Pojat eivät jämähdä maaseudulle, vaan valitsevat sen: Otso Qvick, 19, kertoo, miksi synnyinkunta on maailman paras paikka asua

Maaseudun poikia tutkineen Ville Pöysän mukaan maaseudun pojat eivät vain jämähdä kotiseudulleen, vaan sinne jääminen on monelle tietoinen ja luonteva valinta.

Metsäalan opiskelija Otso Qvick kotiseudullaan Pielaveden Pajuskylässä. Takana kotitalo, jossa hän asuu vanhempiensa ja nuorimman veljensä kanssa.

25.12.2022 11:30

Otso Qvick istuu keittiön pöydän ääressä metsäkoneyhtiö Ponssen lippalakki tiukasti päässään. Hän hätistelee kauemmaksi Pekko-koiraa, joka yrittää sitkeästi kerjätä rapsutuksia.

On joulukuinen aamupäivä Pielaveden Pajuskylässä Pohjois-Savossa. Ulkona on 16 astetta pakkasta ja paksu puuterinen lumikerros. Keittiön ikkunasta avautuu näkymä lumen peittämälle järvelle, jonka takaa aurinko yrittää tulla esiin.

Tästä on tulossa hyvä päivä.

Tästäkin päivästä, sillä Otso Qvickin mielestä kaikki päivät Pielavedellä ovat parhaasta päästä.

Qvick on 19-vuotias metsäalan opiskelija, joka on elänyt koko elämänsä Pielavedellä. Ja siellä hän aikoo myös pysyä.

”Tänne on syntynyt ja täällä kai sitä pitää ollakin”, hän sanoo.

”Itselle tämä on varmaan se paras mahdollinen paikka asua. En minä halua lähteä Pielavedeltä minnekään. Täällä on minun mielestäni kaikki, mitä ihminen tarvitsee.”

Siitä onkin nyt tarkoitus puhua. Nuorten miesten jäämisestä maaseudulle asumaan.

Maaseudulta väki vähenee. Nuoriso muuttaa kaupunkeihin. Etenkin maaseudun tytöt muuttavat kaupunkeihin opiskelemaan ja jäävät sille tielle. Pojista useampi jää kotiseudulle maalle.

Usein ajatellaan, että maaseudulle jäävät pojat jumiutuvat kotiin ja jämähtävät paikalleen.

”Se ei ole näin. Se on monille pojille tietoinen ja luonteva valinta”, sanoo projektitutkija Ville Pöysä.

Pöysä on tutkinut maaseudun poikia syksyllä Itä-Suomen yliopistoon valmistuneessa sosiologian väitöskirjassaan.

Pöysä seurasi seitsemän aikuistuvan pojan elämää neljän vuoden ajan syrjäisellä maaseudulla Itä-Suomessa. Pojat olivat tutkimuksen aikaan 14–19-vuotiaita.

Pöysän mukaan poikien jääminen maaseudulle ei ole vain ajautumista vaan myös rohkea valinta. Hänen mukaansa nuoruuteen ajatellaan kuuluvan kouluttautumista ja kaupunkielämää, joita symbolisestikin pidetään eteenpäin menona.

”Maalle jäävien poikien valinta on vastoin yhteiskunnan yleisiä ja melko keskiluokkaisia odotuksia. Se on hyvin erilainen valinta suhteessa siihen”, Pöysä sanoo.

”Maaseudulta pois muuttamisessa korostuu myös liikaa se, että tytöt lähtevät ja pojat jäävät. Että on vain yhdenlaisia poikia ja yhdenlaisia tyttöjä. Pitää muistaa, että se on joillekin pojillekin paikka, josta halutaan pois. Eivätkä kaikki tytöt halua sieltä lähteä.”

Otso Qvick opiskelee metsäalaa Savon ammattiopistossa Siilinjärvellä. Hän valmistuu ensi keväänä metsäkoneen kuljettajaksi.

”Se oli selvä valinta jo pienenä. Jos lähellä oli paikallisia koneyrittäjiä hakkuulla, kävin kysymässä kuskeilta, pääseekö kyytiin. Sain olla koneen kopissa, ja siitä tuli vielä lisäinnostusta metsäkonepuolelle”, hän sanoo.

”Isot koneet ja metsässä olo. Se kai siinä on parasta. Ja metsänhoito.”

Qvick viettää myös ison osan vapaa-ajastaan metsässä. Hänen tärkein harrastuksensa on metsästys. Syksyisin hän on mukana hirvijahdissa. Lisäksi hän metsästää metsäkanalintuja, pienpetoja ja jäniksiä.

”Lähden metsälle vähintään viitenä päivänä viikossa”, Qvick kertoo.

Otso Qvick harrastaa muun muassa jänisten, pienpetojen ja metsäkanalintujen metsästystä. Usein metsästysreissuilla kaverina on Qvickin koira, karkeakarvainen saksanseisoja Pekko.

Hän asuu vanhempiensa ja nuorimman veljensä kanssa omakotitalossa Pielaveden Pajuskylässä noin kymmenen kilometrin päässä Pielaveden keskustasta.

Qvickin isä työskentelee maatalouslomittajana ja äiti kukkakaupassa. Kaksi vanhempaa veljeä on jo muuttanut omilleen. Otso Qvick aikoo hankkia oman asunnon armeijan jälkeen.

Vapaa-aikaansa pielaveteläinen viettää metsästyksen lisäksi kavereidensa kanssa. Heistä moni on lapsuuden aikainen kaveri. Nuoret miehet käyvät kalalla ja pörräävät kylillä.

Pielavedellä nuoriso kokoontuu keskustan nuorisotilaan ja kesäisin uimarannalle. Nuorison kokoontumispaikoissa tuttuja riittää, sillä 4 200 asukkaan kunnassa suunnilleen kaikki nuoret tuntevat toisensa.

Maaseudun poikia tutkineen Pöysän mukaan maaseudulla on paljon perinteisesti miehiseksi koettua tekemistä. On mopojen, autojen ja koneiden korjaamista, metsästystä ja kalastusta, mikä on monelle pojalle mielekästä puuhaa.

Pöysän tutkimien poikien elämä syrjäisellä maaseudulla oli hyvin sosiaalista pitkistä välimatkoista huolimatta. Pojat kuluttivat kavereidensa kanssa aikaa autotalleissa ja kylillä hengaillen. He mopoilivat, autoilivat ja pelasivat yhdessä tietokonepelejä verkon kautta.

Hänen mukaansa maalle jäävät pojat asettuvat aikuistuessaan tuttuun paikkaan ja yhteisöön. He kokevat sieltä löytyvän kokonaisuuden merkitykselliseksi: kotipaikan, kaverit, harrastukset ja työn, mitä maalla oli tarjolla.

Otso Qvick on tehnyt metsätöiden lisäksi muita töitä.

Ensimmäisen kesätyöpaikan hän hankki noin kymmenenvuotiaana naapurista, jossa hän kävi leikkaamassa nurmikkoa. Sen jälkeen hän tehnyt muun muassa maatilalla navettatöitä ja korjannut huoltoapulaisena metsäkoneita. Ennen joulua hän oli sukulaismiehen apuna huoltotöissä kartonkitehtaalla.

Viime aikojen työt ovat kuitenkin olleet pääosin oman alan hommia eli metsän raivausta ja istutusta sekä töitä metsäkoneen ohjaimissa. Metsätöillä hän aikoo elättää itsensä Pielavedellä.

”Töitä on ihan varmasti. Ja kun teen metsänhoitohommiakin, niitä vasta riittääkin”, Qvick sanoo.

Ville Pöysän mukaan maaseudun pojat kasvavat perinteiseen tekevän miehen malliin.

Maalla asuminen edellyttää usein omatoimisuutta ja luovuutta, sillä monet yhteiskunnan palvelut ovat kaukana. Arkisissa ongelmatilanteissa ei voi jäädä odottelemaan, että ammattilainen tulee ja auttaa.

”Pojat ovat kasvaneet siihen, että yhdessä korjataan ja yhdessä selvitetään ongelmia. He ovat jo nuorena oppineet siihen itse ratkaisuja keksivään toimintatapaan. Myöhemmin he näkevät sen myös aikuisen miehen tulevaisuutena”, Pöysä sanoo.

Pöysän tutkimuksessa myös maalta kaupunkiin muuttavien poikien mielissä maaseudun miesten omatoimisuus oli ylpeydenaihe.

”Pojat puhuivat, kuinka kaupunkilaiset ovat erilaisia. Että jos kaupungissa auto hajoaa, ensimmäisenä soitetaan hinaaja", Pöysä sanoo.

Otso Qvickia huvittaa ajatus hinausauton soittamisesta Pajuskylälle. Auton hajotessa ensimmäisenä kilautetaan tietenkin kaverille.

Otso Qvick kotonaan keittiön pöydän ääressä. Kesällä hän menee armeijaan ja aikoo sen jälkeen muuttaa vanhempiensa luota omaan asuntoon.

Hän tietää, millaista elämää maaseudulla on tarjolla ja mitä toimeliaisuutta se usein tarkoittaa. Se on Qvickille mieluista, mutta hän ymmärtää, ettei se sovi kaikille.

”Täällä on hyvät harrastusmahdollisuudet ja kavereita. Täällä on hyvä lupsakka henki, ja täällä tulee kaikkien kanssa hyvästi toimeen. Kaikki ovat samanhenkisiä. Oikeastaan ne erihenkiset lähtevät sinne kaupunkiin, kun ne eivät tykkää olla täällä. Kaveritkin ovat samanhenkisiä, opiskelevat samoja aloja ja on samat harrastukset”, Qvick miettii.

Nuoren miehen toiveena on myös löytää tyttöystävä ja tuleva vaimo, joka on valmis jakamaan elämänsä hänen kanssaan Pielavedellä.

”En tiedä, mistä sen löydän, mutta se kai tulee sitten eteen, kun se tulee.”

Vaikka Qvickin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat metsätyöt ja elämä Pielavedellä, mielessä häilyy myös toinen vaihtoehto. Se liittyy armeija-aikaan.

Qvick lähtee kesällä suorittamaan varusmiespalvelustaan Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppaniaan Kontiolahden Onttolaan. Jos sieltä avautuu mahdollisuuksia Raja- ja merivartijakouluun ja työhön rajavartijana, Qvick on valmis muuttamaan suunnitelmiaan.

Työ olisi mieluista, sillä rajavartijana hän saisi liikkua metsässä. Pielavesi on kuitenkin niin keskellä Suomea, että sieltä olisi muutettava pois. Mutta ei kaupunkiin. Sinne hän ei halua.

”Liikaa immeisiä, kauhea metakka ja huono ilma”, Otso Qvick sanoo.

”En haaveile kaupunkiin enkä varmasti tule haaveilemaankaan. Siellä pääsee käymään, jos tarvitsee.”

Otso Qvick tarpoo lumessa Pekko-koiran kanssa. Metsästys on Qvickin tärkein harrastus ja yksi syy siihen, miksi Pielavedellä on hyvä asua.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut