Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kolumni: "Taas meitä syyllistetään!" – Vuoropuhelu on usein mahdotonta, koska olemme niin allergisia syyllistämiselle

Asioista keskusteleminen on nykyisin hankalaa. Kun puhutaan vanhemmuudesta, työttömyydestä, lapsettomuudesta, ylipainosta, rasismista tai alkoholismista, päättelee joku: taas meitä syyllistetään! Aivan erityisesti syyllistämisväitteet tuntuvat liittyvän ilmastokysymyksiin. IPCC:n kansainvälinen Ilmastoraportti säikäytti meidät pahanpäiväisesti. Tajusimme, että nyt tarvitaan tekoja. Seurasi ilmastomarsseja, ja eduskuntapuolueet, perussuomalaisia lukuun ottamatta, sopivat ilmastolinjauksista. Kun sitten nostetaan esiin, mitä tavallinen ihminen voisi tehdä tuhoamansa ympäristön eteen, kuten nyt vähentää kulutusta, lentämistään tai lihansyöntiä, toistuu tuttu virsi: Pimeässäkö sitten pitäisi istua ja nahistunutta porkkanaa nykertää? Ei ihmisiä saa syyllistää! Siinäpä tönöttävät vastakkain syyllistäjät (ne, jotka haluavat muutosta tai ehdottavat kenties konkreettisia toimia jonkin asian ratkaisemiseksi) ja syyllistyjät (ne, jotka haluaisivat mielellään pysyä entisessä toimintamallissa ja kokevat omia valintojaan loukatun). Syyllistyä voi, vaikka kukaan ei syyllistäisi. Ystäväporukan vegaani saa meidät sekasyöjät tuntemaan syyllisyyttä jo pelkällä olemisellaan. Pienen ihmisen ympäristövalinnat ja niiden esittely leimataan jeesusteluksi, josta saa ilmastosyyllistäjän, viherpiiperrysvassarin maineen. Moinen saa syyllistyjän kokemaan, että hänen omat valintansa tuomitaan. Siksi on käytävä aggressiiviseen vastahyökkäykseen. Miksi syyllistämistä kavahdetaan? Syyllistämisestä voi tulla paha mieli. Suurin osa ihmisistä on mukavuudenhaluisia, ja olisi kivaa, jos kaikilla olisi kivaa. Joskus syyllistää pitäisi mielipahan uhallakin. Terve syyllisyyden tunne voi olla ensimmäinen askel muutoksen tiellä. Tosiasiat eivät ole aina miellyttäviä. Syyllistäminen ei tietenkään toimi kaikkien kohdalla, mutta silti kielteiset asiat pitäisi pystyä kertomaan ilman, että pelkäisimme herkkänahkaisen loukkaantuvan. Mistä herkkähipiäisyys johtuu? Ensimmäinen tunne on usein voimattomuus. Esimerkiksi ilmastonmuutos on liian suuri, hahmoton, usein ei-konkreettinen asia. Syyllistymme mieluummin kuin sietäisimme omaa avuttomuuttamme ja elämän hallitsemattomuutta. Tervettä syyllisyyttä ei pidä sekoittaa häpeän tunteeseen, jossa ihminen tuntee olevansa epäonnistunut, vääränlainen ja riittämätön. Sitä ei pidä sekoittaa myöskään liikaan syyllisyyteen, jolloin ihminen kokee olevansa vastuussa kaikesta. Se ei voi johtaa hyvään. On hyvä kokea syyllisyyttä asioista, joissa tuntee toimineensa toisin kuin olisi pitänyt. Silloin ei ehkä ole kantanut vastuuta. Ilmatieteen laitoksen viikko sitten järjestetyllä nuorten ilmastotunnilla suosituimpia kysymyksiä oli: mitä minä voin tehdä? "Syyllistymme mieluummin kuin sietäisimme omaa avuttomuuttamme ja elämän hallitsemattomuutta."