Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Lastensuojelu on rikki

Lastensuojelun huonot uutiset senkun jatkuvat. Lain edellyttämät määräajat paukkuvat, huostaanottojen määrä kasvaa ja henkilöstöä ei ole tarpeeksi. Joka kymmenennen lastensuojelulaitoksen toiminnassa on todettu puutteita ja toisaalta henkilökunta joutuu pahimmillaan kohtaamaan vakavaa väkivaltaa nuorten toimesta. Viimeistään tässä vaiheessa kaikille lienee selvää, että lastensuojelu on rikki. Apuun huudetaan niin lakiuudistusta kuin henkilöstömitoitustakin. Hyvä, että ratkaisuja mietitään myös järjestelmätasolla, mutta ennen kaikkea lastensuojeluun olisi nyt turvattava riittävästi henkilöstöä ja varmistettava moniammatillisen yhteistyön toteutuminen hyvien aikeiden lisäksi myös käytännössä. Tulipalon jo riehuessa on sammutus aloitettava viipymättä. Mutta itse ongelmaa ei ratkaista vain hoitamalla oireita. Lasten, nuorten ja perheiden pahoinvoinnin taustalla on monia tekijöitä, jotka vaativat huomiota, jotta huostaanottoja voidaan ehkäistä. Huostaanottojen syitä löytyy yhtä monta kuin on tilannetta. Liikaa yleistämistä pitääkin välttää, mutta yleisellä tasolla lastensuojelun asiakkuuden taustalta löytyy usein vanhempien köyhyyttä, mielenterveys- tai päihdeongelmia. Myös nuorten päihde- ja mielenterveysongelmat vaativat enemmän resursseja. Vaikka yleisesti nuorten päihteiden käyttö on ollut laskussa jo vuosia, lastensuojelun asiakkaiden keskuudessa vakavat päihdeongelmat ovat lisääntyneet. Yhteiskunnan jakautuminen näkyy nuorissamme raadollisella tavalla. Tutkimusten mukaan köyhyydellä ja lastensuojelun asiakkuudella on olemassa yhteys. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen näkeekin, että lapsiperheiden köyhyydestä ja sen vaikutuksista lasten ja nuorten ongelmiin pitäisi puhua enemmän. Vaikka puhuminen tai tilastot eivät tuo suoraa helpotusta arkeen, voidaan tiedolla lisätä niin keskiluokan kuin päättäjienkin ymmärrystä erilaisesta arjesta. Useimmalla hyväosaisella ei ole mitään käsitystä siitä, miten rahattomuus vaikuttaa elämään. Miltä tuntuu, kun tulevaisuus näyttää harmaalta ja toivottomalta. Miltä tuntuu, kun raha ei riitä maitopurkkiin, saati lapsen talvihaalariin. Tai miltä tuntuu tulla kiusatuksi, kun ei ole merkkivaatteita tai kesälomamatkoja. Pienituloisuus ei suinkaan aina johda ankeaan lapsuuteen, saati lastensuojelun asiakkuuteen, mutta riskiä se kasvattaa. Riittävien lastensuojelun, päihde- ja mielenterveyspalveluiden lisäksi yksi tehokas keino lasten aseman parantamiseen olisi lapsiköyhyyden poistaminen. Kun vielä neuvola- ja perhepalvelut, varhaiskasvatus ja koulutuksen tukeminen olisivat riittävällä tasolla, yhä useampi lapsi voisi katsoa tulevaisuuteensa luottavaisin mielin. Raisa Ranta Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu (vas.).