Videolla näkyy, miten poika paiskataan maahan ja häntä lyödään nyrkeillä päähän. Toisessa, sisätiloissa kuvatussa videossa samaa nuorta retuutetaan ja häntä vaaditaan polvistumaan ja pyytämään anteeksi.
Näin kertoo Aamulehti viime viikolla julkaistussa uutisessa. Siinä kerrotaan sosiaalisessa mediassa levinneestä videosta, joka näyttää rajun pahoinpitelyn tamperelaiskoulussa.
Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, mutta viimeisen viiden vuoden aikana vastaavanlaisiin nuorten kuvaamiin väkivaltavideoihin on voinut törmätä esimerkiksi Snapchatissa yhä useammin.
Aihetta kommentoineen Tampereen kaupungin perusopetuksen johtajan Kristiina Järvelän mukaan fyysisen väkivallan käyttö on Tampereella viime vuosina nostanut päätään.
”Kouluissa väkivalta ei ole jokapäiväistä, mutta väkivallan ihannointi ja hyväksyntä näkyvät. Pitkän aikaa kouluissa oli huomattavasti vähemmän väkivaltaa verrattuna omiin 1980-luvun koulukokemuksiini”, Järvelä kommentoi.
Sosiaalisessa mediassa leviävät väkivaltavideot ovat yleistyneet eri puolilla Suomea.
”Helsingin poliisilaitokselle väkivaltavideoista tulee ilmoituksia viikoittain. Ilmoituskynnystä alentaa se, että me olemme itse läsnä kasvoilla ja virkaprofiileilla somessa”, kertoo vanhempi konstaapeli Susanna Mara Helsingin poliisista.
Maran mukaan poliisin tietoon tulee selvästi kahdentyyppisiä videoita: on niitä, joissa joku on selvästi heikommassa asemassa ja häntä kiusataan, nöyryytetään ja esimerkiksi lyödään, vaikka hän makaisi jo maassa. Sitten on järjestettyjä tappeluita, joissa paikalle on kertynyt yleisöä hurraamaan ja kuvaamaan tilannetta.
"Videoilla kuvattu uhri ei ole yleensä sattumanvaraisesti valittu, vaan hyvin usein tilannetta on edeltänyt jotain, millä kiusaaminen ikään kuin oikeutetaan. Esimerkiksi aikaisempaa uhkailua, riitaa, haukkumista tai kiusaamista”, Mara sanoo.
Hänen mukaansa tilanteet saattavat nuorten riidoissa riistäytyä käsistä, ja esimerkiksi uhkailuun vastataankin kovemmin kuin olisi tarpeen, ettei menetetä kasvoja toisten silmissä. Joidenkin nuorten ajatusmaailmaan liittyy usein keinottomuutta ratkaista riitoja tai erimielisyyksiä muulla tavoin.
”Pojat kuvaavat näitä videoita tyttöjä useammin, mutta joillakin tytöillä on alttiutta ja valmiuksia ihan yhtä lailla kuin pojilla”, Mara sanoo.
"Väkivaltakuvaston normalisoiminen on huolestuttavaa ja koen, että se on omiaan myös vähentämään lasten empatiakykyä”, Mara sanoo.
Nuorisolääkäri Miila Halonsaari muistuttaa, että nuorisoporukan dynamiikka saattaa toimia aikuismielelle järjenvastaisesti. Halonsaari työskentelee Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) psykiatrian poliklinikalla.
”Joskus kaveriporukkaan kuulumisella on merkilliset säännöt. Se, että saa pitää kaverinsa, edellyttää sitä, että täytyy osallistua joihinkin pöllöihin tekoihin tai ainakin sivustaseuraajana allekirjoittaa, että se mitä tehdään, on ok”, Halonsaari sanoo.
Nuorelle kaveriporukka on Halonsaaren mukaan kaikki kaikessa, ja vaatii suunnatonta rohkeutta toimia toisin kuin muut. Joskus nuori myös pelkää tulevansa itse kiusatuksi, jos vastustaa muita.
”Pienellä joukolla rikollisuus on lisääntynyt ja vakavoitunut.
Nuori voi tarvita vielä paljonkin aikuisen tukea ja neuvoja siinä, mikä on hyväksyttävää, ja miksi esimerkiksi väkivaltavideoita ei pidä sosiaalisessa mediassa levittää eteenpäin vaan ilmoittaa niistä aikuiselle.
”Nuoruuteen kuuluu se, että empatiataitoja vielä harjoitellaan”, Halonsaari sanoo.
Nuori toimii hänen mukaansa usein hetkessä mielihyvää ja elämyksiä hakien. Osittain sitä selittää aivojen kehitysvaihe, mutta myös puuttuva elämänkokemus.
”Kun kokemuksia on vähän, on myös vähän ymmärrystä siitä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu, jos toimi niin tai näin. Ei ole ehkä kokenut tai omassa elämässään joutunut näkemään siitä, minkälaista kärsimys voi olla ja minkälaista kärsimystä voi toiselle aiheuttaa”, Halonsaari sanoo.
Sekä Mara että Halonsaari muistuttavat, että väkivaltavideoiden ilmiö koskettaa vain rajattua joukkoa nuorista. Valtaosalla nuorista on Halonsaaren mukaan ehdottoman väkivaltakielteinen maailmankuva, jossa kaikenlainen koulukiusaaminen nähdään vääryytenä. Vain pienissä alaryhmissä tilanne on toisenlainen.
”Pienellä joukolla rikollisuus on lisääntynyt ja vakavoitunut”, Mara sanoo.
Halonsaaren mukaan väkivaltaisen käytöksen taustalla voi joskus olla myös psykiatrisia tai neuropsykiatrisia häiriöitä, jotka vaikuttavat oman käyttäytymisen hallintaan. Toki myös vaikeat kotiolot voivat vaikuttaa nuorten käyttäytymiseen.
Kiusaamisen taustalla voi olla vallanhalua ja oman paikan ja huomion hakemista väärillä keinoilla.
Koulut pyrkivät omalta osaltaan kitkemään kiusaamista ja selvittämään tilanteita, jotka tulevat opettajien tietoon, mutta sekä poliisi että nuorisolääkäri suuntaavat katseensa myös vanhempiin.
”Toivoisin, että vanhemmat olisivat tietoisia siitä, minkälaisissa porukoissa oma nuori liikkuu, mitä kanavia hän somessa käyttää ja millaista sisältöä sinne tuottaa”, Halonsaari sanoo.
Mara korostaa, että mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä enemmän vanhempien pitäisi vahtia, mitä heidän lapsensa somessa tekevät.
”Entistä nuoremmat saavat vapaasti kuluttaa somea ja tuottaa sinne materiaalia ja katsoa sitä”, hän sanoo.
Mara muistuttaa, että vanhempien tehtäviin kuuluvat pelisääntöjen läpikäyminen yhdessä ja nuoren puhelimen käytön valvominen.
Seuraamukset väkivaltavideoiden päätymisestä poliisille riippuvat tietysti siitä, mitä videoissa tapahtuu. Harva nuori ehkä ymmärtää, että sosiaalisessa mediassa voi syyllistyä myös rikokseen.
Rikosnimikkeet vaihtelevat Maran mukaan lievästä pahoinpitelystä törkeään pahoinpitelyyn.
”Jos videon levittäminen aiheuttaa vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa videon kohteena olevalle, sekin saattaa täyttää esimerkiksi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen rikoksen tunnusmerkistön.”