”Välillä häpeän joidenkin ukrainalaisten puolesta” – Iryna Storozhuk odotti lasta ja menetti työnsä – Uusi elämä urkeni Porissa, mutta sota toi siihen ristiriitaisia tunteita

Porilainen koulunkäyntiavustaja Iryna Storozhuk, 30, oli ainut ukrainantaitoinen Itätuulen koulussa huhtikuun alussa aloittaneiden ukrainalaislasten ryhmässä. Osa heistä oli menettänyt kaiken, osa oli siinä uskossa, että paluu kotimaahan tapahtuu nopeasti. ”Yritin vakuuttaa heitä siitä, että kannattaa silti pyrkiä kehittämään itseään minkä pystyy.”

Sujuvasti suomea puhuva, ukrainalaissyntyinen Iryna Storozhuk, 30, on asunut ja työskennellyt perheineen Suomessa pian kahdeksan vuotta, joista seitsemän Porissa. Ja täällä he aikovat pysyä. ”Arvostan sitä, että verorahani menevät sinne, minne niiden kerrotaankin menevän. Ja että niille saa vastinetta”, hän sanoo.


7.6. 6:00 | Päivitetty 9.6. 9:24

Pori

”Oli äitini syntymäpäivä. Soitin hänelle, kuten aina. Hän sanoi vain, että nyt se alkoi”, Iryna Storozhuk, 30, huokaa muistellessaan runsaan kolmen kuukauden takaista torstaiaamua.

Koko maailman järkytykseksi Venäjä oli toteuttanut uhkauksensa ja hyökännyt Ukrainaan aamuyön valjetessa 24. helmikuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut