Annina Rajahuhta (vas.), Noora Räty, Riikka Sallinen, Venla Hovi ja Minnamari Tuominen juhlivat välierävoittoa Kanadasta MM-kisoissa Espoossa 2019.

Noora Rädyn suorat sanat

Jääkiekkomaalivahti Noora Rädystä julkaistiin torstaina kirja. Räty muistelee aikaa, jolloin Suomen naiset olivat hetken yhtä suuri puheenaihe kuin eduskuntavaalien voitto, ja kertoo kuinka suuri mahdollisuus valui nopeasti hukkaan.


13.10. 9:12 | Päivitetty 13.10. 9:18

Maalivahti Noora Rädyn aikakausi maajoukkueessa on myös tarina Naisleijonien ottamista kehitysaskelista. Alkuaikojen osin jopa harrastepohjaisuudesta kohti kilpaurheilua ja siitä kohti huippu-urheilua, mutta silti vain harvojen osalta täyteen ammattilaisuuteen asti.

Marika Lehdon kirjoittama Rädyn elämäkerta Leijonakuningatar (WSOY) ilmestyi torstaina, yli 17 vuotta Rädyn maajoukkuedebyytin jälkeen. Räty pääsi maajoukkueeseen 15-vuotiaana yläkoululaisena ja iloitsi vilpittömästi kirjekuorissa euroina toimitetuista päivärahoista, jotka leireiltä ja turnauksista sai.

Noora Räty debytoi MM-kisoissa vuonna 2005. Nuori lupaus kuvattiin joukkueen mediapäivässä.

Havahtuminen sen aikaisen korvauksen vaatimattomuuteen tuli myöhemmin, mutta samalla on päästy askelia parempaan suuntaan.

”Henkilökohtaisesti se oli iso raha, mutta ei kovin iso niille, jotka kävivät kokopäivätöissä ja käyttivät lomapäiviään maajoukkueeseen. Nykyisin saa työmenetyskorvaukset, jos käy töissä, ja bonukset ovat kolminkertaistuneet. Lisäksi tulee kokopäivärahat ja kilometrikorvaukset”, Räty sanoo.

”Yleisesti esimerkiksi vaatetus on hoidettu nykyisin hyvin. Enää ei tule miesten verkkareita ja kaksi numeroa liian isoa t-paitaa.”

Naisleijonien paidassa Räty pääsi paistattelemaan muun joukkueen kanssa suurimmassa valokeilassa muutama vuosi sitten.

Suomessa järjestettiin 14. huhtikuuta 2019 eduskuntavaalit, mutta monissa kodeissa televisioista katsottiin vaalivalvojaisten sijaan Naisleijonien historiallista MM-finaaliottelua.

Naisleijonat harjoittelemassa ennen kotikisoja vuonna 2019. Kiinnostus Naisleijoniin oli turnauksen aikana kenties kaikkien aikojen suurinta.

Kanada oli kaatunut välierissä, ja Suomi pääsi jahtaamaan mitalia. Hetken Suomi juhli jo maailmanmestaruutta, mutta Petra Niemisen jatkoaikamaali hylättiin ja Yhdysvallat voitti pelin rangaistuslaukauksilla.

Espoon areenassa peliä seurasi täysi tupa yleisöä. Luultavasti suurempikin halli olisi myyty loppuun, kun kansa eli täysillä Naisleijonien mukana.

Pudotus arkeen oli karu. Räty tuo kirjassakin esiin pettymyksensä siitä, että MM-huumaa ei saatu hyödynnettyä. Käteen jäi menetetty mahdollisuus.

”En tiedä, mihin konkreettiset teot jäivät. Olin pettynyt. Huhtikuussa pelattiin täysille halleille. Elokuussa seuraava tapahtuma oli Vierumäen harjoitushallissa: peli ei näy netissä, eikä kukaan tiedä, että pelataan. Mikä mahdollisuus olisi ollut käyttää buumin jatkoa ja luoda tyttökiekkotapahtumaa”, Räty sanoo.

Vajaa vuosi turnauksen jälkeen alkoi koronapandemia, mitä kukaan ei voinut estää. Sen aikana potentiaalisia pelaajia putosi Rädyn mukaan kiekon parista. Räty arvioi yhdeksi keskeiseksi syyksi resurssipulan.

”Fakta on se, että huipputekijät menevät miesten puolelle. Siellä on raha ja etenemismahdollisuuksia. Ihan huipputekijöitä ei ehkä saada, mutta naisten puolellakin on hienoja tekijöitä mutta vajavaiset resurssit. Olin iloinen, kun keväällä näin, että Jääkiekkoliitto haki kahta uutta tekijää naisten kiekon puolelle.”

Resurssien lisäksi naisten ja miesten joukkueen erot tulivat esiin Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010. Räty kertoo kirjassa keskustelleensa miesten joukkueessa pelanneen Olli Jokisen kanssa joukkueiden päiväohjelmista turnauksen aikana.

Yhdysvaltojen Jocelyne Lamoureux yritti yllättää Noora Rädyn Vancouverin olympialaisissa. Vancouverissa Naisleijonien ohjelma oli täynnä verrattuna miehiin, mikä sai joukkueen vitsailemaan lastenleiristä.

Sotšissa Naisleijonien pelit päättyivät jo puolivälierissä. Ruotsin Linnea Backman kaatui Noora Rädyn maalilla. Puolustajana kuvassa Saija Tarkki.

Jokinen hämmästeli Naisleijonien harjoittelumääriä ja oli sitä mieltä, että esimerkiksi pitkät pelipäivän aamujäät syövät iskukykyä pelistä.

Kirjassa kerrotaan esimerkkinä, kuinka Naisleijonat huomasivat miesten vapaapäivän ohjelman hississä. Siinä ainoa merkintä oli lounas. Naisille ohjelmaa oli vapaapäivänä aamusta iltaan. Joukkue veisteli asiasta huumoria ja sanoi ohjelmien osoittavan, ketkä ovat lastenleirillä ja tarvitsevat holhousta.

”Ei se ihan lastentarhaa ollut, mutta aikataulutettua ja ohjattua toimintaa”, Räty sanoo.

Tässäkin suhteessa kehitystä tapahtui. Kahdeksan vuotta myöhemmin Pyeongchangissa 2018 pelaajat pääsivät jo paremmin vaikuttamaan aikatauluihinsa.

Pyeongchangissa Noora Räty sairastui ennen välierää mutta pääsi pelikuntoon särkylääkkeiden avulla. Kuvan alkusarjaottelussa Yhdysvaltoja vastaan Räty torjumassa Jocelyne Lamoureux’n yritystä.

”Valmennuksen pitää luottaa siihen, että vaikka emme tienaa miljoonia, olemme huippu-urheilijoita. Tiedämme, mitä teemme, ja luotamme, että jos joku ei tiedä, hän osaa kysyä. Joka pelaajaa ei tarvitse kädestä pitäen ohjeistaa.”

Vieläkin Naisleijonien toiminnan ammattimaisuus saattaa silti nousta puheenaiheeksi. Niin kävi tänä syksynä MM-kisojen aikaan.

Tähtihyökkääjä Susanna Tapani sai luvan käydä ystävänsä häissä kesken MM-kisojen. Ratkaisua ihmeteltiin esimerkiksi siltä kantilta, mitä ratkaisu viesti sitoutumisen vaatimisesta. Osin pohdittiin, millainen koronariski juhlissa käynnistä aiheutui.

Räty antaa Tapanille puhtaat paperit ja sanoo vastuun kuuluvan johdolle. Rädyn silmissä Tapani on kahden lajin urheilija, jolle ringette on ollut ykköslaji.

”Kun asia tuli julki, kustiin omiin muroihin. Ei pidä vaatia arvostusta lajille, jos itse toimitaan näin. En silti laittaisi tätä ’Suskin’ niskaan. Hän on huippu-urheilija mutta ei ammattikiekkoilija”, Räty sanoo.

”Särähti korvaan, kun sanottiin, että kaikille on samat vaatimukset ja sama vaatimustaso. Ei se pidä paikkaansa. Pitäisi olla rehellinen siitä, miten asia on mennyt. Sen olisi voinut etukäteen tiedottaa. Nykymaailmassa on sosiaalinen media. Ei vaadi hirveästi, että asia selviää.”

Jos Tapani-kritiikkiä ajattelee Naisleijonien kehittymisen kautta, pitää huomioida, että se kohdistuu päätoimiseen päävalmentajaan. Tällä hetkellä pestissä on Juuso Toivola. Sekin on eräs muutos, joka kymmenessä vuodessa on tullut. Vasta Pasi Mustonen hoiti tehtävää täysiaikaisesti ja päätoimisesti.

Vuonna 2012 Naisleijonilla ei ollut syksyllä lainkaan päävalmentajaa. Pekka Hämäläinen oli lähtenyt, ja Mika Pieniniemi valittiin vasta myöhään syksyllä.

Räty ei jäänyt tilanteen edessä sanattomaksi vaan kirjoitti jääkiekkosivusto Jatkoaikaan kolumnin, jossa epäili liiton johtajien keskittyneen golfaamiseen. Liiton silloinen puheenjohtaja Kalervo Kummola kritisoi Rädyn ulostuloa, mutta myöhemmin tapahtuneelle on Rädyn kirjan mukaan naurettu hänen ja Kummolan kesken.

”Yksi kesä meni silloin kokonaan hukkaan. Silloin ainakin itse vähän jo hermostuin ja turhauduin, että voiko olla noin vaikeaa saada valmentaja. Vuosien varrella silmät ovat auenneet, että vaikka kyseessä on päävalmentajuus, ei se ole hirveän haluttu pesti.”

Merkittäväksi käännekohdaksi Naisleijonien aseman parantumisessa Räty nostaa urheilija-apurahoille pääsemisen. Se auttoi useita pelaajia tilanteeseen, jossa työtä tarvitsi tehdä vain puolipäiväisesti. Harjoitusaikaa vapautui muuallekin kuin työpäivän jälkeisiin iltoihin – harjoitustunteja tuli ylipäätään lisää ja palautumiselle jäi paremmin aikaa.

Kääntöpuolena Räty pohtii apurahaa näkökulmasta, joka nousi keskusteluihin myös Pekingin olympialaisten alla. Kuinka paljon pelaajia voi kontrolloida apurahan saamiseen vedoten? Räty jätti MM-kisat väliin siviilitöidensä takia, mistä kehkeytyi julkinen, ajoin kiivassanainen keskustelu hänen ja päävalmentaja Mustosen välillä.

Rädyn väliin jättämät MM-kisat olivat keväältä siirretyt, ja niitä koskevalle kaudelle hän ei hakenut apurahaa. Olympiakaudelle hän sai apurahan, joka myönnettiin ennen kuin kisat pidettiin.

”Ei vähän yli 800 euroa kuussa olevaa apurahaa voi käyttää niin, että sillä kokonaisuudessaan kontrolloidaan ja oletetaan, että on ikään kuin liiton kokoaikainen työntekijä”, Räty sanoo.

Noora Räty harjoitteli ja pelasi urallaan myös miesjoukkueiden kanssa. Kuva Kiekko-Vantaan harjoituksista vuonna 2014.

Jos Räty jotain naisten kiekkoon toivoisi, niin ammattilaissarjaa, joka toisi tytöille seurajoukkueunelmia. Maajoukkueen pitäisi hänestä olla nykyistä vähemmän merkittävä haave naisten kiekkoon tähtääville tytöille.

Siinä missä pojat voivat haaveilla seurajoukkuepuolella NHL-urasta, tyttöjen on usein tyytyminen maajoukkuehaaveisiin. Ammattikiekkoa pääsevät pelaamaan harvat naiset. Räty kuuluu siihen joukkoon, ja uraa on jo hyvä tovi viety eteenpäin seurajoukkuepelit etusijalla.

Ammattilaispelejä Räty toivoo saavansa pelata vielä lisää. Kirjan loppusivuilla kerrotaan pitkällä olevista suunnitelmista aloittaa naisten ammattilaisliiga vuoden 2023 syksyllä. Niissä peleissä Rätykin aikoo olla jatkamassa uraansa maalivahtina.

Räty toivoo naistenkin maajoukkueen pääsevän miesten tavoin tilanteeseen, jossa mukaan turnauksiin valitaan kyseisen hetken kuumat pelaajat. Hänen mielestään nuoren naiskiekkoilijan identiteetti voi olla liian maajoukkuevetoinen.

Räty muistuttaa, että tulosvastuullinen valmentaja haluaa aina pelaajien antavan kaikkensa. Räty uskoo tasapainoisen elämän ruokkivan myös maajoukkueen menestystä. Hänen mielestään maajoukkueen keskeinen tehtävä on myös kasvattaa vahvoja kansalaisia ja kannustaa opiskeluun.

”Jääkiekko voi olla joillakin ainoa asia elämässä. Jos ei pääse maajoukkueeseen, elämässä ei ole mitään, mihin tukeutua. Tässä ei tienata miljoonia, joten elämän pitää olla tasapainossa. Ei saa vain suorittaa, koska maajoukkueesta käsketään”, Räty sanoo.

Kirjassa kerrotaan, miten Räty itse koki vuodesta 2016 alkaen, että maajoukkueessa oli tärkeintä esittää, että kaikki on hienosti. Paikan joukkueessa takasi se, että oli valmentajien kanssa samaa mieltä. Räty toivoo kulttuurin muuttuvan.

”Mieti, mikä on identiteetti ja oma ääni, äläkä tee asioita miellyttääksesi valmentajaa. Rakenna omaa identiteettiä oman itsesi kanssa”, Räty opastaa nuoria lupauksia.

Ja vaikka nykyjohto sai kritiikkiä Susanna Tapanin tapauksessa, tältä osin Rädyn näkemys on selkeä.

”Uskon, että Juuso Toivola on oikea ihminen johtamaan muutosta.”

Noora Räty kuvattiin Kiekko-Vantaan harjoituksissa kesällä 2014.

Noora Räty tuulettaa puolivälierien Ruotsi-voittoa vuoden 2018 olympialaisissa.

Lue lisää: Naisleijonien pelaajat viettivät Tinder-kumppanien kanssa kiihkeän yön Venäjällä – ”Otitteko läpsystä vaihdon?”

Lue lisää: Noora Räty paljastaa, miten Pekingin olympiasoppa eteni: ”Oikeudessa tavataan!”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut