Yhdeksän kohtaa, joilla Ruotsin valmentaja voi kaataa mestari Jalosen ryhmän

Pasi Kaukoranta analysoi Ruotsin mahdollisuuksia suvereenia Suomea vastaan.

18.5. 7:00

Suomi on edennyt viime viikolla alkaneissa jääkiekon MM-kisoissa suvereenilla tavalla: kolme ottelua, kolme voittoa.

Maalivahtipeli ja erikoistilannepelaaminen ovat olleet täyttä timanttia. Unohtaa ei myöskään saa Mikael Granlundin huippuosaamista.

Keskiviikkona Suomi kohtaa kisoissa rakkaan länsinaapurinsa Ruotsin. Ottelu tulee näyttämään edellä mainittujen osa-alueiden lisäksi isossa kuvassa suuntaa siitä, miten leijonien kyky pelata viidellä viittä vastaan on edistynyt turnauksen aikana.

Kahdessa edellisessä ottelussa USA:ta ja Latviaa vastaan Suomi ei ole kyennyt tekemään yhtään maalia viidellä viittä vastaan.

Ajattelin hypätä tulevan ottelun valmistautumisprosessissa ensimmäistä kertaa elämässäni vastustajan päävalmentajan, eli tässä tapauksessa Ruotsin Johan Garpenlövin housuihin.

Mikäli Ruotsi aikoo voittaa Suomen, mitä pelillisiä asioita Garpenlövin pitäisi tuoda joukkueen taktiikkapalaverissa esille?

Tässä yhdeksän tärkeintä:

1) Oma peli-identiteetti pitää säilyttää.

2) Omat vahvuudet käyttöön (pelitapa+yksilöt).

3) Vastustajan vahvuudet pitää viedä pois.

4) Ytimessä luisteluvoima ja pelinopeus.

5) Karvausvalinta: Kova painepelaaminen Suomen puolustajiin aina kuin mahdollista.

6) Mikäli tähän ei aina päästä, pitäisi ottaa käyttöön Latvian päävalmentaja Harijs Vitolinsin Suomea vastaan lauantaina toteuttama keskialueen kilpikonnapuolustustaktiikka muotoa 1–3–1.

Pystyäkseen vakuuttamaan omat pelaajansa tämän taktiikan toimivuudesta, Garpenlövin pitäisi kaivaa Power Point -esitykseensä tarkka tietokoneanalyysi siitä, miten Latvia pisti Jukka Jalosen pelillisen ”lempilapsen”, eli viivelähdöt kuriin.

Tilasto Suomi-Latvia pelistä oli seuraava: Suomella oli Latviaa vastaan ottelussa 26 viivelähtöä. Niistä Suomi menetti keskialueella kiekon suoraan vastustajalle seitsemän kertaa. 14 kertaa Suomi joutui heittämään kiekon päätyyn, johon yleensä aina ensimmäisenä ehti Latvian ”liberopuolustaja.” Suomi pääsi ylittämään hyökkäyssiniviivan vain viisi kertaa ottelun aikana joko kuljettamalla tai syöttämällä.

7) Ruotsin on pelattava omalla puolustusalueellaan siten, että ensin koko viisikko täyttää keskustan. Tämän jälkeen ensimmäinen pelaaja iskee kovaa kiekolliseen suomalaiseen ja toinen pelaaja hakee kiekon. Kaiken tavoitteena on kuitenkin se, että Ruotsin puolustusalueen keskusta on koko ajan miehitettynä.

8) Hyökkäysalueella Ruotsin on pyrittävä pysymään kiekossa ja pelaamaan mahdollisimman pitkiä hyökkäyksiä, joissa hyödynnetään ratkaisevasti heidän huipputaitavia puolustajia siniviivalla. Leijonat ei koskaan käännä peliä väsyneenä. Tämän vuoksi Suomen ylivoimahyökkäyksiä ei juuri tarvitse pelätä.

9) Viimeisenä ja ehkä ratkaisevana tekijänä on jäähyttömyys. On oltava valmiita ottamaan iskuja ja mustelmia vastaan ilman kostoaikeita.

Mikäli olisin Garpenlöv, sanoisin joukkueelle ”Carpe diem, tartu hetkeen!"

Kirjoittaja on nykyinen opettaja ja entinen liigavalmentaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut