Komediasarjan päärooleissa on lyömätön joukko seitsemänkymppisiä huippunäyttelijöitä

Nerokas Vihdoinkin!-sarja hupailee Nobel-palkinnolla, joka tulee vihdoinkin mutta liian myöhään.

Sarjan näyttelijät ovat ikäpolvensa ruotsalaistähtiä: Claes Månsson (vas.), Lena Endre, Peter Dalle, Ulla Skoog, Johan Ulveson ja Suzanne Reuter.

24.12.2022 11:30

Miten se nyt meneekään, jos Nobel-voittaja ehtii kuolla julkistuksen jälkeen ja ennen palkinnonjakoa? Hän saa silti palkinnon postuumisti. Mutta entä jos hän kuolee ennen julkistusta?

Ruotsalainen Jacob Widman on kansainvälisesti tunnustettu taloustieteilijä, ja hänen kaverinsa Kerstin sattuu kuulemaan keskustelun, josta hän päättelee, että Jacobille ollaan myöntämässä Nobelia. Hieno homma, mutta heti sen jälkeen Kerstin löytää Jacobin kuolleena sängystään. Sydän kai petti.

Kerstin hätääntyy ja soittaa ambulanssin sijasta ystävilleen Ingerille, Connylle ja Pederille. Kun muutkin kuulevat Nobel-palkinnosta, he päätyvät yhdessä järjettömään suunnitelmaan: Jacob jätetään lojumaan vuoteelleen, kunnes Nobelit julkistetaan viiden päivän päästä.

Komediasarjan idea ei ihme kyllä ole peräisin Ruotsista vaan Israelista, kirjailija Noa Yedlinin Stockholm-nimisestä romaanista, josta tehtiin siellä suosittu tv-sarja vuonna 2018. Ruotsin SVT Dramassa keksittiin, että heidän pitää saada oma versionsa. Käsikirjoittajiksi pestattiin Jonna Bolin-Cullberg ja Lisa Östberg, ohjaajaksi Martin Persson.

Sarjan nimi tuli kuin luonnostaan. Vihdoinkin, äntligen, on se humoristinen huudahdus, joka on kuultu kirjallisuus-Nobelin julkistustilaisuudessa, ellei aina niin usein.

Roolitus on osa vitsiä. Käsikirjoituksen varsinainen aihe on 70-vuotiaiden kaverusten suhde, joka juontaa kapinalliseen nuoruuteen. Samaan tapaan näyttelijätkin ovat ikään kuin samaa jengiä, oman ikäpolvensa tähtiä, kuten olivat myös israelilaisten sarjassa.

Kuollutta Jacobia esittävän Peter Dallen osuus on tietenkin mitättömän pieni, mutta hän vilahtaa lopussa myös elävänä. Lena Endre on eläköitynyt lääkäri ja miehiin pettynyt Inger. Claes Månsson on Jacobin tutkijakollega Conny, joka on jäänyt aina kuuluisan ystävänsä varjoon.

Johan Ulvesonin Pederille on jäänyt paha fiksaatio kirjailija Peter Englundista. Hänen lievästi passiivis-aggressiivisen vaimonsa roolissa nähdään aina yhtä mainio Suzanne Reuter.

Inger, Peder ja Kerstin piilottelevat kuollutta Jacobia, kunnes Nobelit on jaettu.

Ryhmän sydän on Kerstin, Kärran eli Kärry, jota Ulla Skoog näyttelee aivan loistavalla itseironialla ja todellisen komediataiturin otteilla. Kerstin on elänyt Jacobin kanssa viimeiset 15 vuotta salasuhteessa, josta kaikki kaverit ovat koko ajan tienneet. Samalla hän on alistunut Jacobin railakkaaseen elämänmenoon ja muihin suhteisiin.

Kaikki ovat huippuja, mutta Skoogissa on vielä erityistä screwball-hohtoa esimerkiksi kohtauksessa, jossa hän ja Conny jäävät ovien taakse samaan aikaan, kun Jacobin asunnossa syttyy tulipalo suitsukkeesta – joka siis peittää ruumiin hajua.

Käsikirjoitus on kaiken kaikkiaan nerokas, joskin israelilaista sarjaa näkemättä ei voi tietää, mikä on juuri ruotsalaisten kirjoittajien osuus. Vauhti on melkoinen, ja sekaan jää epäloogisuuksiakin mutta mitäpä niistä. Loppusuoralla joukkio päätyy vierailemaan rinkebyläisessä teurastamossa.

Sarjaa ymmärtääkseen on syytä tietää vähän niin sanotusta jalavakapinasta (almstrid). Mielenosoittajat asettuivat puolustamaan Tukholman Kungsträdgårdenin vanhoja jalavia toukokuussa 1971. Puut oli tarkoitus kaataa metron sinisen linjan uuden lippuhallin ja vessojen tieltä, mutta aktivistit vastustivat hanketta muun muassa kiipeämällä puihin.

Ruotsalaiset voivat jo suhtautua puunsuojelijoihin huumorilla, mutta tosiasiassa liike sai tukholmalaisten laajan tuen, kapinasta tuli tärkeä käännekohta kaupunkisuunnittelulle ja se enteili ympäristönsuojelun teemoja.

Vihdoinkin-sarjan ystävyksiä jalavat kuitenkin hiertävät vielä 50 vuotta myöhemmin, koska yksi heistä oli kaoottisten päivien aikana petturi.

Nykyään tehdään aika paljonkin komediaa 70-vuotiaiden ikäryhmästä, ja siinä on aina riskinsä, jos tekijät eivät mieti loppuun saakka, nauretaanko vain iälle vai elämänkaarelle.

Parhaimmillaan huumori osuu kaikkiin, ja uskoisin, että Vihdoinkin! tekee juuri niin.

Vihdoinkin!, Fem su 25.12. klo 21.00 ja Yle Areena. (K12)

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut