Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Jopa mammutin luuta on Eurajoen kirkon uusissa uruissa – niiden barokkisointia on maustettu ripauksella romantiikkaa

Urkuparvelta kantautuu vaimeita rakentamisen ääniä. Välillä kajahtaa ytimissä asti värisevä matala sointi tai kuuloaistin rajoja koetteleva korkeaakin korkeampi sävel. Eurajoen kirkkoon asennetaan uusia urkuja, jotka valmistuvat kesän kuluessa. Kyseessä on järjestyksessä kolmannet urut kirkon historiassa. Ensimmäisillä soitettiin noin 90 vuotta, seuraavilla vajaat 50. Kuinka pitkää ikää nyt valmistuvalle soittokoneelle uumoillaan? – Kyllä näitten hyvinkin kaksisataa vuotta pitäisi kestää, urkurakentaja Martti Porthan lupaa. Mikään mahdottomuus se ei olisi, sillä Eurajoen urut on rakennettu pitkälti kuuluisan saksilaisen urkujenrakentajan Gottfried Silbermannin (1683–1753) tyylillä. Hänen rakentamiaan urkuja on edelleen käytössä yli kolmekymmentä. Silbermann oli barokin aikakauden edustaja, jonka työssä kuului jo vivahteita tulevasta romantiikan ajasta. Kun Eurajoella on säilytetty kirkon ensimmäisten urkujen romantiikan ajalta periytyvä julkisivu, päätettiin itse soittimeenkin lisätä vielä ripaus romantiikkaa. Sitä saatiin toisen kuuluisan urkujentekijän Friedrich Ladegastin (1818–1905) tyylistä. – Häneltä otimme mukaan joitakin äänikertoja, joiden sointi on pehmeämpi kuin puhtaasti barokkiuruissa, Porthan sanoo. Vastaavaa yhdistelmää ei hänen mukaansa ole tehty ainakaan muualla Suomessa. Eurajoen kirkon edellisissä uruissa ollut mekaaninen vika paheni ajan mittaan ja aiheutti epävireisyyttä. Olisi vaadittu niin iso korjaus, ettei siihen kannattanut ryhtyä. Urkujen sisätila oli myös huollon kannalta hyvin ahdas. – Aikamoista kiipeilyä ja rimpuiluahan se oli, kun pillejä virittelin, kanttori Maria Verronen vahvistaa. Uusissa uruissa tilaa riittää. Vanhaa urkukaappia on jatkettu kummaltakin sivulta. Uutta on nyt ihan kaikki muu paitsi vanhan fasadin puuosat. Toimintavarmuus on myös eri luokkaa kuin edellisissä uruissa, joiden rekisterikoneisto oli sähköinen. – Kun rekisteritapin jatkossa vetää päälle, se myös on päällä. Vanhoissa siitä ei voinut olla varma, ja ääni saattoi olla muu kuin odotettu, Martti Porthan toteaa. Nyt kaikki paitsi ilman syöttö on mekaanista. – Jos jotain kulumaa syntyy, osa voidaan vaihtaa sitten sadan vuoden päästä. Urkujen valmistumisprojekti vie kaikkineen kolmisen vuotta, ja siinä tarvitaan niin musiikin ja äänen ammattilaisen, puusepän, metallisepän kuin arkkitehdin osaamista. Suunnitteluvaiheessa tehtiin tutustumismatka Silbermann-urkujen syntyalueille. – Oli hienoa nähdä, minkä esikuvan mukaan urkumme rakennetaan ja kuulla, millainen niiden sointi on, kanttori Verronen sanoo. Hän malttaa tuskin odottaa, että pääsee käyttämään uutta työvälinettään. Edelliset urut purettiin kaksi vuotta sitten, ja väliaika on menty kirkon etuosaan tuoduilla digiuruilla. – Uusille uruillemme sopii tosi hienosti esimerkiksi Johann Sebastian Bachin tai Felix Mendelssohnin musiikki. Molempia kuullaankin urkujen vihkiäismessussa, Maria Verronen kertoo. Urkujen ja urkuparvella tehtyjen muutostöiden hinnaksi tulee kaikkiaan noin 800 000 euroa. Kirkkohallitukselta Eurajoen seurakunta saa siitä noin puolet Urkujen osuus koko summasta on noin 740 000 euroa, mikä on Martti Porthanin mukaan keskivertohinta kyseisen kokoisille uruille. Käsityötä on paljon ja työn osuus urkujen hinnasta on noin 70 prosenttia. Myös käytettävät materiaalit ovat kalliita. Kuten Silbermannilla, Eurajoen uusissa uruissakin koskettimet ovat mustaa ebenpuuta. Yläkoskettimien valkoinen pääliosa on, ei norsunluuta kuten Silbermannilla, vaan mammutinluuta. – Kyllä, Martti Porthan vahvistaa. Sitä voi tosiaan saada Venäjältä. – Ajattelimme, ettei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa mistään laittomasta norsunmetsästyksestä. Mammuttia ei enää tapeta tämän vuoksi. Porthanin mukaan voi ajatella myös, että ikivanhalla materiaalilla ilmennetään uuden soittimen tulevaa pitkää ikää. Soittopöytä , jalkio ja penkki on nyt tehty tammesta. Urkukaappi on kotimaista mäntyä ja koneisto koivua. – Käytämme kotimaista puuta, missä se vain on mahdollista. Se on hyvää työstää, kestävää ja vielä hyvännäköistäkin, Porthan sanoo. Maria Verrosen mukaan Eurajoen seurakunnassa ollaan tyytyväisiä siitä, että uruille saatiin rakentaja, jolla on kokemusta juuri Suomen vaativista ilmasto-olosuhteista. – Sitä ei kilpailutuksissa usein huomioida, Porthan toteaa. Hänen mukaansa Suomessa ei riitä, että puu on taapelikuivaa. Pitää jatkaa vielä konekuivauksella, niin että puun kosteusprosentti on 4–5. Urut viimeistellään nyt rauhassa, jotta koneisto toimii moitteettomasti ja sointi on puhdas. – Uusien urkujen ääni on pehmeämpi ja syvempi kuin aiempien. Seurakuntalaisetkin huomaavat varmasti, että sointi on nyt entistä kauniimpi, Maria Verronen sanoo. Seurakuntalaiset ovat jo kyselleet, milloin ääntä pääsee kuulemaan. Vihkiäismessu on kanttorin mukaan syyskuussa. Hän rohkaisee ihmisiä lähtemään paikan päälle kirkkoon. – Nykyään kuunnellaan paljon sähköisesti vahvistettua musiikkia kuulokkeilla. Urut on täysin akustinen soitin ja jopa kirkkotila on osa soivaa kokonaisuutta. Ääni väreilee rakenteissa asti. Elämys on kokonaisvaltainen.