MM-kiekon kulissien takana on koettu kiperiä hetkiä: Kölnissä skandaali oli lähellä, kun finaali oli alkamassa, mutta kultamitalit kassakaapissa satojen kilometrin päässä

Kimmo Leinonen toimi IIHF:n markkinointijohtajana 1995–2007. Kekseliäs suomalainen ratkoi kiperiä tilanteita maalaisjärjellä ja auktoriteetilla.

Entinen IIHF:n markkinointijohtaja Kimmo Leinonen kuvattiin Nokia-areenassa ennen Suomi–USA-ottelun alkua.

23.5. 11:00

Tampere

Jääkiekon MM-kisoissa on nähty vuosien ja vuosikymmenien kuluessa huikeita otteluita ja upeita turnauksia. Aina asiat eivät ole kuitenkaan menneet niin kuin etukäteen suunniteltiin. Kulissien takana on sattunut kiperiä tilanteita, joista ei ole hiiskuttu suurelle yleisölle.

Vuoden 2001 jääkiekon MM-kisoissa Kölnissä oli skandaali lähellä finaalipäivänä. Pronssiottelu oli päättymässä, kun Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) silloisen pr- ja markkinointijohtajan Kimmo Leinosen avustaja soitti ja sanoi, että nyt on paha paikka: järjestäjillä on täällä vain toinen kahdesta mitalilaatikosta, jotka vietiin marraskuussa turvasäilöön Müncheniin.

”Kumpi loota täällä on”, Leinonen kysyi.

”Se, jossa on pronssit ja puolet hopeamitaleista. Kultamitalit ja toinen puoli hopeista puuttuvat”, kuului vastaus.

Murtomies vaikka vankilasta

Leinonen ymmärsi heti, että nyt on tosi kysymyksessä. Finaali alkaisi muutaman tunnin kuluttua ja mestareille jaettavat kultamitalit olivat vajaan 600 kilometrin päässä.

Joku keksi idean, että mitaleita ei jaettaisi finaalipelin jälkeen ollenkaan.

"Se ajatus piti heti hylätä, sillä Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch oli matkustanut Kölniin vain ja ainoastaan sen takia, että jakaisi mitalit.”

Toinen ehdotti, että haetaan paikallisesta kultasepän liikkeistä jotain muita mitaleita, jaetaan ne joukkueille ja kielletään kuvaajia ottamasta lähikuvia.

Leinonen ei innostanut tästäkään. Hän päätteli, että onhan lentokoneita olemassa, mitalit täytyy saada Kölniin.

"Mitalit olivat toimiston kassakaapissa Münchenissä. Sanoin avustajalle, että soittakaa heti paikalliselle poliisille Müncheniin: hommatkaa vaikka vankilasta joku murtomies, joka saa kassakaapin auki ja sitten vaan mitalit koneeseen.”

Suunnitelma toimi saksalaisella täsmällisyydellä. Kun finaalia oli pelattu kymmenen minuuttia, Leinosen puhelin soi.

"Siellä oli lentokoneen kapteeni. Hän soitti Kölnin lentokentältä ja ilmoitti: The eagle has landed.”

Kiitoradan päässä odotti poliisiauto, mitalit siirrettiin siihen ja kiidätettiin Kölnin Lanxess-areenalle.

"Lopulta ottelu meni jatkoajalle, joten eihän siinä ollut kiirekään. Sovimme, että emme inahda episodista mitään kenellekään”, Leinonen kertoo.

Tšekki kaatoi Suomen jatkoajalla ja voitti maailmanmestaruuden. Leinonen ja hänen avustajansa naureskelivat, että onneksi emme kertoneet kommelluksesta mitään edes puheenjohtaja René Faselille.

Kuinka ollakaan, Fasel sattui juuri kulkemaan ohi ja kysyi: Jaa, että ei kerrottu mitä?

”Ei mitään!”

Harmia lautasista

Seuraavana vuonna Göteborgissa ruotsalaistoimitsijoille sattui hama, joka jäi monelta huomaamatta.

Mitalit ja mestaruuspokaali olivat Scandinaviumissa niin kuin pitikin, mutta hopea- ja pronssijoukkueelle jaettavat muistolautaset puuttuivat.

IIHF oli toimittanut lautaset jo edellisvuoden puolella Göteborgiin. Ne oli kuitenkin tullauksen helpottamiseksi pakattu laatikoihin, joiden päällä oli teksti ”samples only” – näytekappaleita.

Leinonen oli kuitenkin painottanut, että pakkausten sisällä olivat viralliset palkintolautaset. Kun palkitsemiset alkoivat lautasia ei kuitenkaan löytynyt mistään. Leinonen ihmetteli missä lautaset ovat – olihan ne lähetetty kisakaupunkiin jo aikoja sitten.

"Mutta kun niissä luki, että näytekappaleita, ruotsalaistoimitsija vastasi vaisusti.”

Viesti virallisista lautasista näytepakkauksissa ei ollut mennyt perille.

Jääapua Espoosta

Kisa-areenoiden valmistuminen meni monesti viime tippaan. Pietarin kisojen pääareena vuonna 2000 ja Prahan Sazka-areena (2004) saatiin valmiiksi juuri ja juuri ennen kisojen alkamista.

