Kummeli-mies, Kulta-Curre ja maalit saivat desibelit nousemaan MM-kisoissa – Miten viisarit värähtivät Porissa, kun Nickerson luisteli jäälle tai kun Kaipaisen Matti teki Ässille ikimuistoisen maalin?

Tunnelma Suomen otteluissa on saanut kehuja. Selvitimme, kuinka äänekästä meno oikein on.

Tämä Ruotsin kannattaja saattoi tuntea olonsa hieman yksinäiseksi keskiviikon ottelussa.

20.5. 8:00 | Päivitetty 20.5. 10:15

Tampere

Suomen ottelut ovat luonnollisesti vetäneet Nokia-areenan täyteen jääkiekon MM-kisoissa. Tunnelma on ollut sen mukainen.

”On ollut huikeaa pelata. Paras fiilis, missä olen itse päässyt pelaamaan. Se tuo meille lisää energiaa varmasti”, puolustaja Mikko Lehtonen sanoi kahden ensimmäisen ottelun jälkeen.

Kuinka äänekästä hallissa tarkalleen oikein on? Nappasimme desibelimittarin mukaan kiihkeään Suomi–Ruotsi-otteluun ja otimme selvää.

Paikalla on 11 695 katsojaa, joista valtaosa luonnollisesti suomalaisia. Muutamia ruotsalaisryppäitä näkyy siellä täällä. Katsomon valtasuhteet käyvät ilmi, kun joukkueet kuulutetaan kaukaloon: Ruotsin joukkue hurrataan jäälle 86 desibelin ja Suomi 102 desibelin voimakkuudella.

Se asettaa rajat illan tapahtumalle. Ruotsin onnistumiset herättävät luonnollisesti paljon vähemmän äänekkäitä tunteenpurkauksia kuin Leijonien.

Ruotsi onnistuu maalinteossa ensin, minkä takia avauserän jälkimmäinen puolisko on tunnelman osalta lässähtänyt. Suomi-huudot jäävät lyhyiksi. Desibelit nousevat niiden aikana 85:n ja 90:n väliin.

Mediakuutiossa vilahtaa Kummelista tuttu Heikki Silvennoinen. Hänkin saa lähes 90 desibelin huudot.

Kisojen maskotti Miracleo käynnistää aallon, joka jaksaa kiertää Nokia-areenan pariin otteeseen. Riehasta ei vielä puhuta. Hiljaisia hetkiä mahtuu useita, ja silloin mittari näyttää vain 75:tä.

Avauserän tunnelmallinen kohokohta on, kun mediakuutio bongaa katsomosta Curt Lindströmin. Vuoden 1995 kultavalmentaja ja kovaäänisistä soitettava Den glider in nostavat desibelit 93,5:een. Samaan pystyy käytännössä vain taukomusiikki, jota soitetaan täysillä.

Katsomo on ollut täynnä sinivalkoisiin pelipaitoihin pukeutuneita kannattajia.

Kisojen maskotti Miracleo käynnisti aallon ensimmäisessä erässä.

Ruotsalaiset näkyivät hyvin Suomi-fanien joukossa.

Hallin käytävillä on odotetusti tungosta erätauolla. Jatkuva puheensorina on 85 desibelin suuruista.

Ehkä C4-katsomonosassa toisella puolella hallia on parempi tunnelma kuin mediapaikkojen lähellä. Vasemmalla puolella on sopivasti ruotsalaisia, oikealla suomalaisia.

Erä alkaa hiljaisesti, mutta sitten alkaa tapahtua. Ensin osuu Mikko Lehtonen ja pian perään Sami Vatanen. Yleisö räjähtää. Mutta mitä näyttää mittari? Sitä kysyy myös järjestyksenvalvoja.

Lehtosen maali: 108,6 desibeliä, Vatasen 107,8.

”Oho! Aika hyvin!”

Nyt on tunnelmaa. Lukemat ovat illan korkeimmat.

Mediakuution tuomaritanssit ja kiekkolegenda Ville Peltonen nostavat volyymia jälleen sadan desibelin paikkeille. Ottelu tuntuu pysyvän hyvin Suomen hyppysissä, eikä katsomossa nähdä ja kuulla suuria tunteenpurkauksia.

Erän aikana käytävillä on hiljaista. Käytäville on jäänyt vain yksittäisiä katsojia ja pieniä ryhmiä. Ravintoloissa soi musiikki, ja työntekijät siivoavat paikkoja. Desibelejä näkyy olevan 70.

Kolmas erä alkaa toisen tapaan vähä-äänisesti. Kannustukset eivät meinaa ottaa kunnolla tulta alleen. Joku voisi luonnehtia tunnelmaa odottavaksi. Kaukalossa ei tapahdu oikein mitään, mikä sytyttäisi katsojat.

Ruotsi tasoittaa varkain.

Järjestäjät tekevät kaikkensa, jotta tunnelma pysyisi korkealla. Kolmannessa erässä yleisön huudattaminen tuottaa paremman tuloksen kuin kertaakaan aiemmin ottelussa: yli 102 desibeliä.

Heti perään nähdään, että äänekkäintä meno on, kun asiat tapahtuvat luonnostaan. Suomalaispelaaja kampitetaan hyökkäysalueella, mutta kun jäähyä ei tuomita, yleisö buuaa ja viheltää 104 desibelin edestä. Vastaavia hetkiä ei monta ottelussa nähdä ja kuulla.

Jatkoaika on kaksijakoinen. Kun kiekko on Ruotsilla, pelko tuntuu valtaavat katsojat. Taputukset alkavat heti, kun peliväline on Leijonilla.

Voittomaalikisa ei tuo kotiyleisön toivomaa tulosta. Mikael Granlundille (102 desibeliä) huudetaan enemmän kuin muille, mutta hänkään ei onnistu. Ruotsi voittaa.

Illan huippulukemiksi jää Mikko Lehtosen maalin aiheuttama 108,6 desibeliä.

”Täällä on ollut hyvä meininki. Varsinkin ensimmäisessä kolmessa ottelussa oli tosi hyvä tunnelma. Oli toki tänäänkin, ja oli myös ruotsalaisfaneja, jotka pitivät mekkalaa. Varmasti, kun viikonloppu lähenee, desibelit nousevat taas”, Leijonien hyökkääjä Toni Rajala sanoo Ruotsi-ottelun jälkeen.

Perjantaina Suomi kohtaa Britannian ja lauantaina Itävallan.

Yksi tunnelmaa luova tekijä on ollut katsojien pukeutuminen. Lähes kaikilla on Suomen sinivalkoinen pelipaita päällä.

”Pelaajana sitä ei niin katsele, mutta välillä vilkuilee, kun on taukoja. Hienoa nähdä, että on Suomi-paitoja niin paljon.”

Rajala on pelannut jo pitkään Sveitsin liigassa, jonka ottelut ovat tunnettuja hurjasta tunnelmasta.

”Siellä hypitään, tanssitaan ja juodaan kaljaa katsomoissa. Varmaan se kaljanjuontikin nostaa sitä tunnelmaa”, hyökkääjä naurahtaa.

MM-kisoissa Tampereella alkoholia ei saa katsomoihin viedä.

”Siellä on erilainen kulttuuri kuin täällä. Minusta täällä on tosi hyvä meininki. Peleissä on ollut hyvin väkeä, ja on hienoa pelata.”

Onko 108,6 desibeliä sitten paljon vai vähän? Se on enemmän kuin esimerkiksi konserteissa keskimäärin. Vartti vastaavassa melussa aiheuttaa jo todennäköisesti kuulovaurion. Näin sanoo Kuuloliitto.

Guinness World Recordsin mukaan äänekkäin urheiluyleisö hallissa on ollut Kansas Jayhawksin kotiottelussa Länsi-Virginiaa vastaan helmikuussa 2017. Koripallon yliopistopelissä mitattiin hurjat 130,4 desibeliä. Se vastaa jo suihkukoneen desibelejä ja ylittää kipukynnyksen.

Kun Matti Kaipainen teki HPK:ta vastaan tasoitusmaalin kevään 2006 toisen finaalin lopussa ajassa 59.26, Porin desibelit olivat kovemmat kuin Tampereen MM-huuman äänitaso.

Porissa ei ole ehkä tehty maailmanennätystä, mutta 6 389 katsojaa on irrottanut mittarista kovempia lukemia kuin Nokia-areenan 11 695 katsojaa.

Satakunnan Kansa mittasi aikoinaan desibelejä Porin eläimellisessä irokeesihurmoksessa hopeakeväänä 2006.

Silloin poliisitkin pyörittivät päätään, kun he tulivat katsomaan, millaisia lukemia seisomakatsomon välittömästä läheisyydestä irtosi. Tapahtumaa virkavalta ei silti lähtenyt keskeyttämään.

Jo ennen ottelun alkua yleisö huudatti urkujaan parhaimmillaan yli Nokia-areenan lukemien, 109,7 desibelin edestä

Porin silloisen suosikkipojan Matt Nickersonin liukuminen jäälle ennen ottelun alkua kirvoitti 104,3 desibeliä.

Pasi Peltosen 2–2-tasoitukseen johtanut piiskan sivallus ylitti jo Nokia-areenan keskiviikkoillan huippulukemat. Desibelejä oli 112.

Sen yli Porin hallissa mentiin ottelun lopussa. Matti Kaipainen pelasti Ässät läpiajosta jatkoajalle ajassa 59.26 ja sytytti 113,3 desibelin hurmoksen. Osuman jälkeen nupit pysyivät kaakossa, ja lukemat yli sadassa reilun minuutin.

Kaipaisen tasoitusmaalin mökää ei ylittänyt edes Jesse Saarisen voittomaali. Toki viisari värähti Tamperetta kovempiin lukemiin: 112,3 desibelin lukemiin.

Poimintoja

Desibelit Suomi–Ruotsi-ottelussa

  • Hallin käytävillä pelin aikana: 70.

  • Hiljainen hetki pelissä: 75.

  • Kevyttä kannustusta: 85.

  • Äänekkäitä kohahduksia: 90.

  • Ruotsin maali: 92.

  • Curt Lindström mediakuutiolla: 93.

  • Taukomusiikki: 95.

  • Marko Anttilan taklaus: 104.

  • Äänekkäimmät vihellykset/buuaukset: 104.

  • Suomen maali: 108.

Porissa 2006

  • Matt Nickerson luisteli jäälle: 104,3.

  • Pasi Peltosen maali: 112.

  • Matti Kaipaisen tasoitusmaali lopussa: 113,3.

  • Jesse Saarisen voittomaali: 112,3

  • Jatkoerän keskiarvo: 97.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut