Huittinen
Siitä on nyt neljä vuotta aikaa, kun Suomi juhli jääkiekon miesten maailmanmestaruutta Slovakian Bratislavassa.
Silloin soittolistoja ei dominoinut Cha cha cha vaan selostajalegenda Antero Mertarannan hokemasta kuoriutunut Löikö Mörkö sisään? -korvamato.
Lempäälän jättiläinen Marko ”Mörkö” Anttila oli sinetöinyt Leijonien MM-kullan ja huittislainen penkkiurheilija Henry Larikka saanut idean.
Pian Auran ja Huittisten välistä kantatietä reunustavalle kalliolle nousi puinen veistos, jossa Tähtien sota -elokuvasarjasta tuttu iskusotilas pitelee Anttilan lempinimellä ja pelinumerolla varustettua kylttiä harjanvarressa.
Siellä veistos seisoo yhä, vaikka koviakin on vuosien varrella koettu.
”Joku tuuppasi sen pari kolme vuotta sitten alas kalliolta. Jalkaa ja kättä lähti vähän irti, mutta kyllähän maailmassa liimaa ja puuta piisaa”, veistoksensa korjannut Larikka, 42, kertoo.
Sotilas seisoo kalliolla, josta on noin kolmen metrin pudotus alas. Painoa veistoksella on noin 70 kiloa, ja se on pultattu kiveen. ”Kaikki hajoaa, kun tarpeeksi ryskyttää”, Larikka sanoo. Kyltinkin hän on joutunut uusimaan kerran, kun kova tuuli katkaisi aiemman, hieman ohuemman varren.
””Niin käy, kun katsoo kelloa ja aikataulua. Asuntolaina pistää ihmisen liikkeelle.”
Urheilua ja politiikkaa
Veistos sijaitsee Huittisten Vampulassa, hyvin lähellä Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajaa sekä Alastaron moottoriurheilukeskusta.
Samassa MM-huumassa Larikka veisti myös Leijonien silloisen sankarimaalivahdin eli Kevin Lankisen, joka tuulettaa antaumuksella. Sekin on ilahduttanut ohikulkijoita jo nelisen vuotta.
Kevin Lankinen torjui Leijonat MM-kultaan Slovakiassa. Sen jälkeen maalivahti on pelannut vain Pohjois-Amerikassa. Lankisen, 28, nykyinen NHL-seura on Nashville Predators.
Sotilas ja Lankinen sijaitsevat noin saappaanheiton päässä toisistaan ja säilynevät kalliolla vielä vuosikymmeniä Suomen rankoista olosuhteistakin huolimatta.
Luvan Larikka sai maanomistajalta, joka innostui veistoksista nopeasti mutta soitti myöhemmin vielä perään.
”Hän kysyi, että en kai mitään poliittista aikonut sinne pystyttää. Nauroin, että en – ihan urheiluaiheilla mennään”, hirsitöitä ja -mökkejä päätyökseen tekevä yrittäjä kertoo.
Politiikkaakin kalliolle on kuitenkin ilmestynyt, sillä joku on mennyt ripustamaan Lankisen mailaan kepin, jossa liehuu paitsi Suomen myös Ukrainan lippu.
”Ihan hyvä juttu se mielestäni on, että sieltä sellainen [Ukrainan lippu] löytyy – eikä maanomistajaltakaan ole palautetta tullut”, Vampulassa asuva Larikka sanoo.
Kevin Lankinen -veistoksella on yli sata kiloa painoa. Vaikeakulkuiselle kalliolle se raahattiin parrujen ja liinojen avulla neljän miehen voimin. Kypärä on jäljitelmä Lankisen silloisesta Chicago Blackhawks -maskista – mutta mailassa lukee Vampula, jotta Instagramissakin tiedettäisiin, missä valokuvia on oikeastaan otettu.
Larikka on tehnyt veistoksiinsa selkäpuolelle pystysuoran raon eli tappouran, joka purkaa jännitteitä, kun puu alkaa haljeta ja kuivua. Näin veistosten etupuolet säilyvät parempina pidempään. Kädet puolestaan pysyvät vartalossa kiinni liimalla.
””Käärijän olisi pitänyt voittaa.”
Ei kahta ilman kolmatta?
Lisääkin Larikka voisi veistellä.
Yksi idea syntyi Huuhkajien kovimman EM-huuman aikaan pari vuotta sitten, jolloin vampulalainen pähkäili sahaavansa Teemu Pukin kunniaksi pukin, joka seisoisi kaikkine sorkkineen jalkapallon päällä.
Se, kuten moni muukin idea, jäi kuitenkin arjen jalkoihin.
”Niin käy, kun katsoo kelloa ja aikataulua. Asuntolaina pistää ihmisen liikkeelle”, kahden pienen lapsen isä harmittelee.
Jostain sitä sisua kuitenkin virtaa.
Larikka oli viittä vaille käynnistää moottorisahansa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, kun Suomen Käärijä keräsi hurjan yleisöäänisaaliin Euroviisujen finaalissa. Ruotsin Loreen kuitenkin voitti, ja veikeän vihreä veistos jää ainakin toistaiseksi vain ajatukseksi.
