Toivon temppeli - Ihmiset - Satakunnan Kansa

Toivon temppeli

2.1. 14:40

Kerran päätettiin kilpailla siitä, kuka rakentaisi Jumalalle upeimman temppelin. Temppelin piti kuvastaa Jumalaa, välittää hänen tahtoaan ja luoda toivoa. Osa kilpailijoista rakensi suuria ja kauniita katedraaleja, joiden tornit nousivat taivaaseen asti. Niiden äärellä ihminen tunsi Jumalan suuruuden ja hänen luomansa kauneuden.

Nämä rakkaudella rakennetut temppelit olivat sekä Jumalan kunnioituksen että ihmiskunnan taitojen suuria näyttöjä. Mutta tuomaristo totesi pitkään mietittyään, että ilman ihmisiä ne olisivat kiviä vain.

Osa kilpailuun osallistuneista keskittyi keräämään temppeleihinsä aarteita. Parhaimmat ja kauneimmat taideteokset luotiin ja tuotiin näitä pyhättöjä varten. Samalla kerättiin kallisarvoisia aarteita. Näiden rikkauksien keräämistä arvosteltiin ja mietittiin, oliko se todella Jumalan tahdon mukaista.

Mutta vastapainona näihin kirkkoihin koottiin myös pyhiä ja henkisiä aarteita, kuten lakitekstejä, vanhimpia alkuperäisiä käsikirjoituksia Raamatusta ja ihmiskunnan historiaa. Nämä temppelit olivat kuin henkisiä linnoituksia, joiden suojissa säilyi ihmiskunnan aarteita suurten mullistustenkin keskellä.

Tuomaristo osoitti arvostustaan ja kiitostaan näitä temppeleitä kohtaan, mutta yhtä paljon kiitosta saivat ne ihmiset, jotka omistivat elämänsä tälle palvelutehtävälle.

Toiset kilpailijoista keskittyivät antamaan uhreja ja lahjoja Jumalalle. Ihmiset saapuivat sankoin joukoin suorittamaan määrätyt uhrilahjat, joilla etsittiin apua ja puhdistusta elämään. Uhreina toimivat milloin uhrieläimet, milloin kynttilät tai pyhättöihin ostetut lahjat.

Tuomaristo oli ensin vaikuttunut, mutta huomasi sitten, ettei mikään uhrien määrä kyennyt yksin parantamaan vioittuneita ihmissuhteita. Osa ylenkatsoi vähäpätöisempien lahjojen antajia. Suurien lahjojen antajat yrittivät ostaa sekä ihmisten että Jumalan suosiota. Tuomarit totesivat, etteivät nämä lahjat tuoneet iloa Jumalalle, joka kaipasi oikeutta. Kyseenalaiseksi tuli myös se, kenelle lahjat lopulta päätyivät. Temppelien ja lahjojen kauneudella ei kyetty peittämään henkistä onttoutta ja inhimillistä ahneutta.

Loput kilpailijoista tekivät jotain aivan muuta. He säilöivät Jumalan lain ja kirjoitukset sydämiinsä, eivätkä he vain säilyttäneet ja varjelleet, vaan he myös pyrkivät elämään niiden mukaan. Tällä työllään he palvelivat niin Jumalaa kuin lähimmäisiään. Heidän uhrinaan oli itse elämä, lahjoinaan toivo ja rakkaus.

Jotkut katsoivat, että nämä temppelit olivat heikkoja, eivät lainkaan niin kestäviä ja hohdokkaita kuin kiviset katedraalit. Toisten mukaan ne olivat köyhimmät ja kurjimmat kaikista temppeleistä, vikoja ja heikkouksia täynnä. Mutta taivaasta näihin temppeleihin katsottiin alas täynnä rakkautta ja anteeksiantoa. Maan päällä ne iloisin sydämin vaikeuksienkin keskellä loistivat Jumalan toivoa.

”Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme” (Hepr. 3:6).

Sami Tolvanen

Kirjoittaja on Euran seurakunnan kirkkoherra

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut