Kaksi erilaista presidenttikirjaa

Isänpäivämarkkinoille tupsahti kaksi kovin erilaista presidenttikirjaa. Kokeneet toimittajat Hannu Lehtilä ja Risto Uimonen kirjoittivat Tarja Halosesta ja Sauli Niinistöstä. Lehtilä kirjoitti jo toisen kirjansa Tarja Halosesta. Ensimmäinen Yksi meistä ilmestyi seitsemän vuotta sitten, kun Halosen ensimmäinen kausi tasavallan presidenttinä oli lopuillaan. Tuoreempi Tarja Halonen - paremman elämän puolesta tuli juuri markkinoille. Tuorein teos on niin tanakka yksinpuhelu, että Lehtilä käytännössä on tekijänä häivyttänyt itsensä näkymättömiin. Halonen on kirjassa oma itsensä kertoen ensimmäistä kertaa äitinsä sukuun ja omaan lapsuuteensa liittyvistä, hyvin henkilökohtaisista asioista. Presidentti Halonen on siinä mielessä reilu, että ei peittele taustojaan eikä niiden vaikutusta käyttäytymiseensä ihmisenä tai päättäjänä. Suvun naiset ja lapsuus Helsingin Kalliossa ovat kasvattaneet Tarja Halosesta vahvan persoonan ja se näkyy ja kuuluu. Miehet niin elämässä kuin politiikassa saavat kuulla ja tuta kunniansa. Kovin moni ei hänen seulaansa läpäise. Siviilipuolelta selviävät vain kasvatti-isä ja nykyinen puoliso Pentti Arajärvi. Päättäjien riveistä vain presidentti Mauno Koivisto selviää puhtain paperein. Näihin arvioihin eivät voi olla vaikuttamatta tasavallan presidentin valtaoikeuksiin tulleet muutokset, joihin totuteltiin Halosen valtakausina. Halonen piti päänsä ja näytti voimansa muutamissa yksittäisissä nimityksissä, mutta parlamentarismin merkityksen kasvukivuista suhteessa presidentti-instituutioon saavat piikkiä myös puoluetoverit, merkittävissä ministerirooleissa olleet Paavo Lipponen ja Erkki Tuomioja. Halonenhan on palannut SDP:n jäseneksi. Pääministereinä Halosen presidenttikausina olleet Paavo Lipponen, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi ja Jyrki Katainen pannaan samaan nippuun. Halonen ei omien sanojensa mukaan koskaan tuntenut, että he olisivat aidosti halunneet kysyä häneltäkin. Nato-asioissa häneltä saavat puhtaat paperit vain Paavot Väyrynen ja Arhinmäki. Tarja Halonen on omien polkujensa kulkija. On ehdottoman reilua puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja juuri niin kuin hän ne on tuntenut ja kokenut. On myös tärkeää, että kirjan kanssa ei viivytelty. Arvostelun kohteet pääsevät puolustautumaan, kun ovat vielä elossa. Halosen kohdalla pitää aina muistaa hänen taustansa. Hän on tässäkin kirjassa oma itsensä. Katkeroitunutta jossittelijaa ei hänestä saa millään, vaikka sellaisiakin politiikan taistelutantereille on kiemurtelemaan jäänyt. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei suostunut toimittaja-kirjailija Risto Uimosen haastatteluun eikä halunnut lukea edes käsikirjoitusta etukäteen. Uimosen teos on eri lajia kuin Lehtilän. Niinistöstä ei uudessa kirjassa tule esille mitään sellaista, jota aikaansa seuraavat lukijat eivät olisi saaneet tietoonsa mediaa seuraamalla.


← Arkistoon

Lue myös