Pietarissa jäätä ei saatu kuntoon omin voimin, vaan apuun hälytettiin Espoon areenan jääntekijät.

Wienissä 2005 oli MM-kisojen alkupäivinä tolkuttoman kuuma ja pääareenan jää ei tahtonut jäätyä kunnolla. Tšekin pelatessa kisojen avausottelua Sveitsiä vastaan jää lainehti vettä.

Jaromir Jagr lähti yllättäen avauserässä kesken vaihdon kaukalosta ja palasi vasta toisessa erässä takaisin. Media tivasi pelin jälkeen mitä supertähdelle oikein tapahtui: saitko jonkun kolhun?

"Luistimen terä hajosi. Oli onni, että se sattui ensimmäisessä erässä, sillä minulla oli vielä voimia uida kaukalosta vaihtoaitioon”, Jagr selitti virne suupielessä.

Tšekin kisoissa (2004) vedonlyöntiyhtiö Sazka oli merkittävä tukija. Leinonen ihmetteli, kun mikään asia ei tahtonut edistyä kisajärjestelyissä. Lopulta hän kutsui Sazkan johtohenkilön erilleen kahdenkeskiseen juttutuokioon.

"Mistä oikein kiikastaa?”

Selvisi, että Sazka halusi ottelutelevisioinnin alkuun ilmakuvaa areenasta ja sen ympäristöstä.

"Syy oli se, että hallin katossa oli valtava Sazkan mainos, jonka piti näkyä kuvissa. Sanoin, ettei tuo ole mikään ongelma. Ainahan kisoista näytetään kaupunkikuvaa.”

Palaverin jälkeen asiat alkoivat sujua.

300 pitkää metriä

Kisojen tiukat turvatoimet aiheuttivat joskus ongelmia. Torinon olympiakisojen kiekkoturnauksessa 2006 Ruotsin huippupuolustaja loukkasi jalkansa ja hänet kiidätettiin magneettikuvauksiin.

"Hän ei pystynyt kävelemään askeltakaan, mutta Karlssonin takaisin kisakylään tuoneen ambulanssifirman liikkumisoikeudet eivät riittäneet kuin 300 metrin päähän kisakylästä. Karlssonia ohjeistettiin kävelemään loppumatka, mikä oli yksijalkaiselle miehelle kova tehtävä.”

Kerran 1. divisioonan kisoissa sattui erikoinen episodi. Järjestäjille oli myönnetty lupa jäämainoksiin ja IIHF sai järjestäjiltä kuvat mainosten sijoittelusta. Kaikki näytti olevan ok, mutta käytännössä näin ei ollutkaan.

"Missään ei mainittu, että aloituspisteiden välinen alue oli maalattu kokonaan mustaksi sponsorin värin mukaisesti. Heti ensimmäisissä harjoituksissa erään joukkueen maalivahti ilmoitti heti, ettei tule mitään: kiekkoa ei erota mustalta mainospohjalta ollenkaan.”

Leinosen auktoriteetilla tämäkin tilanne hoitui.

Seis, kaikki kuvaan!

Puolassa pidetyissä 1. divisioonan kisoissa Leinonen järjesti erotuomarien kuvaamista. Hän komensi porukan yhteiskuvaan, mutta yksi paikalla olleista yritti livahtaa karkuun.

"Ei. Seis, kaikkien pitää tulla kuvaan”, Leinonen määräsi.

Kuva otettiin, mutta vähän myöhemmin suomalaistuomari kuiskasi Leinoselle, ettei kyseinen kaveri kuulunut tuomariporukkaan. Hän oli joku paikallinen, joka oli sattumalta kävellyt kuvauspaikan ohi.

"Mutta totteli hänkin”, Leinonen nauraa.

Lopuksi pieni kevennys länsinaapureistamme ruotsalaisista. Leinonen jutteli 19 vuotta (1983–2002) Ruotsin liittoa johtaneen Rickard Fagerlundin kanssa. Leinonen ihmetteli, miksi Ruotsin jääkiekkoliiton puheenjohtaja valitaan vain vuodeksi kerrallaan, kun muualla tehtävä on useampivuotinen.

"Koska tykkään niin paljon suosionosoituksista”, kuului Fagerlundin vastaus.

Kuka?

Kimmo Leinonen

Syntynyt: 30. elokuuta 1949.

Aloitti jääkiekkouransa 1970-luvulla Ilveksen juniorivalmentajana ja seuran markkinointipäällikkönä. Seuraavina vuosina hän oli mailateollisuuden palveluksessa Saksassa ja Kanadassa sekä toimi New York Rangersin kykyjenetsijänä.

Vuodesta 1984 lähtien hän työskenteli SM-liigan markkinointipäällikkönä neljän vuoden ajan ja siirtyi sen jälkeen urheilumedian palvelukseen toimien Hockey Night -lähetysten selostajana.

Vuosina 1995–2007 hän työskenteli Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n pr- ja markkinointijohtajana ja myöhemmin Jääkiekkomuseo ry:n puheenjohtajana.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut