Muistoissamme Tauno Leppäpohja - Ihmiset - Satakunnan Kansa

Muistoissamme Tauno Leppäpohja

Tauno Leppäpohjan tahtipuikko laskeutui lopullisesti syyskuussa.

10.10. 7:43

Tauno Leppäpohja on kuollut.

Dir. mus. Tauno Leppäpohjan tahtipuikko laskeutui lopullisesti hänen siirtyessään rajan taakse 10.9.2021 80 vuoden ikäisenä.

Tauno opiskeli autoalan teknikoksi Porin teknillisessä opistossa ja jatkoi laajempia opintoja Tampereen teknillisessä opistossa, mistä valmistui insinööriksi.

Työelämän polku johti silloisen Porin Outokummun tehtaan suojelu- ja energiapäälliköksi aina eläkkeelle siirtymiseen asti. Hän oli vaativassa tehtävässään kauaskatseinen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen pidetty päällikkö. Hänen avujaan käytettiin laajemminkin erilaisissa johtotehtävissä.

Taunolla oli Noormarkussa äidin puolelta mummula, missä olosuhteet lapselle olivat silloisessa maailmanajassa, 1940–1950 lukujen taitteessa, ihanteelliset. Mummu ja tuffa olivat luonteenlaadultaan ihmisiä sieltä mukavimmasta päästä ja heidän aikuistuvista lapsistaan kolme vielä kotona. He olivat Taunolle mainiot kaverit. Mummulasta tuli joksikin aikaa Taunon toinen koti.

Noormarkun torvisoittokunta oli aloittelemassa tavanomaista harjoitustaan syksyllä 1953, kun sinne ilmestyi reipas miehenalku, joka pyysi päästä mukaan soitto-oppilaaksi." Mikäpäs siinä", sanoi kapellimestari Kauno Huovio. Varastosta löytyi muistaakseni alttotorvi. "Siihen sitten vaan istumaan alton soittajan viereen ja opettelemaan". Sillä hetkellä puhallinmusiikki imaisi Taunon ja siitä saatiin nauttia ympäri Satakuntaa vuosikymmenten ajan.

Noormarkussa hän soitti eri stemmoissa ja johti soittokuntaa 1970- ja 1980-luvuilla kumpanakin noin 5 vuotta. Outokummussa hän sai yhtiön johdolta täyden tuen perustaessaan yhtiölle puhallinorkesterin, Metallitehtaan Puhaltajat, jota johti vielä pitkään työelämän päättymisen jälkeenkin.

Taunon avuja tarvittiin myös Kullaan soittokunnassa ja Ulvilan puhallinorkesterissa. Eivätkä Rosenlew’in ja Porin VPK:n soittokunnatkaan jääneet ilman Taunon panosta.

Yksi tärkeimmistä tapahtumista monestakin syystä oli Porin Nuorisopuhallinorkesterin perustaminen. Siinä Tauno pystyi toisen puhallinmusiikin voimahahmon, Pekka Karin kanssa luomaan uutta voimaa jatkamaan satakuntalaista arvokasta puhallinmusiikkiharrastusta. Taunon joistakin oppilaista on kehittynyt melkoisia virtuooseja. Samalla hänen toimintansa oli varteenotettavaa nuorisokasvatustyötä.

Satakunnan sotaveteraanipiiriin oli 80-luvun puolivälissä silloisista soittotaitoisista sotaveteraaneista koottu puhallinorkesteri. Orkesteri sai nimekseen "Sveitsikko". Sveitsikon soittajista oli lisäksi muodostettu pienempi kokoonpano, joka oli ristitty "Senioriseitsikoksi".

Ajan saatossa nämä jäivät ilman johtajaa. Taunolle esitettiin sotaveteraanipiiristä kutsu kapellimestariksi, jonka hän maanpuolustushenkisenä hyväksyi. Samoihin aikoihin veteraanisoittajien rivit harvenivat. Lähinnä asiantuntemuksensa avulla Tauno löysi maakunnasta ajatusmaailmaltaan Sveitsikkoon sopivia perinteenjatkajia ja soitto soi yhä edelleen. Tasavallan presidentin Tarja Halosen myöntämän Director musices arvon Tauno sai v.2004.

Tauno avioitui Anja Toroskan kanssa ja heille syntyi Kirsi-tytär. Kirsi on nyt ilman isää ja äitiä. Äiti siirtyi rajan tuolle puolen jouluna 2015. Äidin kuolema oli niin Kirsille kuin Taunolle kova paikka. Se näkyi ja tuntui tunnelmana Sveitsikossa asti.

Taunon kuolemaan päättynyt sairaus oli pitkä. Kirsi-tytär hoiti omaishoitajana isän kuolinvuoteelle asti.

Jos Taunon luonnetta pitäisi lyhyesti kuvailla, sanoisin, että mikäli meistä ihmisistä valtaosa olisi luonteeltaan samantapaisia kuin Tauno, ihmisten väliset riidat olisivat tuntematon käsite.

Antti Koskinen

Kirjoittaja on Taunon soittajakaveri

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: