Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Köyliöläinen perunapelto on kuin hiekkaranta – Kun kuivuus kurittaa, kastelukonekaan ei korvaa oikeaa sadetta

– Tässä tulee ihan kesätunnelma, kun on kengät täynnä hiekkarantahiekkaa, sanoo Otso Heikola astellessaan traktorinuraa pitkin. Kastelulaite säksättää verkalleen aurinkoisen perunapellon keskellä. Sitä on nyt tarvittu, kun kuiva kesäkuu vain jatkuu. Heikolan laskujen mukaan edellinen sade oli lauantaina 7. kesäkuuta, ja silloinkin tuli vain 10 milliä. Hän viljelee maata ja kasvattaa sikoja yhdessä veljensä Henrin ja vanhempiensa Hannun ja Katriinan kanssa. Maatalousyhtymä viljelee sokerijuurikasta, tärkkelysperunaa ja välikasvina viljaa. Peltoja on Kokemäellä ja naapurissa Köyliön puolella. Kuivuus näkyy nyt kaikkialla. Kokemäen Ylistarossa olevilla pelloilla kasvaa sokerijuurikas. Parhaimpina vuosina kasvin lehdet peittäisivät jo koko pellon, nyt hiekanväristä maata näkyy pellossa enemmän kuin vihreää. – Juurikas ei tässä kasvun vaiheessa kärsi kuivuudesta niin pahasti kuin peruna ja vilja. Vilja esimerkiksi aistii kuivuuden ja menee säästöliekille. Korret jäävät lyhyiksi ja jyvät pieniksi. Kastelukone tarvitsee liki 10 litraa polttoainetta tunnissa Viikkoa ennen juhannusta veljekset tulivat siihen tulokseen, että kun sadetta ei kerran kuulu, Köyliössä olevalle perunapellolle viedään kastelukone. Parikymmentä vuotta vanha italialainen Idrofoglia koostuu pumpusta, moottorista ja kelasta, johon on kääritty 500 metriä letkua. Paksun letkun päässä on jättimäinen sadetin, joka ruiskii vettä liki 100 metrin levyiselle alueelle. Kone kelaa hitaasti letkua takaisin päin pitkin peltoa, ja perunat saavat kaipaamaansa vettä, joka pumpataan lähellä sijaitsevasta Köyliönjoesta. Viljelijät toivoisivat silti mieluummin sadetta. – Jos ei vettä ala tulemaan, niin maataloudelle tulee kyllä katovuosi, sanoo Henri Heikola. Sadetus ei ole kestävä ratkaisu kuivuuteen. Kastelukoneella suihkutettu vesi ei imeydy maahan niin hyvin kuin oikea sade. Lisäksi touhu on hidasta. Sadetin liikkuu 26 metriä tunnissa, eli yhden viiden hehtaarin peltopätkän kasteluun kuluu noin 12 tuntia. Vaikka kone on periaatteessa automaattinen ja pysähtyy itsestään, ei siihen voi täysin luottaa. Jos jokin menee vikaan, seurauksena on tulva. Kastelu aiheuttaa myös kustannuksia. Pumppua pyörittävä moottori syö polttoainetta vajaat 10 litraa tunnissa. Kastelukoneet maksavat uutena noin 20 000 euroa. Heikoloilla on niitä vain yksi, ja heillä on siitä hyvä tilanne, että perunapelto sijaitsee riittävän lähellä jokea. Jos veden luo on pellolta yli kilometrin matka, konekastelua on turha yrittää. Koneella tavoitellaan samaa tulosta kuin 25 millin luonnollisella sateella. Kasteluun tarvittavasta vesimäärästä saa käsityksen, kun ajattelee, että jokaiselle pellon neliömetrille kaadettaisiin kaksi ja puoli ämpärillistä vettä. Kastelu ei ole ainoa keino Kuivuudessa on hyvätkin puolensa. Vaikka sato on pieni, se on laadukas, kun vain sitkeimmät kasvit selviävät. Myöskään kasvitaudit eivät pääse jylläämään, kun kasvien lehdet pysyvät pieninä ja pelto tuulettuu hyvin. Mutta kokonaisuuden kannalta kuivuus ei ole toivottavaa. Otso Heikola laskee, että ero hyvän ja huonon sadon välillä voi olla euroissa mitattuna 50 000 –70 000. Vertailu ei tosin ole aivan yksiselitteistä. – Nyt on kaksi tosi kuivaa vuotta takana, ja alkuvuosi näyttää siltä, että ollaan taas samassa jamassa. Siksi vesitalouden hoito on entistä suuremmassa arvossa. Viljelijät voivat yrittää vaikuttaa kuivuuteen kastelun lisäksi muillakin keinoilla. Maan rakennetta voidaan parantaa hyvällä viljelytekniikalla. Sillä saadaan maksimoitua pellon kyky sitoa vettä. Kun vesi pysyy pellossa hyvin, kasvit pysyvät vehreinä pidempään, vaikka olisi kuivaa. Lisäksi kuiviksi tiedetyille alueille voi istuttaa lajiketta, joka kestää hyvin poutasäätä. Lopulta kaikki on kuitenkin kiinni säästä, eikä viljelijällä ole pomoa, jolle voisi valittaa. – Ammatinvalintakysymys, toteaa Henri Heikola. Nurmi kärsii nyt pahiten – Ehdottomasti sadetta kaivattaisiin, sanoo MTK-Satakunnan toiminnanjohtaja Anna-Kaisa Jaakkola . Satakunnassa on ollut kuivaa, niin kuin muuallakin Suomessa. Nyt vaarassa on erityisesti nurmi, josta tehdään eläinten säilörehua. Ensimmäinen nurmisato on jo korjattu, mutta jos kuivuus jatkuu, se polttaa jäljelle jäävän nurmen. Seuraava sato viivästyy, ja sen määrä ja laatu heikkenee. Kesän kuivuuden takia parhaiten pärjäävät nyt ne kylvöt, jotka tehtiin aikaisin keväällä. Silloin maassa riitti kosteutta sateisen talven jälkeen, ja kasvit pystyivät hyödyntämään sen. Kuivuus vaikuttaa sadon määrään ja myös laatuun. Esimerkiksi kauppoihin myyntiin menevän perunan kuoren toivotaan olevan mahdollisimman virheetön, mutta liika kuivuus voi aiheuttaa rupisuutta. Lämpimät kesät ja pidentynyt kasvukausi mahdollistavat entistä paremmin sellaisten kasvien viljelyn, jotka vaativat pidemmän kasvuajan. Niihin kuuluu esimerkiksi rapsi. – Mutta eihän vettä mikään korvaa, se on yksi oleellisimmista asioista, joita tarvitaan. Siihen ei ole mitään poppakonsteja.