”Sinähän olet tyttö” – Tiia Tikkala elää ”tekniikan äärirajoilla”, ja monille se tuntuu olevan aivan liikaa

Avaruusalan startup-yritysten määrä on kasvanut Euroopassa. Naisia alalla on edelleen vähän. Yksi heistä on suomalainen Tiia Tikkala, jonka mielestä rakettimoottorien rakentaminen on kiinnostavinta, mitä voi tehdä.

Avaruusrakettien rakentaminen on vaikeaa. Tiia Tikkala kuitenkin nauttii haasteista.

3.9. 13:00

Kun ilmapallon puhaltaa täyteen ilmaa ja päästää irti, se sinkoilee hetken hallitsemattomana ympäriinsä.

Raketti toimii vähän samalla periaatteella: suuttimen kautta poistuva aine työntää rakettia eteenpäin.

Ilmapallo voi kuitenkin jäädä kiinni kattolamppuun tai läiskähtää juhlavieraan naamaan. Raketin kanssa sellaista riskiä ei voi ottaa. Raketin on myös lennettävä pidemmälle, usein avaruuteen asti.

Se tekee rakettien suunnittelemisesta monimutkaista.

”Nopeudet ovat tosi suuria ja rakettiin vaikuttavat voimat todella isoja. Ollaan tavallaan tekniikan äärirajoilla siinä, mitä on mahdollista tehdä”, sanoo Tiia Tikkala.

Se on hänestä siistiä.

24-vuotias Tikkala on juuri valmistunut ilmailu- ja avaruustekniikan kandidaatiksi Delftin teknillisestä yliopistosta Hollannista.

Paidassa lukee DARE. Se on raketti-insinöörien opiskelijajärjestö, jonka tiimissä Tikkala suunnittelee rakettia vuoden päästä Portugalissa järjestettävää European Rocketry Challenge -kilpailua varten.

Vastaavanlaisia tiimejä on perustettu viime aikoina paljon. Euroopan avaruusjärjestöstä Esasta kerrotaan, että myös avaruusalan startup-yritysten perustamisesta on tullut helpompaa.

Voisi sanoa, että avaruus on ”trendannut”.

”Meidän tiedekunnassamme tämä on näkynyt niin, että kun aiemmin tultiin opiskelemaan lentokonetekniikkaa, nyt tullaan opiskelemaan nimenomaan avaruus­tekniikkaa”, Tikkala sanoo.

Myös hän on valinnut raketit lentokoneiden sijasta.

Ilmailu- ja avaruustekniikan opiskelijoista vain pieni prosentti on naisia. Tiia Tikkala yrittää usein olla ajattelematta asiaa. ”Jos funtsisin sitä liikaa, niin varmaan vain lopettaisin.” Hänestä olisi kuitenkin hienoa, jos naisia tulisi tekniikan alalle enemmän.

Nyt Tikkala on kuitenkin lomalla ja yrittää muistaa, miten thrust vector control kääntyy suomeksi (työnnön suunnan säätö, ehkä).

Hiukset on kiedottu kahden nyrkin kokoiselle nutturalle.

Vaikka avaruudesta on tullut valtavirtaa, naisille se vaikuttaa olevan edelleen kauempana. Yliopistolla alan opiskelijoista on naisia vain noin 10 prosenttia.

Tilastojen valossa Tikkala on siis epätodennäköinen raketti-insinööri.

”Tämä ala on tosi miehinen ja konservatiivinen. Joku todennäköisesti aina miettii, mitä teen täällä, vaikkei sitä sanottaisi suoraan.”

Tikkala kuitenkin tietää olevansa oikeassa paikassa. Tämä johtuu siitä, että hän on ehtinyt olla myös muualla.

Lapsena Tikkala tahtoi ammatti­rulla­luistelijaksi. Myöhemmin hän harkitsi tosissaan tanssijan uraa.

Abivuotta edeltävänä kesänä hän halusi matkustaa ja tavata uusia ihmisiä. Hän etsi netistä vaihtoehtoja ja törmäsi Norjassa järjestettävään avaruusleiriin.

”Ajattelin, että se kuulostaa ihan hauskalta. Olin avaruudesta samalla tasolla kiinnostunut kuin varmaan kaikki muutkin. Sillä tavalla, että katsoo yötaivaalle ja ajattelee, että me ollaan aika pieniä täällä.”

Leiri oli käänteentekevä asia. Nuoret suunnittelivat oman raketin, joka laukaistiin leirin päätteeksi. Tunnelma oli juhlallinen ja riemukas. Tikkala halusi kokea sen kaiken uudestaan.

Seuraavat neljä kesää hän vietti leirillä ohjaajana.

Lukion jälkeen Tikkala pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa.

Eräällä kurssilla oppiaineen entiset opiskelijat tulivat kertomaan, millaisiin työtehtäviin he ovat päätyneet.

”Tajusin, ettei mikään kuulostanut sellaiselta, mitä haluaisin tehdä. Oli aika paljon tutkijoita, mutta aika monet eivät tehneet työtä fysiikan parissa vaan olivat päätyneet pankkialalle tai konsulteiksi”, Tikkala sanoo.

