Elisabet Lahti havaitsi tutkimusprojektinsa aikana, että suomalainen sisu ja itämaisen filosofian jin ja jang -käsitteet eivät lopulta ole kovin kaukana toisistaan. Suomalainen käsitys sisusta kaipaakin Lahden mielestä päivittämistä.

Elämänvoima

Elisabet Lahti teki väitöskirjan sisusta, jonka aikana hän juoksi jalkansa rakoille ja vieraili taistelulajiakatemiassa Pohjois-Kiinassa. Erikoinen tutkimusprojekti synnytti oivalluksia, joista on hyötyä jokaiselle.

Oli Elisabet Lahden elämän suurimman, näyttävimmän koitoksen aika, mutta kahdentenatoista päivänä matka tyssäsi.

Elettiin vuotta 2018, ja Lahti oli juoksemassa Uuden-Seelannin päästä päähän. Matkaa oli edessä vielä 2000 kilometriä, mutta yhtäjaksoinen juokseminen pysähtyi polttavaan kipuun.

Asfaltti tossujen alla oli höyryävän kuumaa, ja Lahden jalat olivat rakoilla ja turvonneet. Jyskyttävä kipu nousi pikku hiljaa oikeaa jalkaa pitkin ylös.

Kaikki se valmistelutyö, joka ennen lähtöä oli tehty ja kaikki ne ihmiset, jotka matkaa olivat tukeneet. Mitä he sanoisivat, jos hän nyt pysähtyisi?

Silloin Lahti ymmärsi yhden sisun syvimmistä merkityksistä.

”Kävin kovaa sisäistä kamppailua siitä, jatkanko tästä eteenpäin”, Lahti kertoo.

Tietä tuijottaessaan hän tajusi, että jokaista kaarretta seuraisi aina seuraava ja sitä seuraava kaarre. Ne eivät loppuisi koskaan.

”Tajusin, että juokseminen ja kipu loppuvat vain, kun päätän niin itse.”

Siinä hetkessä Lahti tajusi, miten hänen oli aina ollut helpompi olla itseään kohtaan ankara kuin lempeä. Niinpä hän pysähtyi.

”Tein niin kuin startup-maailmassakin tehdään, ja vaihdoin suunnitelmaa”, hän kertoo.

Kun paikallinen lääkäri oli varmistanut, ettei jaloissa ollut vakavaa vammaa, hän hyppäsi avustajalle varatun pyörän selkään ja eteni sillä seuraavat sata kilometriä.

”Tuon jälkeen koko juoksuun astui lempeämpi, kehoa kunnioittava ote”, Lahti sanoo.

Elisabet Lahden oma sisun filosofia on ollut rohkeasti sanoa kyllä sille, mitä elämä on tuonut ja luottaa, että voima tekemiseen löytyy kun sitä tarvitaan.

Se hetki osoitti jotain oleellista hänen tutkimuskohteestaan, sisusta. Suuri juoksuprojekti oli yksi osa Lahden sisua käsittelevää väitöskirjatutkimusta.

Tarkoitus oli tutkia elämänvoimaa kuvaavaa käsitettä nimenomaan eletyn elämän kautta.

”Halusin vastauksia siihen, miten kehoni liikkuu maailman halki, kun se kohtaa vastoinkäymisiä.”

Kyseessä on varsin poikkeuksellinen sovelletun filosofian ja sovelletun psykologian alan väitöstyö, jonka Lahti toteutti osin omalla kehollaan. Väitös hyväksyttiin elokuun puolivälissä Aalto yliopistossa.

Kovimmat kungfu -mestarit olivat niitä, joilla oli suurin kapasiteetti lempeyteen.

Sisu on ehkä ymmärretty Lahden mukaan aiemmin varsin yksipuolisesti.

Perinteisesti sisu on nähty vain selviytymisenä ja kykynä painaa eteenpäin esteistä huolimatta jopa hinnalla millä hyvänsä. Lahti kertoo väitöstutkimuksessaan, että sisu on jotain, joka on paljon syvempää kuin pelkkä periksiantamattomuus.

”Se on sisäisen voiman aalto, kun koemme, ettei voimia ole enää jäljellä. Huomionarvoista on, miten itsensä ylittäminen tehdään. Sisu voi olla voima, joka rikkoo, tai se voi olla polku syvempään tuntemukseen voiman keskellä.”

Vaikka sisun käsite onkin mitä suomalaisin, Lahti löysi siitä yhtäläisyyksiä itämaiseen filosofiaan. Osana väitösprojektia Lahti perehtyi myös toisiaan täydentäviin, pehmeään jin- ja kovaan jang-energiaan pohjoiskiinalaisessa taistelulajiakatemiassa.

Tuon matkan vaikuttavimpia kokemuksia Lahdelle oli nähdä, miten akatemian kovimmat kungfu -mestarit olivat samalla niitä, joilla oli suurin kapasiteetti lempeyteen.

Sisun ydinsisältö lukee väitöstyön nimilehdessä, jossa kerrotaan sen olevan lujuutta, lämpöä ja lempeää arvokkuutta. Tiivistetysti sisu on ihmisten yleismaailmallinen kyky ylittää omat ennalta oletetut rajoitukset vastoinkäymisten keskellä, mutta siihen sisältyy kutsu tehdä se viisaasti.

Lahti alkoi tutkia sisua lähdettyään väkivaltaisesta suhteesta. Myös Lahden Uuden-Seelannin juoksu oli osa kampanjaa väkivallattoman tulevaisuuden puolesta.

Häntä poltti kysymys siitä, miten ihmiset selviävät äärimmäisistä vastoinkäymisistä. Jopa jostain niin rikkovasta, kun hetkellisesti menettää kykynsä luottaa ihmisiin väkivallan seurauksena.

”Kannoin kokemuksestani tuolloin valtavaa häpeää, jonka ei olisi koskaan pitänyt kuulua minulle”, hän sanoo.

Lahti yritti selvitä väkivaltaisessa parisuhteessa ja toivoi tilanteen korjaantuvan, kuten niin moni vastaavassa tilanteessa oleva tekee.

Lahti löysi sisusta yhtäläisyyksiä itämaiseen filosofiaan perehtyessään myös toisiaan täydentäviin, pehmeään jin- ja kovaan jang-energiaan. ”Pehmeä jin on kungfulle tyypillisen räjähtävyyden perusta. Kaiken tekemisen on lopulta levättävä pehmeän, tilanteisiin mukautuvan jin-energian sylissä. Vain tätä kautta voimme selvitä rikkoutumatta.”

Haitallinen tai liiallinen sisu missä tahansa tilanteessa voi olla Lahden mukaan sitä, että ihminen ei pyydä apua. Se voi myös johtaa myös armottomuuteen toisia kohtaan. Kun tavoitteet ja oman itsen arvostus tulevat ulkoa päin, ihminen on harvoin tyytyväinen saavutuksiinsa.

Se voi aiheuttaa oman hyvinvoinnin ohittamista ja johtaa lopulta loppuunpalamiseen, Lahti sanoo.

Rakentavassa sisussa tarvitaan myös armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Lahti nimittääkin ihmiselle myönteistä voimaa lämpimäksi sisuksi.

”Lämmin sisu on ennen kaikkea oman itsen tuntemista ja sitä, että pystymme elämään harmoniassa ympäröivän maailman kanssa”, Lahti sanoo.

Ajatus vastoinkäymisistä selviytymisestä voi kuulostaa monesta psykologiaan perehtyneestä tutulta. Käsitteellä resilienssi tarkoitetaan ihmisen henkistä kykyä sopeutua stressiin, kriisiin tai häntä kohdanneeseen tragediaan.

Sisu on kuitenkin Lahden mukaan myös muuta kuin ajatteluun liittyvä kyky. Se on kehollista vahvuutta, jonka olemme unohtaneet, vaikka juuri keho kuljettaa meitä paikasta toiseen. Aikuisena saatamme unohtaa kehon tarpeet.

”Jos esimerkiksi pieni vauva itkee, äiti pohtii ensimmäisenä, onko vaippa märkä, onko vauva nälkäinen tai onko hän väsynyt”, Lahti muistuttaa.

Hengitysharjoitukset ja mindfulness voivat auttaa hidastamaan keskellä arjen pyöritystä.

Lämpimän sisukkuuden vaalimisen kannalta onkin äärettömän tärkeää pitää itsestään huolta myös fyysisesti, Lahti sanoo. Uni ja terveellinen ravinto auttavat jaksamaan ja niiden puute verottaa myös sisua.

Tärkeää on Lahden mukaan kuitenkin tuntea itsensä ja kuunnella omia ajatuksiaan. Jokaisen tulisi pysähtyä välillä miettimän, mikä on juuri minulle hyväksi.

”Tässä yhteiskunnassa ja maailmassa on niin helppo olla äärettömän kiireinen, että kaikista tärkeimmät asiat jäävät huomaamatta. Se on toki täysin ymmärrettävää, kun meillä on perhe, lapset, lainat, kriisit ja koronat”, Lahti sanoo.

Hengitysharjoitukset, pieni pysähtyminen kiireen keskellä tai mindfulness voivat Lahden mukaan auttaa hidastamaan keskellä arjen pyöritystä. Niiden kautta voi opetella tuntemaan itsensä ja samalla harjoitella omaa lempeää sisukkuuttaan.

Välillä toki tarvitaan räjähtävääkin sisua, sellaista, joka mammuttisuorituksen myötä synnyttää jalkoihin rakkoja tai varastaa yöunet ison projektin alla.

Lämpimyys ja lempeys auttavat kuitenkin erityisesti silloin, kun elämässä täytyy keskittyä selviytymään pitkällä tähtäimellä tai tehdä isoja valintoja.

”Jos on mahdollisuus päästä käsiksi omaan hyvänlaatuiseen ja lämpimään sisuunsa, se auttaa meitä siinä vaiheessa, kun eteen tulee vastoinkäymisiä”, Lahti sanoo.

Lämmin sisu on on lempeyttä ja armollisuutta meitä itseä ja toisia kohtaan. Ennen kaikkea se on itsensä tuntemista, Elisabet Lahti sanoo.

Vaikka Lahti suorittikin tutkimusprojektiaan niin Uudessa-Seelannissa kuin Kiinassakin ja se oli toteutustavoiltaan varsin kehollinen, hänen väitöstutkimuksensa voi lopulta ajatella olevan suomalaista käytännön filosofiaa.

Lahden väitöskirjatyön taustalla ovat vaikuttaneet tunnetut suomalaiset ajattelijat: professorit Esa Saarinen ja Lauri Järvilehto sekä tohtori Frank Martela. Heidän tuestaan hän on ammentanut paljon myös sisututkimukseensa, Lahti sanoo.

Saarisen ohjauksessa Lahti kertoo vielä löytäneensä itsestään sisua, jonka avulla hän loksautti tutkimuksensa lopulta paikoilleen.

Lahden oma sisun filosofia on ollut rohkeasti sanoa kyllä sille, mitä elämä on tuonut ja luottaa, että voima tekemiseen löytyy, kun sitä tarvitaan.

Kun häneltä kysyy, miten on edes fyysisesti mahdollista juosta ja pyöräillä Uuden-Seelannin läpi 50 päivässä, hän sanoo ensin: ”Niinpä!”

Mutta kovin kauan vastausta hänen ei tarvitse edes miettiä. Lahden mukaan sisua ei ole vain superihmisillä, vaan sitä on kaikissa meissä.

”Meissä kaikissa on enemmän voimaa kuin mitä päällepäin näkyy. Kysymys ei kuitenkaan lopulta ole vain siitä, mitä me teemme, vaan miten teemme sen mitä teemme.”

Kiteytettynä sisu on Lahden mukaan siis elämänvoimaa, jota kaikki voivat oppia käyttämään hyvin myös suhteessa muihin ihmisiin.

”Se on lempeyttä ja armollisuutta meitä itseä ja toisia kohtaan.”

”Tärkeämpää kuin äärimmäisyyksin meneminen on viisas matkanteko, joka synnyttää hyvää elämää.”

Entä miten kävi juoksussa Uuden-Seelannin halki?

Hän pyöräili välillä, mutta lopulta taas myös juoksi.

Nyt Lahti pystyy sanomaan, ettei asioita tarvitse tehdä niin vaikean kautta. Eikä hän missään nimessä kehota ketään juoksemaan maan halki toisella puolella maailmaa – ellei siihen ole kovaa paloa.

Väitöskirjansa valmistumisen lisäksi hän myös oppi lisää oman kehonsa rajoista.

”Tärkeämpää kuin äärimmäisyyksin meneminen on viisas matkanteko, joka synnyttää hyvää elämää”, Lahti sanoo.

Yhden asian hän on päättänyt:

”Enää en juokse”, hän sanoo ja nauraa.

Elisabet Lahden mukaan meissä kaikissa on enemmän voimaa kuin mitä päällepäin näkyy.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut