Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Onko oikein, että miljoonalle suomalaiselle jää mustapekka?

Jopa joka toisen suomalaisen kodin arvo laskee lähivuosina, sanoo Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotherus (iltalehti.fi 15.9.). Omistusasumisen luvatussa maassa Suomessa uutinen on tyrmäävä, varsinkin kun useilla alueilla hinnat ovat jo notkahtaneet kymmeniäkin prosentteja. Moni jää loukkuun arvonsa menettäneeseen kotiin. Arvonsa on menettänyt myös monen perintö. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on hänkin ilmaissut huolensa asiasta. Ollaan sen luokan murroksen äärellä, että niin pitääkin. Kysymys kuuluu nyt, annetaanko kansalaisten omaisuuden kadota ilmaan vai onko asialle vielä tehtävissä jotain. Voidaan toki ajatella, että todella isolle osalle suomalaisista nyt vain sattuu jäämään se mustapekka käteen. Onnittelut puolestaan niille, jotka omistavat asunnon pääkaupunkiseudulla tai Turun tai Tampereen alueella, heidän omistuksensa arvo karttuu. Jos kuitenkin halutaan estää kansalaisia sankoin joukoin syöksymästä taloudelliseen kurimukseen ja maata jakautumasta kahtia, jotain on tehtävä. On ehdotettu asuntojen ylitarjonnan suitsimista ja hintojen syöksyn katkaisemista maksamalla tietyillä alueilla talojen romutuspalkkioita. Tai kenties yhteiskunnan pitäisi maksaa hintojen kurjistumisesta kärsineille muuta tukea? Aluetutkija Timo Aro pitää tällaista alueittaista puuttumista epätodennäköisenä ja kyseenalaisena keinona. Se olisi sangen vahva signaali. Kuka enää haluaisi muuttaa, saatikka hankkia asuntoa käytännössä toivonsa menettäneeksi leimatulta alueelta. Parasta olisi tukea asuntojen arvon säilymistä. Se taas vaatii kunnollisia elämisen ehtoja kaikkialla maassa: työpaikkoja, toimivia yhteyksiä ja palveluita, sanalla sanoen aluepoliittisia keinoja. Niiden toimivuus, tai tahto edes yrittää, on jäänyt tähän asti sangen vaatimattomaksi. Pieni positiivinen signaali maaseudun suuntaan on uusi kyläkaupoille suunnattava tuki, mutta se ei vielä pitkälle vie. Toimien pitää olla mittavia, eikä pelkästään maaseudulla, vaan isossa osassa kaupunkejakin. Silmien sulkeminen ei päättäjiä pelasta. Jos ihmisten annetaan menettää varallisuutensa, heidän kätensä ojentuu kohta kuitenkin yhteiskunnan taskulle. Jos oma kukkaro huutaa tyhjyyttä, jonkun on annettava ruokarahat.