”Se oli mielestäni väärin. Käärijän olisi pitänyt voittaa, koska kyse on show’sta.”
Käärijän Larikka saattaa silti vielä toteuttaa kaikesta huolimatta.
Paljon on kiinni siitä, miten Leijonille käy, sillä neljäs kultamitali neljän vuoden sisään olisi niin hurja juttu, että se olisi uuden jääkiekkoveistoksen paikka ja ohittaisi Käärijän.
Jos Jukka Jalosen joukkue saa juhlia jälleen, Vampulan kalliolle ilmestyneekin TPS-kasvatti Mikko Rantanen.
”Vähän täytyy kotiin päin vetää”, turkulaisseuraa satakuntalaisuudestaan huolimatta aina kannustanut ja TPS:n kotipeleissä silloin tällöin käyvä Larikka paljastaa.
Henry Larikka käy tarkastamassa veistoksiensa kunnon kerran pari vuodessa. ”Kyllähän nämä kaipaisivat jo mäntysuopaa”, hän myöntää.
Alaston Justiina
Oli seuraava veistos sitten Rantanen tai Käärijä, Larikan täytyy uhrata siihen roppakaupalla vapaa-aikaansa.
Huittislainen on tehnyt kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä veistosta, mutta useimmat ovat olleet karhujen tai sikojen kaltaisia eläimiä, jotka syntyvät jo rutiininomaisesti.
Esimerkiksi Kevin Lankinen -veistokseen upposi puolestaan yli 30 työtuntia – eli noin puolet enemmän kuin eläinveistoksiin.
Alkuun Larikka tulosti maalivahdin kuvan, kaivoi esiin ison pöllin ja ruiskutti spraymaalilla vartalon ääriviivat puuhun. Sitten tarvittiin moottorisahaa, hiomalaitteita ja erilaisia jyrsimiä, hienosäätöä.
”Lopuksi vielä maalataan, ja sekin pitää tehdä kahteen tai kolmeen kertaan, jotta pinnasta tulee riittävän hyvä.”
Lankinen tosin oli sikäli vielä helpompi tapaus, että kasvot saattoi piilottaa kypärän ristikon taakse. Rantanen tai Käärijä tarvitsee sen sijaan naaman.
Sellaisesta Larikalla on niukasti kokemusta. Ansioluettelosta löytyy vain kaksi alastonta naista, joista molemmat huittislainen on veistänyt tilaustyönä.
”Yksi asiakas tilasi Pekka Puupään alastoman Justiina-vaimon kaulimineen kaikkineen. Veistin sen, ja hän oli erittäin tyytyväinen”, Larikka nauraa.
”Vieläkin se on siellä etuoven vieressä. Mikä sen kauniimpi näky olisikaan kuin alaston nainen?”
Tilaukseen vaaditaan myös jonkin verran kahisevaa. Taskurahalla veistosta ei saa.
Paljonko maksaisi, jos joku tilaisi sinulta esimerkiksi Seppo Rädyn?
”En tiedä, onko niin veemäistä puuta olemassakaan, että siitä voisi Rädyn veistää”, Larikka nauraa keihäänheittäjälegendasta puhuessaan.
”Ei, hieno mies Seppo on – mutta kyllä se jotain 1 000–2 000 euron välimaastosta olisi.”
Henry Larikka on ripustanut veistoksiinsa myös valoja. Kantatie 41 on yksi väylä Tampereen ja Turun väliselle liikenteelle.
Kuka?
Henry Larikka
42-vuotias vampulalainen rakennusalan yrittäjä.
Perhe: vaimo ja kaksi pientä lasta.
Veistänyt kolmisenkymmentä puuveistosta ja myynyt niitä eteenpäin.
Pelannut salibandya parhaimmillaan miesten 3. divisioonassa. Edustanut SBS Rupua, Loimaan Leiskua, Alastaron Urheilijoita ja Oripään Urheilijoita. Oli pelipaikaltaan puolustaja.
Oli juhlimassa Leijonien historian toista MM-kultaa Helsingin kauppatorilla keväällä 2011.
Kävi katsomassa yhden Leijonien MM-ottelun viime keväänä ja menee katsomaan MM-välieräottelun tänä keväänä. Seuraa kaikki Leijonien pelit televisiosta.
Seuraa myös muun muassa LP-Vampulaa ja Karhuja ja oli todistamassa Pesäkarhujen naisten SM-kultapeliä syksyllä 2021.
Kannattaa jääkiekossa ja salibandyssa Turun Palloseuraa.
Leijonien tämänhetkinen suosikkipelaaja: Kaapo Kakko.
Työstää kahta hirsimökkiä tällä hetkellä. Yhteen 30–40-neliöiseen hirsimökkiin uppoaa pari kuukautta työtä.
Tienaisi mielellään elantonsa veistoksista, mutta silloin pitäisi nostaa hintoja tuntuvasti.
Työskentelyhalli löytyy kotitalon vierestä Vampulasta.
Kuuntelee paljon äänikirjoja ja urheiluaiheisia podcasteja.
Ei tiedä, tietääkö Marko Anttila tai Kevin Lankinen, että Huittisiin on pultattu tällaiset veistokset.