Hän päätti hakea Aalto-yliopistoon opiskelemaan teknillistä fysiikkaa ja pääsi sisään. Mutta sekään ei tuntunut omalta.

Raketit ja avaruus tuntuivat. Norjassa hän oli tavannut ihmisiä, jotka opiskelivat Hollannissa avaruustiedettä. Hakuprosessi ei ollut helppo, mutta Tikkala päätti kokeilla.

Seuraava syksynä hän aloitti kolmannen fuksivuotensa.

Kun jokin asia tuntuu vähän pelottavalta tai liian vaikealta, Tikkala ajattelee, että ”tämä on varmaan sellainen asia, mikä pitäisi tehdä”.

”Esimerkiksi tämä haastattelu. Ajattelin, että aika jännittävä juttu – en tiedä, haluanko mennä. Sitten ajattelin, että tämä selkeästi pelottaa sen verran, että ehkä pitäisi kokeilla.”

Kukaan ei kuitenkaan anna haastatteluja tai rakenna moottoreita, jos siihen ei anneta mahdollisuutta.

Vapaa ajalla Tiia Tikkala ompelee itselleen vaatteita ja rakentaa kumppaninsa kanssa Legoilla. Lego-setit ovat avaruusaiheisia. Syksyllä hän haluaisi palata pitkäaikaisen harrastuksensa tanssin pariin.

Kun Tikkala liittyi opiskelijajärjestöön, hän osallistui pienissä ryhmissä toteutettavaan introprojektiin. Hyvä tilaisuus oppia uutta, Tikkala ajatteli.

Tavoitteena oli rakentaa raketti, jonka tehtävänä oli kuljettaa kyydissä oleva kananmuna ehjänä takaisin maan pinnalle.

Turvalliseen laskeutumiseen tarvittiin laskuvarjo. Sekin piti tehdä itse.

”Olin ryhmän ainoa nainen. Heti ensimmäisenä sanottiin, että ’sinähän olet tyttö, niin voit varmaan hoitaa tämän laskuvarjon ompelemisen’. Joo, tykkään kyllä ommella, mutta en todellakaan tullut tänne siksi, että pääsisin ompelemaan.”

Tikkala kuuli, että myös muissa ryhmissä naiset olivat päätyneet ompelemaan laskuvarjoja.

Myöhemmin Tikkala on hakeutunut tietoisesti mukaan projekteihin, joissa hänen osaamistaan arvostetaan. Jos joku ei halua tehdä hänen kanssaan töitä, se on heiltä pois.

Edellisessä projektissa Tikkala pyysi saada ohjelmointitehtävän. Häntä pyydettiin suunnittelemaan koodi, joka liikuttaa rakettimoottoria ja tekee lennon ohjaamisesta tarkempaa.

”En osannut käytettävää ohjelmointikieltä enkä tiennyt mitään säätötekniikasta. En tiennyt yhtään, mitä teen. Sain kuitenkin tosi paljon apua, ja puolen vuoden jälkeen olin kirjoittanut softaa, jota pystyi käyttämään.”

Se oli maagista.

Tikkalalla on usein sellainen olo, ettei hän todellakaan ole huoneen fiksuin. Sellaisissa huoneissa hän haluaa viettää aikaa.

”Pitäisi olla ihan nero pystyäkseen tekemään tätä yksin. Ja sellaisellekin tyypille on hyötyä siitä, että kuuntelee muiden mielipiteitä.”

Seuraavan vuoden Tikkala aikoo pitää hieman taukoa opiskelusta ja keskittyä kilpailuraketin valmistukseen.

Raketteja käytetään pääasiassa kahteen tarkoitukseen: sotimiseen ja tieteen tekemiseen. Tikkalaa kiinnostaa jälkimmäinen.

Minulle tärkeintä on vain rakentaa raketti, joka on hyvä ja turvallinen.”

Tulevaisuudessa raketteja käytetään yhä enemmän myös avaruusturismiin.

Esimerkiksi Amazonin entinen toimitusjohtaja Jeff Bezos singahti omistamansa avaruusyhtiö Blue Originin raketilla kymmeneksi minuutiksi avaruuteen vuonna 2021. Jälkikäteen hän kiitteli cowboyhattu päässä Amazonin työntekijöitä, jotka mahdollistivat koko lystin.

Mahtipontinen tempaus herätti ihailun sijaan raivoa ja Bezosin raketti muuttui meemeissä nopeasti valtavaksi fallokseksi.

Tikkalaa kuunnellessa toivoo, että tulevaisuus näyttäisi enemmän häneltä: mutkattomalta ja uteliaalta.

Tähtiä voi tavoitella myös jalat maassa.

”Minulla on sellainen asenne elämässä, että haluan vain tehdä mielenkiintoisia asioita ja työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on kiva työskennellä.”

Jos tulisi tilaisuus, Tikkala haluaisi ehdottomasti käydä avaruudessa. Koska se olisi siistiä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut