Leijonat teki sen taas. Suomi pelaa jääkiekon MM-loppuottelussa Riiassa.
Sinnikäs puolustaminen toi palkinnon, kun Saksa kaatui sitkeyttä ja uhrautumista vaatineessa välierässä 2–1.
Iiro Pakarisen ja Hannes Björnisen ensimmäisen erän maalit kantoivat loppuun asti, vaikka tiukkaa teki.
Jos kiitti joukkue Jussi Olkinuoraa Tshkki-pelin jälkeen, olivat kiitokset vielä suurempia Saksa-ottelun jälkeen. Olkinuora pelasti Leijonille voiton ja finaalipaikan. Hänen torjunnoillaan joukkue pysyi jaloillaan ja kiinni unelmassaan.
Pelaajat kerääntyivät kuin pikkupojat Olkinuoran ympärille, ja riemu vastasi melkein MM-kullan saavuttamista. Kuului hallissa taputuksiakin.
Kahden vuoden takainen MM-loppuottelu saa uusinnan, kun Leijonat kohtaa Kanadan myöhään sunnuntaina.
Bratislavassa Leijonat järjesti isot juhlat. Nyt mennään protokollan mukaan ja pienen piirin edessä riippumatta siitä, kumpi kuittaa MM-pokaalin.
Välierä jäi kauas jääkiekon riemukulusta, mutta tällaista nykykiekko on, taktista ja puolustukseen nojaavaa.
Saksa pelasi urhean ottelun, oli aktiivisempi ja yritti kaikkensa, mutta jokin pieni jäi puuttumaan – ja Olkinuora torjui kaiken muun.
Ottelun vajaat kaksi viimeistä minuuttia Saksa pelasi ilman maalivahtia yhden pelaajan ylivoimalla. Jännitys hipoi Riian areenan kattopalkkeja, mutta Leijonat kesti.
Tiukimmilla hetkillä saivat vastuuta kovimmat duunarit eli Hannes Björnisen kenttä. Silloin vaadittiin puolustamista ja uhrautumista.
Kuuluipa ottelun lopussa myös tuttu huuto HIFK:n kotipeleistä:
– Alakerta huutakaa meille, yläkerta huutakaa meille!
– Huomenna lauletaan, kuului perään.
Suomi löi ensitahdit avauserässä. Yksi terävä vastahyökkäys toi avausmaalin ja kiekonriisto hyökkäysalueella toisen. Tyypillistä Leijonien pelaamista.
Iiro Pakarinen pysyi vuosia kiekkoseuraajien tutkan ulottumattomissa, mutta Riiassa puhelias savolaispelaaja on noussut kunnolla eturiviin.
Anton Lundell tarjoili Pakariselle maalipaikan jo Tšekkiä vastaan puolivälierissä. Silloin erotuomarit katselivat televisioruudulta kiekkoa mutta eivät löytäneet sitä maalista.
Enää ei ollut vaaraa hylkäämisestä. Matala ja erittäin terävä laukaus oli hankala Saksan maalivahdille Mathias Niederbergerille, mutta siltikin torjuttavissa.
Kaikki pelaajat tekisivät mielellään ylänurkkamaaleja, mutta matalat ovat maalivahdeille vaikeimpia.
Marko Anttilan syöttämässä tilanteessa Björninen pääsi niin nokikkain Niederbergerin kanssa, ettei saksalaisvahdille jäänyt mahdollisuuksia.
Saksa keskittyi liikaa keskialueen puolustamiseen ja unohti monipuolisen hyökkäämisen. Heillä oli muutama laukaus, jopa jonkinlaisia tilanteita, mutta kertaakaan Leijonien puolustuspaketti ei rakoillut.
Leijonien johto kapeni 2–1:een, kun Matthias Plachta laukoi ylivoimalla Saksan avausmaalin.
Toinen erä ja ottelu olivat juuri ylittäneet puolivälin, kun maali tuli. Melko pian sen jälkeen Mikael Ruohomaa otti korkeasta mailasta kakkosen. Saksa alkoi hallita ottelua täysin. Tuntui olevan ajan kysymys, milloin saksalaiset niittaavat toisen maalin.
Ensin suli Leijonien viisikkopuolustaminen, ja perään katosi hyökkääminen. Onneksi kiekossa on erätauot, koska nyt Suomi tarvitsi sellaista.
Saksa osoitti sitkeytensä ja kärsivällisyytensä takaa-ajossa. Kahden maalin ero on jääkiekossa hyvin pieni, ja siihen saksalaiset luottivat.
Leijonat sai kaksi ensimmäistä maalia mutta ei ollut niin paljon parempi kuin tulostaulu kertoi sillä hetkellä.
Kaikkiaan toinen erä kuului Leijonilla epävireisiin, mutta onneksi Saksa ei sentään kiivennyt tasoihin.
Kolmannessa erässä Leijonat joutui pelaamaan aikaa, ja tulihan sieltä lopulta vapauttava summeri.