Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Onko diabeetikon jalkaproteesikin tulevaisuuden priorisointia?

Vuoden 2014 tammikuussa kirjoitin perusturvaan ja sote-uudistukseen liittyen ennustuksen, jossa sairaanhoidon kustannuksiin ja hoidon korvattavuuteen tulevaisuudessa vaikuttaa, onko sairaus niin sanotusti itse hankittua, epäterveellisillä elämäntavoilla. Nyt käytävä keskustelu terveydenhuollon priorisoinnista liippaa läheltä. Kysytään onko vaatimus (SK 24.9) osallistumisesta oman terveyden edistämiseen hoitojen edellytyksenä mielestäsi kohtuuton? Liikunnan ja terveiden elämäntapojen suosittelu ja neuvonta, lapsesta vanhuuteen, on aina hyväksyttävää ja mielekästä yhteiskunnan taholta. Eri asia on, mikäli keskustelua viedään suuntaan, jossa jollakin ihmisellä tai ihmisillä olisi oikeus tehdä päätöksiä siitä onko potilas osallistunut riittävästi oman terveytensä edistämiseen hoidon edellytyksenä. Tämän tyyppinen ajatus osallistumisesta oman terveytensä edistämiseen sairauden ilmaantuessa tai sitä ennen, lähtee olettamuksesta, että kaikilla ihmisillä on samat lähtökohdat. Tiedämme että jo koti voi lapsuudesta lähtien olla rikkonainen, väkivaltaa sisältävä, päihteiden väärinkäyttöä suosiva ja kasvuympäristönä kaikkea muuta kuin terveyttä edistävä. Lääkityksistä puhuttaessa, mikäli lääkitysten sivuvaikutukset aiheuttavat potilaan elämänlaadun heikkenemistä, jossa esimerkiksi fyysisen toimintakyvyn menetys estää normaalin kanssakäymisen ihmisten parissa tai aiheuttaa mielialan voimakkaan muutoksen esimerkiksi masentuneisuutena ja elämänhalun menettämisenä, on tilanteessa mielestäni potilaalla oikeus valita vaihtoehto ja riski sairauden uusiutumisesta kun vaakakupissa on elämänlaatu, menettämättä oikeuttaan hoitoon. Samainen kirjoitus asetteli rintasyöpäpotilaan rintaimplantin vain itsetuntoa ja minäkuvaa kohottavaksi toimenpiteeksi joka ei pidennä eliniän ennustetta. Diabeetikon menettämä jalka, johon tehdään kävelyn mahdollistava proteesi, ei sekään pidennä eliniän ennustetta tai paranna sairautta. Pitäisikö tulevaisuuden priorisoinnissa se olla tekemättä? Tupakointia harrastava urheilija, jonka juoksumetrit ja treenikerrat elämänsä aikana ylittävät moninkertaisesti monen ei tupakointia harrastavan. Kuntoluokka testien mukaan A1, sairastuukin vakavasti. Kuuluuko kyseinen tupakoitsija tulevaisuuden priorisoinnissa luokkaan ” ei hoidettava ” yhteiskunnan rahoista? Istumatyötä tekevä ylipainoinen, joka kyllä harrastaa jonkin verran liikuntaa, mutta kuntoluokka B, joutuisi lonkan tekonivelleikkaukseen, onko edellytyksiä yhteiskunnan maksamaan hoitoon? Poliittisessa päätöksenteossa, yhdessä terveydenhuollon kanssa, tullaan näillä näkymin tulevaisuudessa tekemään jotain päätöksiä asiassa. Eräs poliitikko käytti hiljattain maahanmuuttajaryhmästä ilmaisua ”haitalliset ihmiset”. Toivoa sopii että, tämän tyyppiset poliitikot eivät ole priorisointityöryhmässä, päättämässä periaatteista ja hoitojen suuntauksista. Jukka Heinonen Pori