnettomuudet ovat kuurouttaneet ihmisiä, Aro kertoo.

Jumala tietää, mihin lähettää

Minna Aro ei sanonut Kylväjälle mitään toivetta maasta, johon haluaisi mennä.

– Ajattelin, että Herra tietää paremmin, mikä on minulle oikea maa. Olen elänyt sen verran kauan, että tiedän Hänen johdatuksensa olevan paras, Aro kertoo.

Lähetystyön paikka pääsi yllättämään.

– Rukoilin, että en joutuisi lähetystyöhön Siperiaan, koska siellä on niin kylmä. Mikä tahansa muu paikka olisi hyvä. Mongolia on ainakin lähellä Siperiaa, jos ei kuulu siihen, Aro nauraa.

Lähetysyhdistys Kylväjä lähettää lähetystyöntekijöitä edistämään Jumalan valtakunnan etenemistä erityisesti siellä, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja. Kylväjän työn maantieteellinen painopiste on Aasiassa, mutta sitä tehdään myös Itä- ja Pohjois-Afrikassa.

– Mongolia avautui ulkomaailmalle kommunismin romahdettua 1990 -luvun alussa. Sitä ennen maa oli täysin evankeliumin tavoittamattomissa, Aro kertoo.

Mongolian valtauskonto on tiibetinbuddhalaisuus, johon on usein sekoittunut shamanistisia piirteitä. Kristinusko ja islam ovat edustettuina pieninä vähemmistöinä. Kristittyjä koko väestöstä on noin kaksi prosenttia.

– Tällä hetkellä Kylväjän kehitysyhteistyöhankkeita Mongoliassa ovat yksinhuoltajaäitien voimaannuttaminen Mongolian maaseudulla sekä liikuntavammaisten vertaistuen ja synnytysterveyspalvelujen parantaminen. Lisäksi Mongoliassa tehdään alkoholisti- ja diakoniatyötä sekä tuetaan Darhanin luterilaista raamattukoulua, Aro kertoo.

Lähettäjien tuki elintärkeä

Minna Aro on tällä hetkellä Rauman, Porin Teljän ja Alavuden seurakuntien nimikkolähetti.

– Olen tosi iloinen, että olen saanut nimikkolähettiseurakuntia. Tuntuu todella hyvältä, että ihmiset haluavat lähteä tukemaan minua ja työtä Mongoliassa, Aro kiittelee.

Nimikkoseurakunta tukee lähettiä taloudellisesti ja rukoilee lähetyksen puolesta. Rukoustuki on äärimmäisen tärkeää, ilman sitä ei selviä.

– Monet lähetystyöntekijät ovat kertoneet vaikeista tilanteista, jotka ovat selvinneet, kun suomalaiset ovat rukoilleet asian puolesta. Ihmiset, jotka rukoilevat lähetystyöntekijän puolesta, ovat yhtä tärkeitä lähetystyössä kuin minä olen lähettinä. Jos ei kukaan lähetä, ei kukaan voi lähteä. Jos ei kukaan rukoile, ei työstä tule mitään, Aro selventää.

Asenteena oppiminen

– Uskon, että tämä Jesajan kirjan luku on monena aamuna rukoukseni Mongoliassa: ”Herra ole meille armollinen! Toivoen me katsomme Sinuun. Ole joka aamu käsivarsiemme voima, hädän hetkellä pelasta meidät”.

Minna Aro tietää, että uuden kielen ja kulttuurin oppiminen tulee olemaan vaikeaa. Mongolin kielessä on käytössä kyrilliset aakkoset.

– Kielessä pitää muun muassa muistaa, että h on n ja p on r. Kielessä on äänteitä, jotka ovat todella erilaisia kuin meillä.

– Olen nyt jo kulttuurishokissa, kun olen tutkinut ja lukenut kaikkea Mongoliasta. Kaikesta pääsee kuitenkin yli. Uskon, että tulen tekemään antoisaa työtä, koska Jumala on sen antanut. Jos Jumala haluaa minut sinne, niin kyllä Hänellä on jotain suunnitelmia sitä varten, Aro miettii.

Minna Aro lähtee Mongoliaan asenteella, että hänellä on heiltä paljon opittavaa.

– Minä kasvan ihmisenä ja luottamukseni Jumalaan kasvaa. Tulen ymmärtäväisemmäksi maailman tilaa ja ihmisten kärsimystä kohtaan.

– Uskon, että Jeesus johdattaa. Yhdessä Hänen ja paikallisten ihmisten kanssa löydämme lisää ihmisiä, jotka haluavat antaa elämänsä Jeesukselle, Minna Aro pohtii.

 

Paikkasi lähettäjänä

1. Lähettäjät ovat lähetystyön perusta. Ovat yhtä tärkeitä kuin itse lähetystyöntekijä. Liity Minna Aron lähettäjiin, www.kylvaja.fi/lahjoita/liity-renkaaseen/

2. Ilman rukousta ei lähetystyöstä tule mitään.

3. Käytännön teot. Liity nimikkolähetin ystävärenkaaseen ja laita omat lahjasi likoon.

4. Kylväjän talous perustuu yksityisten ihmisten lahjoituksiin ja seurakuntien lähetysmäärärahoihin.

5. Lähetystyöhön voi lähteä minkä alan ihminen vain. Tehtävä työ valitaan lähtevän osaamiseen mukaan.

 


Kaupallinen yhteistyö

Lue myös

Sammio