Punainen kotiluola on viheliäinen paikka - Jääkiekko - Satakunnan Kansa

Punainen kotiluola on viheliäinen paikka

9.10. 14:00

Kuusi kotiottelua, kuusi kolmen pisteen voittoa ja kotifanien tauoton kuorolaulu ovat kiistaton merkki siitä, että liigasyksy on startannut loistavasti. Punaisten vieraana ei ole tänä syksynä ollut mukavaa.

Harmi vain, ettei puhuta Ässistä, vaan Sportista.

Vaasan punainen on ollut tänä syksynä padanpunaista kirkkaampi väri. Kuparisaari on ollut kasitien viheliäisin paikka vastustajille ja Risto Dufvan luotsaama äijälauma syksyn suurin yllättäjä.

Rujolle Tervetuloa helvettiin -sloganille on löytynyt katetta. Klamydian Vesku Jokisen karjuma kannatuslaulu ja joukkue ovat julistaneet samaa viestiä: Ylikovaa, ylilujaa. Saatte pataanne Kuparisaaressa...

Sarja toki on vasta nuori, ja Sport ikärakenteeltaan vanha, mutta jotain on jo todistettu. RD:n vuosikertajengi, sen kannattajaryhmä Red Army ja 17 miljoonalla eurolla uusittu Kuparisaari ovat olleet tavoitteensa mukaisia: viihtyisiä omille, vaikeita vieraille. Ennen kaikkea joukkue on pelannut oman materiaalinsa mukaisesti, rupisesti ja rujosti.

Samaa ei voi sanoa satakuntalaisista.

Ässät ja Lukko ovat molemmat aloittaneet syksynsä keskinkertaisesti. Sen saa sanoa, vaikka raumalaiset pelasivatkin itselleen jatkopaikan CHL:ssä. Mutta saako sitä, ettei puolustava mestari ole kyennyt kyykyttämään muita kuin walesilaisia ja porilaisia?

Ässät on ollut kaikkea sitä, mitä Sport ei. Ja lisäksi – viime kauden tapaan – surkea jäähyjen tappamisessa. Kauaksi on tultu kaudesta 2014–2015, kun Ässät oli seurahistoriansa ainoan kerran sarjan paras alivoimajoukkue.

Viime kaudella alivoima toimi vain 74,5-prosenttisesti, mutta siitäkin oli syöty vielä yli kymmenisen prosenttiyksikköä pois. Saman voi sanoa myös selkokielellä: Viime kaudella omissa helisi joka neljäs kerta, kun patapelaaja passitettiin kylmälle penkille. Tällä kaudella vastustaja on virnistellyt joka kolmannella yv-yrityksellään.

Kautta toki on pelattu vasta reilu kuudesosa, mutta jo nyt voi muistuttaa vanhasta totuudesta: ylivoima vaatii taitoa ja alivoima ainakin asennetta.

Lukkoa on leimannut ailahtelevuus. Sitä osastoa edustaa näkyvimmin Kristian Pospisil, jonka yllätysmomentti on Liigan kärkeä. Urbaanisanakirjan mukaan moinen momentti tarkoittaa ”kykyä, ominaisuutta tai mahdollisuutta aiheuttaa ennalta odottamattomia tilanteiden kulkuja”.

Slovakin tekemisiä on viihdyttävä seurata, jos ei satu olemaan valmennusvastuussa. Homma voi näet milloin vain lähteä lavan lisäksi lapasesta. Päävalmentaja Marko Virtasen auktoriteetin perään ei kannata kysyä, sillä Pospisilin kahdet kasvot näkyivät jo Pekka Virran valtakaudella.

Toki ongelmia voi ennustaa, koska ”Pexin” vahva johtamistyyli vaihtui, ja mestareista jatkavat pelaajat eivät ole aiemmalla urallaan olleet maankuuluja johtajatyyppejä. Kuvaavaa tai ei, kapteeniksi valitulla Anrei Hakulisella on 31-vuotiaana ensi kertaa urallaan aakkonen rintapielessä.

Pelaajien johtajuutta isompi kysymys taitaa silti löytyä pomoportaasta. Vastausta ei vielä ole, mutta kysyä voi: miten ulkomaalaishankintojen osumisessa isosti auttaneen Josef Boumediennen korvaaminen onnistuu?

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut