Kommentti: Jukka Jalonen teki historiaa – Suomen 57 vuotta kestänyt odotus päättyi vihdoin, mutta tämä ei vielä riitä Leijonille

Leijonat varmisti historiallisen mitalin kotikisoista. Mutta se ei tyydytä vielä ketään, kirjoittaa Sasha Huttunen Tampereelta.

Jukka Jalonen, Mikko Manner ja Ari-Pekka Selin valmensivat Suomen jälleen MM-finaaliin. Samalla kotikisojen kirous on unohdettu.

28.5. 16:57

TAMPERE

Break the spell. Murra kirous.

Mikko Koivun kasvoilla varustettu jättimäinen mainoslakana hallitsi katukuvaa Helsingin ytimessä keväällä 2012.

Jo silloin MM-kotikisoja lähestyttiin teemalla, miten vaikea niissä on voittaa kultaa. Puhuttiin kirouksesta. Edellinen kotikisoissa kultaan pystynyt joukkue oli Neuvostoliitto vuonna 1986.

Mikään maa ei ollut voittanut kotijäällään kultaa neljännesvuosisataan.

Nyt olisi Suomen aika.

Jukka Jalonen johti joukkueensa kotikisoihin hallitsevana maailmanmestarina, mutta tie tyssäsi välierissä 19. toukokuuta 2012, kun Venäjän Jevgeni Malkin upotti hattutempun Petri Vehasen selän taakse.

Ei tullut maailmanmestaruutta niissä kotikisoissa, ei edes mitalia, kun Suomi oli lopulta neljäs.

Elämässä harvoin saa toista mahdollisuutta, mutta urheilussa voi joskus saada. Sekin vaatii kosolti onnea.

Kymmenen vuotta Malkinin superillan jälkeen Jalonen johdatti jälleen Leijonat MM-välierään kotiyleisön edessä, tällä kertaa Tampereella.

Mukana oli vielä kolme samaa pelaajaa, jotka olivat kärsimässä välierätappiota 2012: Juuso Hietanen, Valtteri Filppula ja teinitähdestä kolmikymppiseksi keulakuvaksi varttunut Mikael Granlund.

Paljon on muuttunut vuosikymmenessä. Jalosen uudella aikakaudella Leijonissa hänen turnausprosessinsa on hiottu maailman parhaaksi, mikä tuottaa jalometallia tehtaan takuulla.

Välierävastus Yhdysvallat kaatui lauantaina Nokia-areenassa maalein 4–3. Yksi kirous murtui lopultakin.

Suomi ei nimittäin ole koskaan aiemmin saavuttanut mitalia kotikisoissa, vaikka takana ovat jo yhdeksät kisat.

Ensimmäiset kotikisat olivat Tampereella vuonna 1965 kisoja varten valmistuneessa Hakametsän jäähallissa. Siinä on paljon symboliikkaa, että ensimmäinen kotikisojen mitali tulee 57 vuotta myöhemmin Tampereella – sieltä, mistä kaikki alkoi.

Vuosikymmenten väliin on mahtunut paljon pettymyksiä.

Vuoden 1997 kotikisat Harwall-areenassa olivat floppi. Vuonna 2003 Suomi hävisi puolivälierissä Ruotsille 5–6. Yhteiskisoista Ruotsin kanssa (2012 ja 2013) poistuttiin tyhjin käsin.

Mitali kotikisoissa on Suomelle historiallinen, mutta eihän se, pelkkä mitali, kuulosta enää juuri miltään Leijonien maksimaalisilla nykystandardeilla.

Leijonat oli välierän alussa hermostunut. Yhdysvallat livahti johtoon aivan kuten Slovakia oli tehnyt puolivälierässä.

Jalosen joukkue pystyi kuitenkin luottamaan systeemiinsä. 60 minuuttia toisi toivotun tuloksen.

David Quinnin luotsaaman Team USA:n pelitapa oli tuhoon tuomittu. Sen pahasti vajaamiehinen puolustus juoksi itseään väsyksiin jo ensimmäisessä erässä. Kello kävi Suomen eduksi.

Slovakia-ottelussa Suomen tähdet olivat vaisuja. Kun tilanne sitä vaati, ottelun ja samalla koko kisat pelasti – tietenkin – Marko Anttila.

Lauantaina pelin käänsi NHL-tähti Miro Heiskanen. Slovakiaa vastaan alisuorittanut Heiskanen nousi takaisin omiin sfääreihinsä, oli kentän ylivoimaisesti paras pelaaja ja vapautti Leijonat maailmanluokan maalillaan: peippailut keskelle ja rystynosto maalin kattoon.

Mitali ja finaalipaikka ovat kotikisojen painekattilassa hatunnoston arvoinen temppu.

Mutta se suurin kirous on Leijonilla vielä murtamatta. Maailmanmestaruus kotiyleisön edessä.

Eikä tälle joukkueelle mikään muu kelpaisikaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut