Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Korona­pandemia paljasti suomalaisen teatteri­alan ongelmat ja jätti free­lancerit tyhjän päälle: ”En tiedä, missä minulla on varaa asua kuukauden kuluttua”

Korona-ajan poikkeusolot säästivät esittävien taiteiden alalla tuskin ketään, mutta kaikkein rajuimman iskun kokivat freelancerit. Monen hyvin työllistyneen kalenteri tyhjeni vuosiksi, kaikkien vähintään kuukausiksi. Jo tehtyjä sopimuksia purettiin, tuotantoja siirrettiin jopa vuosilla eteenpäin tai peruttiin kokonaan. Teatterit sulkivat ovensa freelancer-tekijöiden nenän edessä, kun pelastettavana on omakin talo ja sen väki. ”Musikaali, jossa tein ensimmäistä päärooliani, keskeytettiin, ja kevään keikat peruttiin. Kesäteatteriin allekirjoitettu sopimus purettiin. Kaikki tapahtui parin päivän sisällä”, kirjoittaa yksi nimettömänä pysyttelevä näyttelijä. ”Olin 15 vuoden työskentelyn jälkeen juuri pääsemässä nousuun urallani ja tehnyt paljon töitä tulevien vuosien sopimusten eteen. Nyt en tiedä, missä minulla on varaa asua kuukauden päästä.” Teatterikenttä on muuttunut 2000-luvulla radikaalisti freelance-vetoisemmaksi. Suomen Näyttelijäliiton noin 1 350 työikäisestä jäsenestä teatteritaloihin ”kiinnitettyinä” on alle kolmasosa. Tilanne on muuttunut 20 vuodessa paljon: vielä vuosituhannen alussa kiinnitettyjä ja freelancereita oli saman verran. Suomen näyttelijäliiton toiminnanjohtajan Elina Kuusikon mukaan koronakriisi jätti freelancerit tyhjän päälle ja kärjisti vapaalla kentällä jo olleet ongelmat äärimmilleen: heikko neuvotteluasema, epävarmat tulot, työttömyysturvan ongelmat ja työterveyshuollon puute. ”Myös näyttelijöiden tekijänoikeustulot ovat todella pienet länsimaisessa vertailussa: he joutuvat luovuttamaan kaikki oikeutensa tekemäänsä sisältöön pienellä kertakorvauksella tuottajalle. Toisin kuin ehkä yleisesti ajatellaan, näyttelijä ei hyödy mitään siitä, että tv-sarjaa katsotaan paljon, elokuva menestyy tai äänikirjaa kuunnellaan”, Kuusikko luettelee. Näyttelijöitä vielä surkeampi tilanne on tanssijoilla, jotka ovat vieläkin enemmän apurahojen varassa ja usein vailla ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Kiinnitettyjen , mutta myös vierailevien näyttelijöiden määrä teattereissa on tilastojen valossa vähentynyt jatkuvasti 1990-luvulta alkaen. Teattereiden vakituisesta henkilökunnasta näyttelijöiden osuus on enää noin viidennes. Ensi-iltojen määrä on pysynyt kuitenkin samana. Tämä on mahdollista siksi, että tuotannot ovat pienentyneet, ja yksi näyttelijä tekee yhä useamman roolin, Kuusikko kertoo. ”Samalla hallintohenkilökunnan ja tekniikan määrä on pysynyt vakaana.” Kaikki loppuvuodelle sovitut työt, ja siinä samalla noin 35 000 euron tulot menettänyt freelancer-näyttelijä Saara Kotkaniemi uskoo, että monet teatteritalot pelaavat varman päälle ja käyttävät vain talon vakiväkeä tulevina vuosina. Suurissa teattereissa tuotantoja on siirretty vuosilla vedoten siihen, että korona aiheuttaa ”tuotannollisen dominoefektin”. Toisin sanoen: teatterit lykkäävät syksyn ensi-iltojaan eteenpäin, kun kevään kesken jääneitä tuotantoja aikataulutetaan uudestaan. ”En odota saavani teatterista uusia töitä vähintään kahteen vuoteen”, Kotkaniemi sanoo. Samaan hengenvetoon Kotkaniemi muistuttaa, ettei kenenkään tilanne ole helppo. Laitoksetkin ovat ahdingossa. ”Monet kamppailevat nyt olemassaolostaan. Mutta nyt tarvittaisiin erillinen tukimuoto nimenomaan freelancereiden palkkaamiseen.” Vain ani harva freelancer haluaa puhua korona-ajan tukalasta tilanteestaan nimellään. Syynä on pelko siitä, että leimautuu hankalaksi tyypiksi kilpaillulla alalla – mutta usein elokuvien tai sarjojen kuvauksiin sitoutuneet ovat myös sopineet vaitiolovelvollisuudesta. Suositussa tv-sarjassa näyttelevä nainen kertoo, että vaitiolovelvollisuus koskee useimpia audiovisuaalisia eli av-tuotantoja. ”Epävarmuus on näkynyt jo sopimustasolla, kun työnantajat haluavat varautua mahdollisesti pahenevaan epidemiaan varaamalla itselle oikeuden sopimuksen purkuun.” Toinen monissa suosituissa tv-sarjoissa näytellyt nainen kertoo: ”Tuottajat käyttävät paljon helpommin nyt sitä väsynyttä repliikkiä, että tähän rooliin on kuule ovella tulijoita jonoksi asti.” ”Kameratöissä” eli av-alalla ei ole voimassa työehtosopimusta. Yksinomaan teatteritöitä tekeviltä freelancereilta esityskauden keskeytyminen saattoi viedä koko kevään tulot, koska on tyypillistä, että esityksiä harjoitellaan pienellä palkalla tai apurahalla. Paremmilla esityspalkkioilla kompensoidaan harjoituskauden kurimusta, kertoo muun muassa Rovaniemen kaupunginteatterissa ja espoolaisessa Teatteri Hevosenkengässä näytellyt Eero Ojala . ”Itselläni jäi satokausi tyngäksi, kun keväältä peruttiin yhteensä 77 esitystä. Palvelutaloissa pidettävät esitykset joudutaan todennäköisesti unohtamaan pitkäksi aikaa, mikä on surullista sekä tekijöille että yleisölle.” Ojala kuuluu siihen noin 15 prosentin onnekkaaseen hakijajoukkoon, joille myönnettiin Taiken 3 000 euron korona-apuraha. Koneen säätiö jakoi taiteilijoille suurempia summia, mutta myönteisen päätöksen sai vain noin 5 prosenttia hakijoista. ”Apurahan saaminen on freelancenäyttelijöille hankalaa, koska harvalla on jokin selkeä projekti, johon sen voi myöntää. Työttömyyskassan tilanne on myös huolestuttava, koska niin iso osa meistä joutuu turvautumaan ansiosidonnaiseen. Se tarkoittaa hyvin suurella todennäköisyydellä kassan puskurirahaston loppumista lyhyeen”, Ojala arvelee. Kuten kävi ilmi freelance-muusikoiden tilannetta kuvaavassa HS:n jutussa, freelance-taiteilija on edelleen verottajan, eläketurvakeskuksen ja te-toimistojen silmissä kummajainen, jota lainsäädäntö ei tunnista. ”Yhdellä näyttelijällä voi olla kymmeniä työnantajia tai tilaajia vuodessa, ja muun ajan hän on usein työttömänä työnhakijana. Tulkinnat hänen asemastaan vaihtelevat eri virastoissa”, Elina Kuusikko selvittää. Hänen mukaansa paikattavaa freelancereiden asemassa on niin monessa kohtaa, ettei yksittäisellä tukitoimella tehdä mitään. ”Sosiaaliturvaa pitäisi vahvistaa niin, että sekamuotoinen työn tekeminen ja toimeentulon kerääminen näyttelijänä on ylipäätään mahdollista jatkossakin.” Helsinkiläisen teatteri Viiruksen taiteellisen johtajan Jussi Sorjasen mukaan ei ole pidemmän päälle kenenkään etu, että freelancereiden ja instituutioiden välinen vastakkainasettelu jatkuisi. ”Teattereiden tehtävä on tehdä hyvää taiteellista työtä: jos se vaatii friikkujen palkkaamista, niin pitäisi tehdä. Me jopa hieman korotimme tilanteesta huolimatta vierailijoiden palkkoja, jotka on olleet vähän jäljessä. Taantumassa teattereilla on tapana laittaa aikamoinen viihdevaihde silmään. Toivon että tässä alhossa luotettaisiin sisältöihin ja taitaviin tekijöihin”, Sorjanen pohtii. Hän muistuttaa, etteivät instituutiot ole mitään saarekkeita, vaan toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa vapaan kentän toimijoihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö uudistaa parhaillaan teattereiden toimintaan myöntämäänsä rahoitusta, niin sanottua vos-järjestelmää. Tarkoituksena on, että tuki ottaisi jatkossa paremmin huomioon taidekentän ja yhteiskunnan muutokset. Suomen Näyttelijäliitto on esittänyt uuteen järjestelmään kannustinta, joka ohjaisi teattereita lisäämään erityisesti taiteellisen henkilöstön määrää teattereissa. Juttua varten on haastateltu myös viittä nimettömänä pysyttelevää freelancer-näyttelijää, Suomen Teatterit ry:n toiminnanjohtajaa Tommi Saarikiveä ja Av-tuottajien edunvalvontajärjestö APFI:n toiminnanjohtajaa Teemu Kallialaa.