Presidentti kohdisti puheensa vain suomalaisille

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ensimmäinen uudenvuodenpuhe oli odotettu. Ihmiset halusivat kuulla, mikä on uuden presidentin keskeinen sanoma kansalaisille. Taustalla vaikuttivat myös poliittisen valta-aseman muutokset; vasemmistolainen nainen oli vaihtunut oikeistolaiseen mieheen, joka kävi vaalikamppailunsa vihreätä Pekka Haavistoa vastaan. Asetelma tulee hyvin esille sosiaalisen median kommenteissa. Niinistön puhetta pidetään hyvänä, kritiikki kohdistuu kansainvälisen solidaarisuuden ja ympäristökysymysten mainitsematta jättämiseen. Puhe oli osoitettu tavallisille suomalaisille, ei kehitysmaan naisille. Presidentti Niinistön puhe korosti suomalaisia arvoja ja jätti vähäiselle painolle päivän politiikan kysymykset. Samoin puuttui luettelomainen listaus kaikista tärkeistä asioista, mikä oli tyypillistä Tarja Halosen puheissa. Niinistö keskittyi yhteen asiaan: suomalaisen yhteiskunnan arvoihin. Yleissävy oli perinteisen varovainen, ja rohkeat avaukset jäivät puuttumaan. Arvio ahneuden ja itsekkyyden nousemisesta oli selkeästi suunnattu viime vuoden keskeisiin uutisaiheisiin, yritysjohtajien erilaisiin taloudellisiin kähmintöihin. Rohkeutta Niinistö vaatii hallitukselta ja työmarkkinajohtajilta. Pienimmän yhteisen nimittäjän hakemisen sijaan hän kehottaa katselemaan asioita myös oman etupiirin ulkopuolelta. Neuvo on viisas varsinkin viimeaikaisia työmarkkinajohtajien puheita arvioitaessa. Presidentin uudenvuodenpuheesta on totuttu hakemaan ulkopoliittisia viestejä naapurivaltioiden suuntaan. Historiallista oli, ettei naapurimaita, erityisesti Venäjää, mainittu puheessa nimeltä kertaakaan. Viittaus pohjoismaiseen yhteistyöhön jäi ainoaksi viittaukseksi naapureihimme. Urho Kekkosen ja Mauno Koivistonkin aikana itänaapurin mainitsematta jättäminen olisi ollut karkea virhe. Ehkä presidentti tällä tavoin halusi osoittaa maamme ulkopoliittisen aseman muuttuneen suhteessa naapureihimme. Ulkopolitiikan linjauksessaan Niinistö nosti voimakkaasti esiin taloudelliset suhteet, joiden eteen hän lupasi tehdä kaikkensa myös globaalilla tasolla. Puheessa oli yksi kohta, joka varmasti jää elämään poliittisessa keskustelussa. Se on termi ?oleskeluyhteiskunta?, jolla tarkoitetaan sitä osaa kansalaisista, joka elää ottamatta itse vastuuta omasta elämisestään tai jolla ei ole siihen mahdollisuutta. Termin tarkoitus ei ole syyllistää, vaan tuoda esiin se solidaarisuuden näkökulma, että meidän tulee pitää huolta myös lähimmäisistämme. Yhteisvastuuta ei voida siirtää järjestelmän hoidettavaksi. Jo Kalevi Sorsa puhui tästä samasta asiasta. Niinistön lopetus toivotukseen Jumalan siunauksesta oli tarkkaan harkittu. Valtaosa kansalaisista sitä arvostaa, sillä monikulttuurisuudestamme huolimatta se on yksi tärkeimmistä suomalaista arvoistamme.


← Arkistoon

Lue myös