Äijävalta nurin naisenergialla

Liikenneministeri Merja Kyllöselle (vas.) tuli pienoinen moka, kun hän kiilasi Liikenneviraston pääjohtajan sivuun, ennen kuin tierahojen ?laskuvirhe? paljastui. Media vatkasi väylähankemuistiota, jonka Kyllönen uhkasi repiä ja polttaa. Mitä sitten lopulta tarkoittanee 150 miljoonan aukko määrärahoissa? Valtionhallinto tuottaa joka vuosi sadoittain muistioita ja raportteja. Niitä tekevät virkamiehet muun muassa etujärjestöjen asiantuntijoiden ja konsulttien kera. Tiehankemuistiokin on sellainen. Ei niitä pelkästään revittäväksi aherreta. Ja ahertaa pitääkin, sillä liikenneministeriön henkilömäärä on toiseksi pienin, 178. Jälkeen jää vain puolustusministeriö 147:llä, kun ulkoministeriössä on 1 010 ja työministeriössäkin 585 vakanssia. Tosin turhanaikaisten, etenkin päällekkäisten mietintöjen karsiminen olisi ilmiselvää säästöä. Ministeri ei ottanut vastuusta määrärahasotkusta, vaan ? vastoin hyvää hallinto- ja johtamistapaa ? syytti kaikesta alaisiaan, pääasiassa yhtä. Jopa professori Olli Mäenpään mielestä ministeri ei voi mennä kenenkään selän taakse, ja virkamiesten pysyvyys tuo jatkuvuutta. Kun hallitus kesäkuussa 2011 koottiin, stadilainen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki otti, hieman yllättäen, kulttuuri- ja urheiluministerin tehtävät. Arvonnassa vassarien käsiin jäi myös liikenneministeriö. Alue- ja sukupuolitasa-arvo tipauttivat sen toisen kauden kainuulaiskansanedustajan, apteekin teknisen apulaisen syliin. Kyllönen on pätevä bioanalyytikko. Erityislahjakseen hän ilmoitti rakennushomeen vainuamisen. Runoja harrastava, raideliikennettä suosiva tuore ministeri ryntäsi heti ?ongelmien? kimppuun: alle 18-vuotiaille ilmainen joukkoliikenne, työmatkakorvaukset porrastettava julkisten palvelujen saatavuuden mukaan (tosin vain Jyväskylän eteläpuolella), promilleraja 0,5:stä 0,2:een, kaikkiin autoihin alkolukko jne. Nämä eivät ole halpoja ideoita. Länsidemokratioissa ministerit eroavat myös silloin, kun alaiset tyrivät. Pyydettyään eduskunnalta jotakin ?nöyrimmästi anteeksi?, Kyllönen, 35, löi pöytään kiusaamiskortin: minua arvostellaan, koska olen nuori nainen. Tämmöinen sai mediassa ansaitsemansa käsittelyn. Ihailijoiden mielestä nuori naisministeri ?nitisti vihdoin virkamiesten luutuneen äijälinnakkeen?. Kyllönen oli ?rohkea ja topakka?. Paitsi ettei ollut. Kyse oli Liikenneviraston pääjohtajan Juhani Tervalan ja ministeriön kansliapäällikön Harri Pursiaisen pitkäaikaisesta valtataistelusta, jossa ministeri oli käsikassarana. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.), 43, nuoren naisen oireyhtymää hoidettiin hivenen tyylikkäämmin: kiusaamisesta valittivat SDP:n äijät, muun muassa Mikael Jungner ja Eero Heinäluoma, eikä ministeri itse. Sosiaaliministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki (sd.) katsoi parhaaksi häippäistä viime toukokuussa turvasatamaan Merimieseläkekassan toimitusjohtajaksi pantuaan ministerin julkisesti lainmukaiseen ojennukseen valelääkärisekoilun yhteydessä.Liikenne- ja viestintäministeriön toinenkin ministeri Krista Kiuru (sd.), 38, häätää topakkana kokenutta virkamiestä, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) ylijohtajaa Hannu Rossilahtea (kesk.). Savustamisen ?selvitysmieheksi? Kiuru nimitti entisen pääjohtajan Olavi Syrjäsen (sd.). Noin 60 työntekijän viraston pääluottamusmies todisti televisiossa, että Rossilahden aikana viraston työilmapiiri on parantunut.


← Arkistoon

Lue myös