Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Kolumni: Terveiset häneltä, joka ei käytä äänioikeuttaan

Kuplaani ravistaa tuttava, joka toteaa, ettei aio äänestää näissäkään vaaleissa. Todeten, ei tunnustaen. Katson elävää esimerkkiä muutamasta kymmenestä prosentista äänioikeutettuja. Hän ei tarkista kalenteristaan, missä sattuu varsinaisena vaalipäivänä olemaan. Hänen puhelimessaan ei ole muistutusta ennakkoäänestyksestä. Hän ei ajattele, että kansalaisoikeus on kirjoittamattomissa säännöissä velvollisuus. Hänestä oikeus on jotakin, jonka voi jättää käyttämättä. Viime vuoden presidentinvaaleissa hänenlaisiaan oli 30,1 prosenttia. Jos äänestämättä jättäneet kävisivätkin äänestämässä, Suomi olisi nationalistisempi ja konservatiivisempi, ja suhtautuisi selkeästi kielteisemmin maahanmuuttoon. Tämä selvisi Helsingin Sanomien Taloustutkimuksella toukokuussa 2018 teettämässä kyselyssä. Kyselyn perusteella tuttavani kaltaisia on nukkuvien puolueessa vain yhdeksän prosenttia. Tiedän hänen nimittäin olevan arvoliberaali feministiglobalisti, ja hänen maahanmuuttokantansa on melko myönteinen. Lännen Media kertoi keskiviikkona, että mitä korkeampi koulutus, sitä todennäköisemmin ihminen äänestää. Tällä perusteella tuttavani ei ole todennäköinen äänestäjä. Hän kertoo seuraavansa politiikkaa ja jopa keskustelevansa siitä mielellään työpaikallaan ja tuttavapiirissä. Hän uskaltaa sanoa kantansa kovaan ääneen. Ilman vaalisalaisuuksia hän kertoo, että äänestäisi Vasemmistoliittoa. Mutta miksei hän äänestä? – Tulee mitä tulee. Näin hän sanoo vaalituloksesta. Hänestä tulos muuttaa vain sen kuka räkyttää. Hän taitaa puhua oppositiosta. Hallitus ei kuulemma ole sen parempi, sillä sitä kiinnostaa vain oma triviaali agenda. Minulla meinaa mennä tunteisiin kuin Jussi Halla-aholla Ylen tentissä. Minusta tuttavani käyttäytyy itse kuten räkyttäjät jättäessään äänestämättä. Arvostelu on niin helppoa kun ei ole vastuussa. – Ehkä et ole vain saanut käytyä vaaliuurnilla ja selittelet itsellesi asiaa jälkeenpäin, kiihdyn. – Ehkä niin, hän myöntää. Varmaankin siksi että keskustelumme voi edes jotenkin jatkua. – En usko , että voisin äänestämällä paljon vaikuttaa, hän sanoo. Kerron että minusta on jännää katsoa miten oma ajattelu sijoittuu muiden äänestäjien joukossa. Millä hänet oikein saisi innostettua uurnille? – Ei varmaan millään. Miksi lähtisin sinne? Hän pudottaakin pommin. On hän äänestänyt. Kerran. Kauan sitten se toi tauon sulkeisista, oppitunnilta tai mistä lie asepalvelukseen liittyvästä. Tämä nukkuja ei piirtänyt äänestyslippuun omiaan, vaan suosikkiehdokkaansa numeron. Äänen. Pisaran meressä, neulan heinäsuovassa. Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja. elina.melamies@lannenmedia.fi