Opiskelijavaihtojen määrä on romahtanut, ja varsinkaan Venäjä ei enää houkuta: ”Harvemmin täältä mitään positiivista uutisoidaan” - Ihmiset - Satakunnan Kansa

Tia Heinolainen Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta ja Essi Anttila Tampereen yliopistosta viettävät syyslukukauden opiskelijavaihdossa moskovalaisissa korkeakouluissa. Taustalla näkyy Moskovan valtionyliopiston päärakennus.

Vaihto-opiskelu Moskovassa on tasapainottelua

Venäjällä opiskeluun on tarjolla paljon apurahoja, mutta itänaapuriin lähtee vuosittain vain verrattain vähän suomalaisia opiskelijoita.


7.11. 10:30

Venäjällä suomalaiselle opiskelijalle yksi suurimmista muutoksista kotioloihin lienee asuminen asuntolassa ja huoneen jakaminen muiden kanssa.

Moskovan valtionyliopiston MGU:n vaihto-opiskelija Essi Anttila on tyytyväinen vasta remontoituun huoneeseensa, vaikka jalkalistat repsottavat, suihkun lattia on vino ja hän joutui siivoamaan huoneen rakennuspölystä.

Venäjällä on tunnistettu kulttuuriero, sillä asuntolan remontoidut huoneet on kuulemma varattu eurooppalaisille tytöille. Yhteiskeittiöt löytyvät käytäviltä mutta ovat niin huonokuntoisia, että Anttila ei ole nähnyt vielä kenenkään käyttävän niitä.

Asuntola sijaitsee yliopiston päärakennuksessa, pääkaupungin maamerkkeihin kuuluvassa pilvenpiirtäjässä ”Stalinin hampaassa”. Opiskelijoiden huoneiden viimeistely on saatettu jättää puolitiehen, mutta lukukauden käynnistävä Tiedon päivä on Venäjällä niin merkittävä tapaus, että sen kunniaksi rakennuksen ala-aulaa kiillotettiin kaksi päivää yötä myöten.

Essi Anttilaa kiinnostaisi tulevaisuudessa työskennellä jonkin aikaa Venäjällä tai Venäjän liiketoiminnan parissa.

Juhlaan oli syytä, sillä venäläisissä yliopistoissa on palattu monin paikoin lähiopetukseen. Koronapandemia tyrehdytti vaihdot, mutta elokuun lopussa Venäjä salli kaikkien ulkomaalaisten opiskelijoiden tulla jälleen maahan.

Suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa Venäjä on selvästi epäsuosituin vaihtokohde naapurimaista, ja sen houkuttelevuus on vähentynyt viime vuosina. Kehitys noudattelee yleistä trendiä: yhä harvempi suomalaisopiskelija lähtee nykyään vaihtoon.

Opetushallinnon mukaan Venäjälle lähti viime vuoden alussa ennen pandemian alkua 90 opiskelijaa yli kolmen kuukauden opiskelu- tai harjoitteluvaihtoon. Edellisenä vuonna vastaava luku oli 154, vuonna 2016 vielä 282.

Suosikkimaa on Saksa, jonne suuntasi viime vuonna 353 opiskelijaa, sitä edellisenä noin 800 ja viisi vuotta sitten reilusti yli tuhat.

Tänä syksynä Moskovassa aloitti ainakin kaksi suomalaista vaihto-opiskelijaa: tuotantotaloutta opiskeleva Anttila Tampereen yliopistosta ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa Helsingissä matkailua opiskeleva Tia Heinolainen. Hän on vaihdossa talouskorkeakoulu Plehanov-Akatemiassa.

Sodankylästä kotoisin oleva Anttila, 23, ja helsinkiläinen Heinolainen, 25, tutustuivat toisiinsa jo Suomessa, kun Heinolainen huhuili keskustelufoorumi Jodelissa muita Moskovaan vaihtoon lähtijöitä. Vain Anttila ilmoittautui. Moskovassakaan he eivät ole törmänneet muihin suomalaisopiskelijoihin.

”Kyllähän se politiikka varmasti vaikuttaa. Harvemmin täältä mitään positiivista uutisoidaan. Viisumin hakeminenkin tuottaa omat ongelmansa. On paljon helpompiakin paikkoja, mihin mennä”, Heinolainen sanoo.

Suomi on hoputtanut opiskelijoita valmistumaan nopeasti kiristämällä opiskeluaikoja ja rajaamalla tukikuukausia, joten opiskelijat ovat päätyneet karsimaan ulkomaankokemuksesta.

Samalla on puhuttu yli kaksi vuosikymmentä kiihtyvään tahtiin ”Venäjä-osaamisen” tärkeydestä. Epämääräisen käsitteen voisi kuvitella tarkoittavan ainakin venäjän kielen ja kulttuurin tuntemusta sekä omakohtaista kokemusta maasta.

Vaihto tarjoaa tilaisuuden kokemuksen kartuttamiseen, mutta suomalaisten kiinnostus Venäjää kohtaan on suhdanneherkkää. Esimerkiksi lukioissa venäjän kielen opiskelu on kääntynyt vaihteeksi laskuun.

Anttila aloitti venäjän yläasteella, Heinolaisen kiinnostuksen sytyttivät venäläiset jääkiekkotähdet. He halusivat Venäjälle vaihtoon parantaakseen venäjän kielen taitoaan. Toinen tärkeä tavoite on saada vaihdosta kiva kokemus eli tutustua muihin opiskelijoihin ja matkustella ympäri maata.

Anttila ehti piipahtaa syyskuussa jo Kazanissa, Tatarstanin tasavallassa.

”Oli kyllä tosi kiva kohde, varsinkin Kreml oli ihan mahtava paikka! Onnistunut reissu, ja päästiin kokemaan myös venäläinen yöjuna”, Anttila viestitti.

Venäläisen opiskelijakortin hankkiminen vaati kärsivällisyyttä, kun erilaisia papereita piti kiertää toimittamassa toimistoihin ympäri yliopistoa.

Suomessa opiskelijat ovat esittäneet yhdeksi esteeksi vaihtoon lähdölle heikentyvän toimeentulon, mutta ainakin Venäjällä, jopa Moskovassa elää suomalaisilla opintotuilla mukavasti. Anttila ja Heinolainen sanovat, että rahaa jää käyttöön enemmän kuin Suomessa.

Anttila sai vaihtoonsa Tampereen yliopistosta 1 500 euron apurahan, Heinolainen Opetushallituksen Team Finland Knowledge -ohjelmasta 500 euroa kuussa. Apurahojen lisäksi molemmilla on korotettu opintolaina (800 euroa kuukaudessa) sekä opintoraha ja asumislisä (yhteensä noin 500 euroa kuukaudessa).

Kielitaidonkaan ei pitäisi olla Venäjälle lähdön esteenä. Anttila ja Heinolainen suorittavat Moskovassa pääaineensa kurssit ainakin aluksi englanniksi. Venäjän kielen taito karttuu kielikurssilla ja arjessa.

Tia Heinolainen ihaili nuorempana venäläisiä jääkiekkoilijoita, kuten Aleksandr Ovetškinia ja Pavel Datsjukia, nykyään Pussy Riotia. ”Moni ei halua tulla Venäjälle politiikan takia, mutta eivät paikalliset ole siihen syyllisiä.”

Venäläinen opiskelijaelämä on vaikuttanut viime aikoina protestipainotteiselta ainakin Suomesta katsottuna, kun opiskelijat ovat ottaneet sankoin joukoin osaa opposition mielenosoituksiin.

Kaikki yliopistot eivät ole katsoneet kriittistä ajattelua hyvällä. Etelä-Venäjällä Astrahanin valtionyliopisto erotti kolme opiskelijaansa mielenosoituksiin osallistumisesta, Pietarin valtionyliopistossa uhkailtiin erottamisella.

Heinolaisesta opposition vainoaminen on pelottavaa. Hän on kannattanut pitkään Pussy Riotia, koska pitää sen ihmisoikeustyötä tärkeänä. Mielenosoitukseen Heinolainen ei Venäjällä lähtisi.

”Varmaan aika nopeasti lentäisi takaisin Suomeen, jos sellaisesta jäisi kiinni. En halua vaarantaa omaa vaihtokokemusta, vaikka tärkeä asia onkin.”

Suomalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrää suhdanteet eivät ole heiluttaneet. Venäläisiin yliopistoihin hakee tasaisesti varsinkin lääketieteen ja taideaineiden, kuten teatterin, elokuvan ja musiikin, opiskelijoita.

Kymmenen viime vuoden aikana noin 60–70 suomalaista on lähtenyt Venäjälle vuosittain suorittamaan tutkintoa, ilmenee Kelan tilastosta.

Heidän lisäkseen suomalaisia opiskelee myös Venäjän valtion apurahalla. Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen mukaan yli sata suomalaista suorittaa parhaillaan tutkintoa venäläisissä yliopistoissa joko maksullisella tai maksuttomalla paikalla.

Helsinkiläinen Anna Berger opiskelee Moskovassa Gerasimov-elokuvainstituutissa dokumenttielokuvan ohjausta jo neljättä eli toiseksi viimeistä vuotta.

Bergerille, 28, tärkeä tekijä opiskelupaikan valinnassa oli mahdollisuus Venäjän apurahaan. Kelan opintotukikuukaudet oli jo käytetty ranskan kielestä tehtyyn filosofian kandidaatin tutkintoon Oxfordin yliopistossa Britanniassa.

Berger haki apurahaa Venäjän Rossotrudnitšestvo-viraston alaisesta Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksesta Helsingissä. Apuraha kattaa yliopiston lukukausimaksut ja oman huoneen asuntolassa. Lisäksi hänelle maksetaan venäläistä opintotukea 2 000 ruplaa kuussa eli noin 25 euroa.

Anna Bergerin pääopettaja on arvostettu dokumenttiohjaaja Sergei Mirošnitšenko. ”Minulle sattui koulun paras opettaja, koska kukaan muu ei panosta yhtä paljon opiskelijoihinsa.”

Vastaavia apurahoja on myönnetty suomalaisille kuluneena viitenä vuonna noin 15 vuosittain. Berger on saanut opintoihinsa apurahan myös Cultura-säätiöstä, 8 000 euroa.

Berger sanoo, että venäläinen opintotuki riittää puhelinlaskuun, mutta ei muuhun, joten hän hankkii lisätuloja tekemällä lapsille Youtube-videoita. Opinnot ovat vaativat. Vuosikurssista puolet on keskeyttänyt, mutta Berger viihtyy.

”Täällä on hirveän positiivinen ja janoinen asenne uuden oppimiseen: yleissivistykseen, kirjallisuuteen ja historiaan. Täällä saa käsityksen, että kiinnostava elämä on sellainen, jossa oppii koko ajan jotain uutta.”

Haastattelun jälkeen Tia Heinolainen on joutunut keskeyttämään vaihtonsa ja Essi Anttila päättänyt jatkaa Moskovassa vielä kevätlukukauden.

Anna Bergerin päivät Gerasimov-elokuvainstituutissa saattavat olla jopa 12-tuntisia. Tässä jaksossa lukujärjestyksessä on muun muassa Venäjän kirjallisuushistoriaa, musiikin teoriaa ja historiaa, 1900-luvun taidehistoriaa, tekijänoikeutta, elokuvatuotantoa ja dokumenttielokuvan ohjausta.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut