Tampere on ollut Aleksandr Barkovin koti 28 vuotta – saa nyt avunpyyntöjä Venäjältä: ”Miten pääsisi Suomeen?”

Aleksandr Barkov senior on asunut Suomessa jo 28 vuotta, mutta passi häneltä puuttuu vieläkin.

Aleksander Barkov juniorin isä Aleksandr Barkov senior on ryhtynyt Viron nuorten maajoukkueen päävalmentajaksi.

1.1. 11:13

Tallinna

Aleksandr Barkov senior, 57, on maailmaa nähnyt mies.

Hän syntyi vuonna 1965 Etelä-Siperiassa, Novosibirskissä, ja eteni jääkiekkoilijan urallaan Moskovan kautta Italiaan ja sieltä Suomeen ja Tapparaan. Tampere on ollut hänen kotinsa jo 28 vuotta, puolet elämästä.

Tänä päivänä Barkov matkustaa poikiensa perässä Thaimaahan ja Floridaan. Jura Barkov on asunut pitkään Bangkokissa. Aleksander Barkov junior on Florida Panthersin kapteeni ja supertähti.

”Tässä matkustellaan koko ajan maailman ympäri”, Barkov senior naurahtaa.

Tätä haastattelua tehdään Tallinnassa. Barkov on ryhtynyt Viron nuorten maajoukkueen päävalmentajaksi. Pesti oli yllättävä, mutta Barkovin sielunmaiseman tuntien juuri sitä, mistä hän pitää. Saa olla lätkän kanssa tekemisissä ja kehittää nuoria lupauksia.

Pestiä tarjosi Jüri Rooba, Viron maajoukkueiden manageri, joka tunnetaan myös maan parhaan jääkiekkoilijan, JYPissä pelaavan Robert Rooban isänä. Jüri Rooba soitti Barkoville ja pyysi tätä apuun, kehittämään virolaista kiekkoa.

”Tämä on kivaa. Minua kiinnostaa juniorikiekko ja on kiva katsoa, miten pelaajat kehittyvät joka päivä”, Barkov sanoo.

”Ei tämä mikään Suomi ole tasoltaan, mutta tässä on kuitenkin monta pelaajaa, jotka haluavat päästä ammattilaiseksi. Eivät he varmaan NHL:ään asti pääse, mutta esimerkiksi SM-liigaan voi päästäkin muutama poika.”

Viron lahjakkuuksista Barkov mainitsee 18-vuotiaat Potsinokin kaksoset Erikin ja Marekin, jotka pelaavat Vaasan Sportin U20-joukkueessa.

”He ovat meidän johtavia pelaajiamme ja tosi hyviä. Uskon, että ensi huhtikuussa he pääsevät myös miesten kisoihin.”

Erik on sentteri ja nuorten maajoukkueen kapteeni, Marek maaleja sylkevä laituri.

”Vaikka he ovat kaksosia, he ovat erilaisia. Erik on ihan täysin joukkuepelaaja. Hän rakentaa peliä, puolustaa ja pelaa kahteen suuntaan. Hän on myös kopissa tosi ystävällinen”, Barkov kuvailee.

”Marek on ihan selkeästi maalintekijä. Hän ei muuta tarvitse. Hän huutaa pakille, että v***u, mikset syötä, mutta hän pystyy tekemään maaleja. Myös tällaista luonnetta tarvitaan.”

Joulukuun puolivälissä pelatuissa 1B-divisioonan MM-kisoissa Marek Potsinok vastasi huutoon ja oli Viron tehomies viiden ottelun saldollaan 2+2. Viro nujersi turnauksessa Italian ja säilytti sarjapaikkansa.

Aleksandr Barkov senior sanoo, että Suomi on parempi paikka nuoren pelaajan kehittymiselle kuin Venäjä.

Viro on jääkiekon lilliputti, joka ei ole koskaan pelannut korkeimmalla kansainvälisellä tasolla. Myös huippupelaajat ovat olleet harvassa. Suomessa tunnetaan Rooban lisäksi TPS:n 1990-luvun virolaisvahvistus Toivo Suursoo ja pelaajauransa jälkeen tv-töihin siirtynyt Siim Liivik.

”Jääkiekko ei ole hirveän ammattimaista täällä Virossa”, Barkov kiteyttää.

Ja vaikka nuoret unelmoivat ammattilaisuudesta, realiteetit ovat tylyt.

”On muutama pelaaja, joilta löytyisi potentiaalia, mutta he eivät halua olla jääkiekkoilijoita, koska pitää myös elää ja saada rahaa jostain. Ei jääkiekko ole mikään bisnes Virossa. Se on vain harrastus. Vain pari pelaajaa yrittää hakea rahaa muista sarjoista kuten Latviasta ja Puolasta.”

Viron jääkiekon päättäjät haluavat kuitenkin puskea lajia eteenpäin. Puheet ovat toiveikkaita.

”Johtajat puhuvat, että koko ajan pitää mennä eteenpäin. Paljon on ajatuksia. Tällä kaudella oli ajatus rakentaa virolainen joukkue, joka pääsisi pelaamaan Suomen Mestiksessä.”

Suunnitelma ei ole toteutunut, mutta Mestikseen on liittynyt latvialainen joukkue. Viro voi olla seuraava.

Barkov senior on SM-liigan kautta aikain paras venäläispelaaja. Hän pelasi sarjassa 518 runkosarjaottelua ja taikoi hulppeat 416 (135+281) tehopistettä. Sentteri edusti Tapparaa tasan kymmenen kautta, vuodet 1994–2004, ja oli voittamassa Suomen mestaruutta 2003.

50 tehopisteen rajan hän rikkoi kahdesti, 40 pisteen rajan peräti kahdeksalla peräkkäisellä kaudella. Pelaajana hän oli samankaltainen kuin poikansa: isokokoinen, rauhallinen ja erittäin taitava pelintekijä.

Aleksandr Barkov senior tositoimissa Tapparan paidassa vuonna 2001.

Tappara on Barkoville se kaikista rakkain seura, vaikka hän edusti pitkään myös Sibir Novosibirskiä ja Spartak Moskovaa.

”Tappara on minun seurani. Kaikki parhaat aikani vietin Tapparassa”, hän sanoo.

Pelaajauransa jälkeen hän on myös toiminut seurassa juniorivalmentajana ja liigajoukkueen apuvalmentajana.

”Minua kiinnostaa, miten Tappara pelaa. Viime vuonna kävin Jukka Rautakorven kanssa koko ajan Nokia-areenassa katsomassa pelejä. Ja ”Pikku-Sasha” (Barkov junior) on siellä jo omistajana”, isä-Barkov naurahtaa.

Hänen poikansa osti pari vuotta sitten kymmenen prosentin osuuden Tapparasta, mikä teki hänestä seuran kolmanneksi suurimman omistajan.

Barkov senior pitää tiiviisti yhteyttä vanhoihin pelikavereihinsa.

Janne Grönvall soittaa koko ajan. Ja ”Make” (Marko Ojanen) ja Ville Nieminen. Joskus käydään kahvilla.”

Barkovin puheenparresta huomaa, että hän on viettänyt vuosia suomalaisessa pukukopissa. Hän kiroilee paljon, hymyssä suin ja saattaa heittää selvällä suomella, että ”koko ajan pitää perkele mennä eteenpäin”.

Barkovilla ei kuitenkaan ole Suomen passia – ei, vaikka hän on asunut Suomessa pian 30 vuotta ja puhuu kieltä mainiosti.

”Kun pelasin, ei ollut hirveästi aikaa hankkia kielitodistuksia ja tällaisia. Vaimo kävi eri kurssit ja sai kansalaisuuden. Myös poikien oli helppo saada Suomen passi.”

Perheenpää päätti, että hän hoitaisi asian pelaajauransa jälkeen.

”Tein kaikki testit ja hain kaikki paperit. He soittivat minulle, että passi on kohta tulossa, nyt pitää uusia vielä palkkatodistus. Sitten Heikkilän Kari kutsui minut Magnitogorskiin valmentamaan. Sanoin viranomaisille, että lähden nyt hetkeksi toiseen työpaikkaan, mutta tulen kohta takaisin. He sanoivat, että hae passia sitten uudestaan.”

Asia jäi kesken ja lopulta unohtui. Barkovilla on Suomessa nyt pysyvä oleskelulupa.

”En tiedä. Joskus hoidan tämän asian”, hän pyörittelee kansalaisuuskysymystä.

Barkovin välit hänen vanhaan kotimaahansa Venäjään ovat viilenneet. Pelaajaurallaan hän edusti Venäjää kolmissa MM-kisoissa, mutta jo Sotshin olympialaisten aikaan hän oli siirtynyt Leijonien puolelle – poikansa takia.

”Minulla on serkkuja Novosibirskissä. Välillä soitellaan ja kysytään mitä kuuluu, mutta en hirveästi enää käy siellä. Isäni ja äitini ovat kuolleet”, Barkov sanoo.

Mitä ajattelet Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan?

”En halua mennä hirveän syvälle, mutta vastustan kaikkia sotia, mitä maailmassa tapahtuu”, hän sanoo ja pysähtyy.

Barkov palaa mielessään lapsuuteensa, 1970-luvun Neuvostoliittoon.

”Isäni halusi, että minusta tulee jääkiekkoilija. En koskaan ajatellut, että olisin insinööri tai kosmonautti tai perkele joku muu, vaan jääkiekkoilija. Sitten koko elämäni ajan olen ollut jääkiekkoilija. Sen takia kaikki ohjelmat, mitä katsoin telkkarista, oli urheilua”, hän kertoo.

Barkov ei koe, että hänellä olisi asiantuntemusta arvioida maailmanpolitiikkaa, mutta murheissaan hän selvästi on.

”Kyllä se on huono juttu. Haluan maailmalle parasta. On poliitikkojen tehtävä ratkaista nämä asiat.”

Sotatoimiensa takia Venäjä on suljettu kansainvälisen jääkiekon ulkopuolelle. Se ei voi muuta kuin pelata surkuhupaisia miniturnauksia liittolaisensa Valko-Venäjän kanssa.

”Niille se on huono juttu. Miksi Venäjä aikoinaan nousi? Koska se pelasi Kanadaa vastaan 70-luvulla. Silloin ei kehity, jos ei pääse pelaamaan maailman parhaita vastaan”, Barkov sanoo.

Myös suomalaisesta jääkiekon Liigasta venäläispelaajat ovat kadonneet. Jäljellä on vain yksi, Lukon maalivahti Artjom Zagidulin. Barkov tietää, että moni venäläinen laatupelaaja haluaisi pelata Suomessa.

”Moni pelaaja soittaa minulle ja kysyy, miten pääsisi Suomeen ja SM-liigaan. Koska he tietävät, että Suomessa voi kehittyä. Esimerkiksi Aleksandr Georgijev kehui, että Suomi on loistava paikka kehittyä ja hänelle oli elämän paras juttu päästä Suomeen. Hän meni hirveästi eteenpäin ja pelaa nyt NHL:ssä.”

Aleksandr Barkov junior on NHL-joukkue Florida Panthersin kapteeni.

Barkov kertoo pienen tarinan pojastaan Barkov juniorista.

”Kun ”Pikku-Sasha” oli nuori vielä, kuudentoista vanha, Venäjältä tuli soitto. Moskovan Dynamon valmentaja sanoi, että tule meille, pääset heti kokoonpanoon KHL:ssä. He tarjosivat paikkaa kakkossentterinä tai jopa ykkössentterinä.”

Isä-Barkov sanoi Dynamon valmentajalle, että pojalla on jo agentti, mutta isä ei usko, että hän lähtisi Tapparasta Venäjälle.

”Sanoin, että hänellä on kaikki taidot, hän tarvitsee vain fysiikkaa. Ja Suomi on paras paikka kehittää fysiikkaa. Ei mikään Venäjä”, Barkov senior sanoo ja vähän tuhahtaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut