Naisleijonien ote saaliista lipsuu – pahimmillaan murenee seuraavankin ikäluokan unelma

Niin traaginen kuin puolivälierätappio Tshekille olikin, sekin oli seuraus, ei syy, kirjoittaa Esko Kallioniemi.

4.9. 6:00

Kaiken saavutetun hyvän voi kadottaa todella nopeasti. Siksi urheilussa on yhtä menestyksen hetkeä tärkeämpää luoda jatkumoa tulevaisuuteen.

Katkerin esimerkki tästä on Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue.

Vaikka lähihistorian paras saavutus, MM-hopea kotikisoissa vuonna 2019, kuuluu myös karmeimpien pettymysten listalla korkeimmalle sijalle, sen piti olla naisten jääkiekon nousun lähtölaukaus.

Mitaliputki oli jo pitkä ja saavutukset sen aikana kunniakkaita. Päävalmentaja Pasi Mustosen aikakauden huipentumaksi tuo katkeransuloinen finaalin jatkoaika jäi. Vaikea sanoa, kumpaa kotikatsomoissa jännitettiin enemmän, loppuottelua vai vaali-illan tulosta.

Sen jälkeen aika lailla kaikki on mennyt pieleen, eikä siitä pääse oikein syyttämään muita kuin Naisleijonia itseään.

Erilaiset kohut kisavalinnoista, oikeudesta lähteä kisoista häihin tai julkisen onnitteluviestin kokeminen joukkueen dynamiikkaa häiritseväksi ovat vain oire, ei ongelman juurisyy.

Niin traaginen kuin puolivälierätappio Tshekille olikin, sekin oli seuraus, ei syy.

Mustosen ja huippumaalivahti Noora Rädyn välisessä julkisessa kiistassa on juonenkäänteitä enemmän kuin klassikkodekkareissa.

Johtajuusongelma on ilmeinen myös päävalmentaja Juuso Toivolan alaisuudessa. Kukaan ei voi tietää, mistä seuraavaksi kohistaan.

Naisleijonat kokonaisuutena ei pääse minkään tekosyyn taakse piiloon.

Kotikisojen MM-hopeaa ei ole kyetty kunnolla hyödyntämään minkäänlaisena nousukautena kotimaassa.

Ulkomailla pelaavat ovat jatkaneet sitä, mitä aiemminkin ovat tehneet. Tuoreena hienoutena maalivahtikolmikkoon jo pitkään kuulunut Eveliina Mäkinen lähti Yhdysvaltoihin pelaamaan jääkiekkoa ammatikseen. Se on oikeasti hieno saavutus.

Suuri ongelma vain on edelleen olemassa.

Nykyisen Naisleijonien lauman perusrunko alkaa olla siinä vaiheessa, että pelaajauraa on enemmän takana kuin edessä.

Kukaan ei ole oikeasti vielä vanha, mutta selvää on, että murros on edessä. Uusi pelaajien ikäluokka kuitenkin kaipaa vielä esimerkkiä niiltä, jotka ovat olleet tärkeä osa suomalaisen naiskiekon murtautumista lähemmäksi huippumaita, käytännössä Yhdysvaltoja sekä Kanadaa. Tai kummin päin nämä nyt haluaa kirjoittaa.

Kyseessä on nuoren polven unelma, mutta ei välttämättä täysin epärealistinen.

Alle 18-vuotiaiden maajoukkue on jo Kanadan kyennyt voittamaan, eikä se ollut välierissäkään heittopussi. Peli päättyi 1–2-tappioon.

Kun näitä pelaajia ajetaan sisään naisten maajoukkueeseen, olisi suotavaa, että se ei olisi sekaisin kuin virittämätön seinäkello.

Pahimmillaan Naisleijonat voivat murentaa Tyttöleijonienkin unelmia.

Toki yksi isoimmista ongelmista on, että katsomot eivät juuri täyty katsojista. Niin kauan kuin Valtuusto–Lehdistö-pesäpallopeli Kankaanpäässä jää katsojamäärässä vain niukasti minkä tahansa lajin MM-ottelun lukemasta, puhutaan näkyvyysongelmasta.

Puhumattakaan vaikkapa Naisten Liigan loppuotteluista.

Sitä ongelmaa ei kuitenkaan vähennä tekosyiden etsiminen tai ongelmien luominen ihan kotikutoisesti.

Ihmisten toiminnassa tapahtuu aina virheitä. Yleensä helpoin tie niistä eteenpäin on myöntää ne ja yrittää seuraavalla kerralla toimia toisin.

Jos Kanadan kukistaminen välierässä ja äärimmäisen niukka tappio Yhdysvalloille finaalissa oli mahdollista huhtikuussa 2019, se ei jatkossa enää muutu mahdottomaksi. Vaikeaa se toki voi olla. Mahdollisesti vaaditaan myös rajuja muutoksia.

Unelman saavuttaminen on kiinni vain joukkueesta itsestään.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut