Nelipäiväinen työviikko nousi puheenaiheeksi, kun ahkerasti siteerattu brittitutkimus kertoi, että lyhennetty työviikko vähensi työstressiä ja työuupumusta alentamatta silti yritysten tuottavuutta. Kokeilun aikana työntekijät saivat täyttä palkkaa.
Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK kiirehti ehdottamaan, että myös Suomessa tulisi toteuttaa laajamittainen kokeilu nelipäiväisestä työviikosta seuraavalla hallituskaudella. Kuoroon yhtyi pääministeripuolue SDP, jonka puheenjohtaja Sanna Marin ehdotti nelipäiväistä työviikkoa jo vuonna 2019.
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) taas tyrmäsi koko ajatuksen täysin epärealistisena. EK:n mielestä työtunteja pitäisi Suomessa pikemminkin lisätä, kun väestö ikääntyy ja työvoimapula uhkaa.
Mistä kyse?
Työaikakokeilu
Britanniassa 61 työpaikalla kokeiltiin kesä–joulukuussa 2022 nelipäiväistä työviikkoa.
Kyse on kaikkien aikojen suurimmasta nelipäiväisen työviikon kokeilusta, johon osallistui kaikkiaan noin 2 900 työntekijää.
Työntekijät saivat kokeilun aikana täyttä palkkaa.
Kokeilun perusteella työntekijöiden poissaolot vähenivät. Työntekijöiden hyvinvointi parani. Stressitasot laskivat sekä ahdistus ja väsymys vähenivät.
Työntekijät myös saivat neljässä työpäivässä jopa hieman enemmän aikaiseksi kuin viidessä.
Monta näkökulmaa
”Tämä esitys toistuu aina tietyin väliajoin. Vaalikevät nostattaa monenlaisia asioita pintaan, ja tämä on varmasti yksi niistä”, Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja ja työelämätutkimuksen apulaisprofessori Anne Mäkikangas toteaa.
Mäkikankaan mukaan asiaa voidaan katsoa monesta näkökulmasta, mutta kansantalouden ja tuottavuuden kannalta yhtälö on vaikea.
”Monet yritykset katsovat, että se ei olisi mitenkään mahdollista, koska taloudelliset reunaehdot tulevat vastaan. Toinen näkökulma on työhyvinvointi. Ymmärrän, että työajan lyhentämisellä saattaisi olla yksilön työhyvinvointia lisäävä vaikutus.”
Mäkikangas epäilee, soveltuisiko nelipäiväinen työviikko kaikkeen työhön ja kaikille toimialoille.
”Ei ole mitenkään realistista, että kaikki siirtyisivät nelipäiväiseen työviikkoon. Miten se toimisi esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, kun ihmiset ovat kuitenkin tottuneet tiettyyn palvelutasoon.”
Kannattaa kokeilla
Mäkikankaan mukaan nelipäiväisestä työviikosta tehdyt tutkimukset ovat vielä melko lyhytkestoisia. Hyvät tulokset saattavat selittyä sillä, että työntekijöihin ja työn tekemiseen on tutkimuksen aikana kiinnitetty tavallista enemmän huomiota.
”Saattaa hetkittäisesti näyttää siltä, että heidän työtehonsa ja työstä suoriutuminen on korkeammalla tasolla. Tulokset voivat muuttua, jos kokeilua jatkettaisiin pidemmän aikaa.”
Mäkikankaan mielestä nelipäiväistä viikkoa kannattaa toki kokeilla, jos se sopii yrityksen toimialaan ja taloudelliseen tilanteeseen.
”Jos työhyvinvointi paranee, usein myös työn tuottavuus paranee. Ne kulkevat käsi kädessä.”
Kuuma peruna
Sosiologian emeritusprofessori Harri Melin Tampereen yliopistosta sanoo, että työaikakysymys on ollut kuuma peruna koko palkkatyöyhteiskunnan historian ajan. Työväenliikkeen tavoitteena oli aikoinaan kahdeksan tunnin työpäivä ja kuusipäiväinen työviikko.
”1960-luvun lopulla saatiin viisipäiväinen työviikko oikeastaan kaikkiin kehittyneisiin maihin. Samalla työaika lyheni 48 tunnista 40 tuntiin, mutta sen jälkeen tällä rintamalla on ollut hiljaisempaa. Monella alalla viikkotyöajaksi on vakiintunut 36–37 tuntia, minkä jälkeen ay-liike ei ole käynyt isoa kamppailua työajan lyhentämisestä.”
Melin huomauttaa, että itse asiassa työajat ovat pidentyneet, jos mietitään koko elämänkaarta ja elinikäistä työaikaa.
”Eläkkeelle siirtymisen aika on myöhentynyt monta vuotta viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Toki myös elinikä on pidentynyt.”
Tulokset myönteisiä
Neljän päivän työviikkoa on kokeiltu muuallakin kuin Britanniassa.
”Mielenkiintoista on, että tulokset ovat olleet kaikki hyvin myönteisiä.”
Suomessakin jotkut yritykset siirtyivät 1990-luvun laman aikana nelipäiväiseen työviikkoon.
”Tulokset olivat myönteisiä, vaikka työntekijöiden palkkaakin hieman laskettiin. Kun firmalla alkoi mennä taas hyvin, työntekijät eivät millään olisi halunneet palata takaisin viisipäiväiseen työviikkoon. He kokivat, että elämä oli parempaa ja yrityksen tuottavuus kasvoi.”
Melinin mukaan työajan lyhentäminen on ennen kaikkea ideologinen (aatteellinen) kysymys.
”Kyse on yhteiskunnallisesta järjestyksestä ja siihen liittyvästä aikakäsityksestä, joka muuttuu hyvin hitaasti. Jotkut eivät halua koetella sitä millään tavalla.”
Melinin mielestä on turha pelätä, että Suomesta loppuvat työntekijät, jos työaikaa lyhennetään.
”Väitän, että tämä on enemmän poliittinen kuin tuottavuuteen tai työvoimaan liittyvä kysymys. Työn organisointi on avainasia.”
Teknologian pelko
Pitkään on myös pelätty, että kun tekoäly ja automaatio lisääntyvät, meille kaikille ei riitä enää töitä. Melin muistuttaa, että taloustieteilijä John Maynard Keynes kirjoitti jo 1930-luvulla kuuluisan esseensä, jossa hän ennakoi teknologian kehityksen tarkoittavan sitä, että hänen lastenlapsillaan on noin 15 tunnin työviikko.
”Ensin pelättiin, että teknologia syrjäyttää kaiken työn. Nyt taas pelätään, että jos se ei syrjäytäkään työtä oletetulla nopeudella, edessä on hirvittävä työvoimapula.”
Melin laskee, että robotiikkaa on käytetty teollisuudessa jo 60 vuotta. Samaan aikaan, kun robotit yhtäällä vähentävät työvoiman tarvetta, ne synnyttävät uusia työpaikkoja toisaalla.
”Työelämän kehitys on mennyt siihen suuntaan, että meillä on entistä enemmän asiantuntijatehtäviä ja ihmissuhdeammatteja, joissa ihmiset tekevät töitä ihmisten kanssa. Koneet eivät pysty sitä korvaamaan.”