Ville Puhakka ja Kaisa Peura ovat nuoria maitotilallisia, joilla on satojentuhansien velat: Näin he aikovat elättää itsensä keskellä korpea - Ihmiset - Satakunnan Kansa

Ville Puhakka ja Kaisa Peura päätyivät ratkaisuun, joka monesta tuntuu selittämättömältä – Nuoripari kertoo, miten aikoo elättää itsensä keskellä korpea satojentuhansien eurojen velat niskassa

Ville Puhakkaa, 25, ja Kaisa Peuraa, 23, harmittaa maataloustuottajien ja kuluttajien vastakkainasettelu. Siksi he haluavat kertoa, miten ja millaisin ajatuksin tekevät työtään maitotilalla.

Ville Puhakka ja Kaisa Peura tekevät pihattonavetan työt yhdessä. Lehmä on tullut tervehtimään emäntäänsä.

20.12.2021 15:36

Joulukuisena aamupäivänä pakkasmittari painuu pariinkymmeneen asteeseen, kun Ville Puhakka, 25, sytyttää kotonaan tulen leivinuuniin. Puhakka ja hänen puolisonsa Kaisa Peura, 23, ovat lopettaneet navettatyöt tältä aamulta.

He pyörittävät Liepalan lypsykarjatilaa Suomen itäisimmässä kunnassa Ilomantsissa. Tila sijaitsee Huhuksen kylässä mäen päällä, josta avautuu kaunis talvinen maisema. Katse kantaa kauas lumisten peltojen yli Koitere-järvelle ja sen saariin.

Nyt ollaan kaukana suurista asutuskeskuksista – ja oikeastaan pienistäkin. Lähin naapuri on kilometrin päässä, ja kolmen kilometrin säteelläkin on vain kolme taloa. Lähimmät kaupat, koulu ja terveyskeskus sijaitsevat 40 kilometrin päässä Ilomantsin keskustassa.

Ville Puhakan esivanhemmat ovat viljelleet Liepalan tilaa vuodesta 1768 saakka. Puhakka ja Peura ovat tilan kymmenes viljelijäsukupolvi. Nyt he ovat valmistautuneet kertomaan, millaisin ajatuksin nuoret viljelijät tekevät työtään.

Ville Puhakka, 25, ja Kaisa Peura, 23, ovat Liepalan tilalla kymmenes viljelijäsukupolvi.

Ne ajatukset kiinnostavat, sillä pariskunta on ottanut tilalla vetovastuun aikana, jolloin suuri puheenaihe on ilmastonmuutos ja maatalouden vaikutus siihen. Maatalouden, josta parikymppisen viljelijäparin olisi saatava elantonsa kymmeniä vuosia tästä eteenpäin.

Puhakka ja Peura kehittävät maitotilaansa oman sukupolvensa tavoilla. He puhuvat vastuullisuudesta, hiilen sidonnasta ja uusiutuvasta energiasta. Molemmat ovat valmistuneet agrologeiksi tänä vuonna, joten heillä on tuoreet opit taskussaan.

”Uutena tähän on helpompi lähteä. Meillä ei ole ennakkoluuloja, että olemme tehneet näin jo 20 vuotta, niin miksi tätä pitäisi muuttaa. Voimme ottaa uudet asiat haltuun ja lähteä niitä suorittamaan”, Puhakka sanoo ja istuu pirtinpöydän ääreen.

”Emme me kiellä, etteikö ilmastonmuutosta olisi olemassa tai ettei maataloudesta tulisi päästöjä. Meidän pitää vaan tehdä hommat niin, että niitä tulisi mahdollisimman vähän. Pitää olla uusiutumishalukkuutta, että asioita tehdään järkevästi ja ollaan vastuullisia.”

Tupakeittiössä leivinuuni tuo lämpöä pakkaspäivinä.

”Meidän sukupolvelle ne asiat ovat itsestäänselvyyksiä”, Kaisa Peura lisää.

Hän julkaisee työstään päivityksiä Instagram-tilillään lähes päivittäin, koska kokee suureksi ongelmaksi tuottajien ja kuluttajien vastakkainasettelun.

”Haluaisin sen kuilun pois kuluttajan ja tuottajan väliltä. Näyttämällä kuluttajille meidän toimintaa, saadaan poistettua vääriä käsityksiä ja annetaan tietoa, että maataloudessa oikeasti yritetään kehittyä. Vastakkainasettelu hidastaa sitä”, Peura sanoo.

Vasikat tulevat Kaisa Peuran luo rapsutettaviksi.

Ville Puhakasta tuli Liepalan tilan isäntä hänen ollessa vasta 18-vuotias. Puhakan isä halusi tilalle jatkajaksi jäävän Villen varhain mukaan tekemään hänen omaa tulevaisuuttaan koskevia ratkaisuja. He perustivat maatalousyhtymän ja rakensivat uuden pihattonavetan. Samalla Ville Puhakka osti isältään pääosan tilasta.

Puhakka oli 18-vuotias nuori mies, jolla oli noin miljoona euroa lainaa.

Ville Puhakka ja Kaisa Peura tapasivat toisensa opiskellessaan agrologeiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Etelä-Pohjanmaalla lihakarjatilalla kasvanut Peura oli valmis muuttamaan lakeuksilta itärajan vaaramaisemiin. Muutto tarkoitti hänelle myös unelmatyötä eläinten keskellä.

Nyt nuoripari on yhdessä luotsannut tilaa parin vuoden ajan. Heidän navetassaan on 61 lypsävää lehmää ja nelisenkymmentä päätä nuorta karjaa. Isännän vastuulla ovat peltotyöt, emännän vastuulla lehmät. Navettatyöt hoidetaan yhdessä. Myös Puhakan isä auttaa tilan töissä.

Pihattonavetassa lehmät saavat liikkua vapaasti. Pariskunta varmistaa, että ruokailemaan tulleilla lehmillä riittää syötävää.

Kun pariskunta otti tilan vastuulleen, he miettivät yhdessä, mihin asioihin tilalla panostetaan. Ensimmäisenä listalla olivat lehmät – Kaisa Peuran silmäterät. Niiden terveyteen alettiin kiinnittää erityistä huomiota.

Pariskunta laati lehmien terveyden hyväksi ennalta ehkäisevän hoitosuunnitelman yhdessä eläinlääkärin kanssa. Se tarkoitti muun muassa säännöllisiä sorkkahoitoja ja parannuksia navetan olosuhteisiin, kuten makuuparsien kuivituksen lisäämistä ja betonikäytävien urittamista, jolloin lehmien liukastelu väheni.

Satsaus on tuottanut tuloksia: lehmien yleinen terveydentila on parantunut huomattavasti.

Ville Puhakka ja Kaisa Peura navettansa eteisessä.

Nyt pariskunta pohtii lehmiensä ulkoilumahdollisuuksia. Pihattonavetassa lehmät pääsevät liikkumaan, mutta ulos ne eivät pääse. Vaikka navetta on vasta kuusi vuotta vanha, Puhakan mukaan sen rakennusvaiheessa ulkoilumahdollisuuden tärkeydestä ei puhuttu niin paljon.

Nyt puhutaan. Siksi Puhakka ja Peura miettivät, rakentaisivatko he lehmille jaloittelutarhan navetan viereen vai laiduntamismahdollisuuden lähipellolle. Molemmissa on omat haasteensa, mutta pariskunta haluaisi päästää lehmänsä ulos, koska se on lehmille hyväksi.

”Mitä paremmassa kunnossa meidän eläimet ovat, sitä helpommin yritystoiminnastakin tulee kannattavaa”, Puhakka sanoo.

Liepalan tilalla lypsyrobotti huolehtii lehmien lypsyistä.

Hänen mukaansa on sekä taloudellisesti kannattavaa että ympäristölle hyväksi, jos tilan tuotanto on tehokasta.

”Ja tehokkuus ei tarkoita sitä, että eläimistä otetaan mahdollisimman paljon maitolitroja irti, vaan sitä, että resursseja käytetään tehokkaasti”, hän täsmentää.

”Esimerkiksi hyvässä kunnossa oleva ja hyvin kasvava pelto sitoo hiiltä paremmin kuin heitteille jätetty.”

Puhakka on opiskellut hiiliviljelykurssilla tekniikoita, joilla pellot saataisiin sitomaan hiiltä mahdollisimman hyvin.

”Meidän kaltaisella karjatilalla, jossa pelloilla viljellään vain nurmea monilajikkeisilla nurmiseoksilla ja peltoja kynnetään vain neljän viiden vuoden välein, se viljely on hiiliviljelyä lähtökohtaisesti. Karjatilathan ovat tehneet sitä aina, mutta sitä ei ole vain tiedetty.”

Resurssien tehokasta käyttöä on myös se, että esimerkiksi lannoitteita ja rehuja käytetään vain tarvittava määrä, ei ylimääräistä varmuuden vuoksi.

Puhakka on pyrkinyt myös vähentämään työkoneidensa ajokilometrejä ja säästämään polttoainetta. Hän on hankkinut toimintansa lopettaneilta tiloilta peltoja läheltä omaa tilaa.

Siten hän on pystynyt luopumaan omista kaukaisimmista, jopa 30 kilometrin takaisista pelloista. Nyt noin 70 prosenttia pelloista sijaitsee kymmenen kilometrin säteellä tilasta.

Maaliskuussa Liepalan tilan navetan ja hallin katoille asennettiin 70 aurinkopaneelia. Puhakan mukaan ne tuottavat sähköä noin 20–30 prosenttia tilan vuosittaisesta sähkönkulutuksesta. Joulukuussa paneeleista ei ole juuri iloa, mutta kesällä syntynyt ylijäämäsähkö myytiin yleiseen sähköverkkoon.

”Kohta ensimmäinen vuosi on kulunut, ja voi harkita, kannattaako niitä lisätä. Ovat ne kyllä olleet hyviä”, hän kehuu.

Liepalan tila sijaitsee niemessä mäen päällä Koitere-järven rannalla.

Nuori isäntä seuraa suurella mielenkiinnolla muidenkin uusien teknologioiden kehitystä. Hän esimerkiksi toivoo, että biokaasulaitosten laitteistot kehittyisivät nopeasti niin, että laitos olisi mahdollista omankin tilan kokoisilla maatiloilla.

”Oman tilan lannasta ja rehusta tulisi lämpöä ja sähköä. Jos siitä vielä saisi liikennekäyttöön sopivaa polttoainetta niin, että vaikka kuormauskone voisi toimia kaasulla, se olisi tosi mielenkiintoista. Sekä taloudellisesta että ympäristönäkökulmasta”, Puhakka sanoo.

Tilan pidon vuosinaan nuori isäntä on lyhentänyt velkaansa kiivaasti ja välillä joutunut ottamaan sitä lisää. Nyt Puhakalla on jäljellä noin 600 000 euroa lainaa. Pariskunta haluaa kehittää tilaansa ympäristöystävällisempään suuntaan, mutta siihenkin liittyvät satsaukset maksavat. Satsauksien pitäisi näkyä tuloissa.

Nuori Tuikku-kissa nukkuu keinutuolissa.

Peura ja Puhakka ovat iloisia, että kotimaisen ja lähellä tuotetun ruuan arvostus on noussut. He toivovat, että se näkyy myös kuluttajien valinnoissa.

Yhä useampi pariskunnan ikätovereista kaataa kuitenkin kahviinsa lehmänmaidon sijaan kauramaitoa ja valitsee lautaselleen lihattomia vaihtoehtoja. Se ei pariskuntaa haittaa.

”Ei tässä yritetä kenellekään tuputtaa, että pitää juoda maitoa ja syödä lihaa. En näe sitä ongelmallisena, että joku haluaa käyttää vaikka kaurapohjaisia tuotteita maidon sijasta. Tavoitteena on se, että minkä tuotteen tahansa valitset ruokaympyrästä, se olisi kotimaista”, Kaisa Peura sanoo.

”Se on meille tärkeämpää kuin se, että onko tuote maitoa, lihaa vai vegaanista. On parempi valita suomalaisia vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita ja auttaa suomalaisia tiloja kehittämään omaa tuotantoaan.”

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut