Suomen finaalivastustaja Kanada on tämänkertaisen MM-turnauksen kummajainen.
Korkeintaan keskinkertaisten NHL-pelaajien ympärille rakennettu joukkue esiintyi alkulohkossa vaatimattomasti ja tarvitsi pudotuspelipaikkaan Saksan apua.
Taustaan nähden loppuottelupaikka on iso yllätys.
Se kertoo ennen kaikkea Kanadan poikkeuksellisen vahvasta lajikulttuurista ja käsittämättömän laajasta osaamisesta.
Rehellisesti sanottuna nykyisellä miehistöllä ei pitäisi MM-finaalissa.
Tätä ryhmää ei pysty vertaamaan edes hyvällä tahdolla vuosien 2010-luvun puolivälin huikeisiin kultajoukkueisiin.
Kanada todisti mahtinsa varsinkin keväällä 2015 voittamalla kaikki MM-ottelunsa maalierolla 49–14 ja tyrmäämällä Venäjän tähtisikermän finaalissa 6–1. Silloin kaukalossa nähtiin Sidney Crosby ja kumppanit.
Sunnuntaina Leijonia vastaan luistelevasta ryhmästä ei voi puhua samana päivänäkään.
Se on kuitenkin sivuseikka. Niillä pelataan, ketkä ovat paikalla.
Tuhoisaa jälkeä tehnyt ykkösketju Connor Brown-Adam Henrique-Andrew Mangiapane on nyt Kanadan vaarallisin koostumus.
Brown johtaa MM-turnauksen pistepörssiä lukemin 2+11=13. Mangiapane upotti välierässä kaksi osumaa USA:n verkkoon ja nousi kakkoseksi saldolla 7+4=11. Henrique on neljäntenä – 5+5=10.
Mangiapanen suuruus tuli esiin jo puolivälierässä, kun hän romutti Venäjän kultaunelman jatkoajalla.
Tässä välissä on sopiva hetki kertoa, minkätasoisia kiekkoilijoita he ovat NHL:n mittapuulla.
Ottawassa pelaava Brown takoi päättyneen kauden runkosarjassa pisteet 21+14=35. Näillä lukemilla hän oli kanadalaisista sijalla 37 ja kaikkien pelaajien listalla juuri ja juuri sadan parhaan joukossa (94:s).
Mangiapanen vastaavat lukemat ovat 54 ja 121 – Henriquen 94 ja 240.
Kanadan päävalmentajalla Gerard Gallantilla on käytössään myös toinen kuuma nyrkki.
Kolmikko Nick Paul-Justin Danforth-Brandon Pirri on nostanut tasoansa koko ajan ja nosti vielä välierässäkin iskemällä kaksi osumaa.
Suomalaisyleisö tuntee Danforthin hyvin kausien 2018–20 ansiosta. Danfoorth latoi silloin Lukon paidassa 52 ja 60 tehopistettä.
Hieno tarina jatkui päättyneellä kaudella, kun Dandorth paukutti Vitjaz Podolskissa komeat lukemat 23+32=55 ja nousi KHL:n pistepörssissä kuudenneksi.
Vahvat esitykset poikivat hänelle keväällä NHL-sopimuksen Columbukseen.
Ketjukavereista Paul kokosi 5+15=20 pistettä Ottawassa ja Pirri pääsi esiintymään Chicagon paidassa vain kerran. Sen sijaan AHL-pätkä teki vaikutuksen – Pirri pelasi Rockfordissa seitsemän ottelua ja kokosi niissä upeat lukemat 8+2=10.
Nämä numerot antavat katetta väitteille Kanadan vitos- tai kutosjoukkueesta.
Heti perään on syytä korostaa, etteivät eurooppalaisjoukkueet ole NHL:n suhteen sen kummemmassa tilanteessa.
Eikä sillä ole muutenkaan nyt pienintäkään merkitystä, kun taistellaan maailmanmestaruudesta.
Kukaan ei kysele NHL-otteluiden eikä -pisteiden määrää, kun MM-pokaali nousee ilmaan.
Kanadan joukkueessa on peräti 20 MM-kisojen ensikertalaista. Vain neljältä pelaajalta löytyy aiempaa kokemusta miesten MM-tasolta.
Henrique ja Vancouverin puolustaja Troy Stecher olivat häviämässä Suomelle kaksi vuotta sitten Bratislavassa. Silloin Henriquen saldo oli 0+2 ja Stecherin 1+2.
Arizonan veskari Darcy Kuemper vartioi Kanadan maalia seitsemässä ottelussa kevään 2018 MM-kisoissa. Neljäs sija ei käynyt edes laihasta lohdusta.
Toinen molari Michael DiPietro oli mukana samassa turnauksessa, mutta ei päässyt silloin pelaamaan minuuttiakaan.