Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Idea ei riitä – tarvitaan tekijöitä

Pelkkä ideointi tai nilliminen ei riitä. Täytyy myös tehdä. Harjavallan teollisuuden menestys pohjautuu toisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Ulvilan automaatio on mutkitellen kehittynyt vuosikymmenten saatossa. Raumalla monen tarinan takana on visionäärinen tekijä, jonka päämäärätietoisuudesta nautimme nyt paljon myöhemmin. Uudistuminen tarvitsee vastuunkantajan. Luovaan puuhasteluun ja ideointiin on kiva uppoutua, mutta mitään ei saada aikaan, jos ideaa ei viedä käytäntöön. Innovaatio on prosessi, ei pelkkää hehkulampun kipinöintiä pääkopassa. Harvoin syntyy radikaaleja muutoksia. Useimmiten tuloksena on tunnettujen tapojen pieniä parannuksia. Uudistumisen prosessin tarkkaa syntyä on vaikea määritellä edes jälkeenpäin, mutta innovaatioiden mutkittelevat tarinat kiehtovat. Siksi aiheesta keskustellaan paljon myös koulutuksen ja koulujen kehittämisen yhteydessä. Oppilaitoksissa ja koulutusammattilaisilla on paljon toisistaan poikkeavia, hyviä toimintatapoja, jotka ansaitsevat suurempaa näkyvyyttä. Suomalaisen koulun suuria innovaatioita ei tule edes ajatelleeksi: ilmaisen kouluruoan ja lyhyen koulupäivän mieltää kuuluvan arkeen. Ne ovat kuitenkin ratkaisuja, jotka ovat parantaneet oppimisen tasoa ja ovat tutkitusti vaikuttaneet Suomen arvostettuun koulumenestykseen. Pienempien innovaatioiden tarinat kouluissa muistuttavat liiketalousinnovaatioiden kehityskulkua. Esimerkiksi Seppo-sovellus syntyi historianopettajan halusta saada opetus paikasta riippumattomaksi. Seppo on digisovellus, jonka avulla opettaja pystyy pitämään oppitunnin missä tahansa suunnitteluineen, toteutuksineen ja arviointeineen. Tieteelliseen tutkittuun tietoon perustuva Ateljee-toimintamalli on tapa parantaa lukutaitoa ja -intoa. Taustalla on ollut kolmen lohjalaisen luokanopettajan halu kehittää suomalaisen lukemisen opetusta lyhyiden, suunniteltujen opetustuokioiden avulla. Kokenutkin ammattilainen tarvitsee innovatiivisuutta tukevan toimintaympäristön. Uudistumiseen kielteisesti suhtautuva esimies voi pysäyttää kaiken kehityksen. Joustamattomat säännöt tai yksin jääminen tukahduttavat uudistumista. Epäonnistumisenkin on oltava sallittua. Tärkeää on tietysti oppia arvioimaan niin onnistumiset kuin epäonnistumiset. Innovaatiot edellyttävät avointa vuorovaikutusta ja luottamusta, innovatiivisuuden kulttuuria. Kymmenen vuotta sitten elettiin Opetusministeriön koordinoimaa innovoinnin teemavuotta. Innovatiivisuus nähtiin opeteltavana taitona, jota edistää tietojen lisäksi innovointia kehittävä sosiaalinen ympäristö. Edelleen ajankohtaisia kysymyksiä ovat, ketkä ovat niitä, joiden ääntä pitäisi kuulla koulutusta uudistettaessa ja missä innovaatioita synnyttävät yhdyspinnat ovat. Kuka voi oppia ja keneltä? Tärkeää on, että myönteinen kehitys alkaa sieltä, missä se on mahdollista ja missä ovat tekijät. Uudistuminen on iloinen asia. Innovaatiot syntyvät innostuneista ihmisistä. Kirjoittaja on pitkään julkisen sektorin palveluksessa toiminut tohtori, joka on tutkinut menestyneitä liiketalousinnovaatioita, oppimista ja johtamista.