Lupaavan huippu-urheilijan vakava loukkaantuminen johti huimaan elämänmuutokseen – ”Tiesin heti, että se oli minun juttuni”

Israelin ja Palestiinan välinen konflikti, joka on jatkunut yli 70 vuotta, leimahtaa aika ajoin väkivaltaisiksi yhteenotoiksi osapuolten välillä.

Sari-Johanna asuu Lähetysseuran Felm-keskuksessa Jerusalemissa. Keskus sijaitsee aivan vanhankaupungin kupeessa ja sieltä on näkymä Öljymäelle. Työt vievät Sari-Johannaa usein myös muualle Israeliin ja Palestiinalaisalueelle.

31.5. 19:00

Jerusalem

Israelissa ja Palestiinalaisalueella työskentelevä diakoni, työnohjaaja Sari-Johanna Kuittilo oli parikymmenvuotias lahjakas huippu-urheilija, kun hänen elämässään tapahtui raju käänne, joka murskasi hänen tulevaisuuden unelmansa.

Uudessakaupungissa kasvanut Sari-Johanna Kuittilo innostui urheilusta jo alle kouluikäisenä. Aikuisuuden kynnyksellä ei ollut enää epäilystäkään tavoitteesta: Sari-Johanna halusi ammattiurheilijaksi.

Hän kävi kauppakoulun varmistaakseen, että hänellä olisi jokin ammatti tukenaan, kun urheilu joskus loppuisi. Tuo aika tuntui silloin äärimmäisen kaukaiselta.

Kauppakoulun jälkeen Sari-Johanna muutti kolmeksi vuodeksi Uuteen-Seelantiin liittyäkseen legendaarisen juoksuvalmentajan Arthur Lydiardin juoksutalliin. Tavoitteena olivat olympialaiset ja mitalisija 800 metrin juoksussa.

Sari-Johanna eli elämänsä suurta unelmaa, kun hän kolmannella kaudella loukkaantui vakavasti.

”Tuntui kuin maa olisi kadonnut jalkojen alta. Olin satsannut koko tulevaisuuteni urheiluun, mutta äkkiä jäin tyhjän päälle. Oli päätettävä, menisinkö leikkaukseen, joka ei takaisi, että voisin jatkaa täysipainoisesti kilpaurheilua. Todennäköisesti olisi tarvittu uusintaleikkauksia. Kävin läpi todella rajua kriisiä elämässäni.”

Vaikka työ kriisien ja konfliktien keskellä on välillä raskasta ja surun täyttämää, Sari-Johanna Kuittilo kertoo, että hänessä itsessään herää joka päivä toivon kipinä. ”Lähetysseuran työntekijänä koen, että me saamme olla sillanrakentajia.”

Sari-Johanna asui alivuokralaisena kristityssä perheessä, jossa puheltiin joskus hengellisistä asioista.

”Minulla ei ollut niihin aikaa eikä oikein kiinnostustakaan, kunnes minut pysäytettiin, ja aikaa oli yhtäkkiä todella paljon. Oman kriisin keskellä hengelliset asiat alkoivat kiinnostaa, ja halusin tietää niistä enemmän.”

Sari-Johanna palasi Suomeen miettimään, mihin hän ryhtyisi. Hän opiskeli Joensuussa urheiluhierojaksi, palasi Uuteenkaupunkiin ja alkoi tehdä töitä omassa yrityksessä.

”Varsinkin yleisimmässä niska-hartiahieronnassa, jossa asiakas on vatsallaan eikä näe hierojaa, ihmiset voivat avautua hyvin syvällisistä asioistaan. Minussa heräsi halu saada lisää välineitä näiden asioiden kohtaamiseen.”

Sattumalta Sari-Johannan silmiin osui Kotimaa-lehdestä ilmoitus diakoniakoulutuksesta.

”Tiesin heti, että se oli minun juttuni, vaikka en tiennyt diakoniatyöstä mitään enkä ollut tavannut yhtään diakonia.”

Sari-Johanna alkoi vasta koulutukseen päästyään kysellä diakoniatyöntekijöiltä, millaista työtä he oikein tekivät. Koulutuksella oli keskeinen merkitys hänen elämässään. Siellä työstettiin omaa elämää ja taustaa, se oli oman hengellisyyden kasvua ja kasvua diakoniatyöntekijän ammatilliseen identiteettiin.

Valmistumisen jälkeen Sari-Johanna työskenteli jonkin aikaa seurakunnissa diakonina sekä nuorisotyön ja lähetyssihteerin tehtävissä. Sitten hän lähti lähetystyöhön.

Nyt Sari-Johanna on viisikymmenvuotias ja hänellä tuli täyteen 17 työvuotta Israelissa ja Palestiinan alueella. Ensimmäiset kahdeksan vuotta hän työskenteli diakonina Tel Avivissa ja siirtyi sieltä Jerusalemiin, jolloin mukaan tuli työnohjaus.

”Olen kristitty. Se on minun lähtökohtani, josta ponnistan rauhan ja sovinnon ajatteluun. Se pohjaa ihmiskäsitykseen, että kun ihminen tekee rauhan Jumalan kanssa ja kun hän tulee nähdyksi, se muuttaa häntä syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti”, Sari-Johanna kertoo.

Israelin ja Palestiinan välinen konflikti, joka on jatkunut yli 70 vuotta, leimahtaa aika ajoin väkivaltaisiksi yhteenotoiksi osapuolten välillä.

”Toisaalta täällä on paikallisia ihmisiä, jotka tekevät työtä rauhan ja sovinnon edistämiseksi ja haluavat rakentaa parempaa elämää ennen kaikkea lapsille ja nuorille. Myös Lähetysseuran työ täällä keskittyy rauhaan ja sovintoonyhdessä paikallisten kanssa.”

Toisessa ääripäässä nostaa päätään poliittinen liikehdintä, joka lietsoo vihanpitoa ja ajaa eri ihmisryhmiä toisiaan vastaan.

”Neutraalia suhtautumista on vähemmän kuin 17 vuotta sitten. Olet joko rauhan rakentamisen puolesta tai sitä vastaan. Näissä ryhmittymissä ei ole halua lähestyä toista”, Sari-Johanna toteaa.

Lähetysseuran työssä rauhan ja sovinnon polkua on avattu muun muassa järjestämällä juutalaisille ja palestiinalaisille nuorille rauhallista yhteistä tilaa, jossa he uskaltaisivat nostaa esiin asioita, joista ei yleensä puhuta.

Sari-Johanna tietää kokemuksesta, että nuoret uskaltavat puhua keskenään kipeistäkin asioista, kun heille järjestetään turvallinen tila ja kokenut aikuinen ohjaa keskustelua.

”Keskustelut lähtevät usein itsestään liikkeelle.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut